Miksi yhä useammalla on ADHD? Psykiatri haastaa vallitsevan narratiivin
Aamukahvia hörppiessä katsoin haastattelun, joka ravisteli totuttua ADHD-narratiivia. Psykiatri Sami Timimi käy läpi, miksi ADHD ei ole se selkeä biologinen aivosairaus, joksi se nykyään usein mielletään. Hänen mukaansa ADHD on enemmänkin sosiaalinen konstruktio.
Haastattelun pääpointit
- ADHD:n diagnostiset kriteerit ovat vuosikymmenten saatossa jatkuvasti löystyneet, vaikka biologisia löytöjä ei ole tullut lisää. Ei ole luotettavaa verikoetta, aivokuvaa tai muuta objektiivista mittaria.
- Alkuperäinen käsite oli kapea ja harvinainen; nykyään se kattaa yhä useampia ihmisiä, etenkin aikuisia ja naisia ”maskingin” ansiosta.
- Oireet ovat todellisia (levottomuus, keskittymisvaikeudet, unohtelu), mutta ne heijastavat enemmän nyky-yhteiskunnan paineita – stressiä, digitaalista ympäristöä ja suorituskulttuuria – kuin yksilön aivovikoja.
- Diagnoosien räjähdysmäinen kasvu sopii hyvin mielenterveysteollisuudelle, jossa lääkkeet, terapiamuodot ja asiantuntijuus muodostavat kasvavan bisneksen.
- Timimi korostaa, että kärsimys on aitoa, mutta sen selittäminen yksilön biologisena vikana voi viedä huomion ympäristöstä, kulttuurista ja yhteiskunnallisista tekijöistä.
Kotiläksy
ADHD ei ole feikkiä, mutta tapa, jolla sitä määritellään ja hoidetaan, on laajentunut ilman riittäviä tieteellisiä perusteitä. Ehkä olisi syytä katsoa peiliin yhteiskuntana sen sijaan, että patologisoidaan yhä useampia inhimillisiä variaatioita. Entä jos ongelma ei aina olekaan aivoissa, vaan siinä maailmassa, jossa yritämme elää?
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit
Lähetä kommentti