Kant II

  Juuri kun luulit, että tämä kirjoitussarja (ks. Osa I ) noudattaa akateemisesti korrektia argumentointia, sää muuttuu kirkkaalta taivaalta. Vasemmistolaisten sivistelyfilistereiden (yksi yhteiskuntafilosofisista innovaatioistani) suvaitsevaisuusnaamio heivataan suoraan metafyysiseen sirkkeliin.   Näitä on paljon esim. Harvardin ja Helsingin yliopistoissa – ”päivystävät dosentit” (Stubb) ja muut vastaavat erityisesti humanistisilla ja yhteiskunnallisilla aloilla.  Anyways, miten nämä tofun pureskelijat liittyvät yhtikäs mihinkään? Onko heillä todellista impaktiä tutkijankammion ulkopuolella? Tässä tulee kikkerin alustus: näille on nykypäivänä tyypillistä, että vuoden pahin terveyssynti on yksi juustoporilainen ja kokis. Punainen liha on demonista sapuskaa. Ja tämän kategorian syvin pääty: Thunberg on supersankari. 😎 Ja nyt sen kikkerin ydin: nämä ”hampuusit”, jotka aiheuttavat kaikenlaisia ongelmia, käyttäytyvät juuri päinvastaisesti. Heitä ei voisi vähempää...

  John Stuart Millin Vapaudesta on nykyisin yksi Mannisresidenssin lemppariteoksista. Tämä on sen verran kevyttä ja käytännön läheistä filosofiaa, että menee hyvin äänikirjana taustalla. Tässä ei siis leijuta metafyysisissä tähtitarhoissa – vaikka kyllä tässäkin teoksessa on lukemattomia auki sanomattomia metafyysisiä argumentteja. Toi on jo 6. kertaa kuuntelussa, sillä uuden ajan filosofit tuntevat perinpohjaisesti kaikki vakavasti otettavat klassikot. Ja se Teivaisen johdanto on myös ihan ok.👍 Anyways, Mill sanoo melko suoraan luvussa 4: Jos täysivaltainen aikuinen haluaa tuhota elimistöään Mäkkärissä tai viinibaarissa, olkoon menneeksi. Tai laillinen uhkapeli. Tai se, että ajaa parran kerran vuodessa. Se on hänen asiansa. Juopottelu, laiskuus, epäsiisteys ja muut itseään koskevat paheet eivät ole valtion tai mielipidepoliisin asia. Yhteiskunta saa paheksua, välttää seuraa ja antaa luonnollisten seurausten purra – mutta ei pakottaa tai rangaista. Tämä tuskin on nykypäivä...