Kant II

  Insuliinisarja ( Osa I , Osa II ja Osa III ) osoitti, miten instituutiot tuottavat historiaa retrospektiivisesti: ne voivat vaieta, korjata sanamuotoja ja silti säilyttää auktoriteettinsa. Mutta se oli historiaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana sama rakenne on toistunut kolmesti – ja joka kerta Nobel-komitea on joutunut tilanteeseen, jossa sen oma kertomus ei ole kestänyt koputusta. Tässä sarjassa käydään läpi kolme tuoretta tapausta: optogenetiikka (2026), Treg-solut (2025) ja mRNA-rokotteet (2023). Jokaisessa on kyse samasta asiasta – siitä, kuka saa omistaa löydön narratiivin, ja mitä virallinen kertomus jättää ulkopuolelle. Nietzsche kirjoitti Epäjumalten hämärän esipuheessa, ettei epäjumalia koputella vasaralla lyödäkseen niitä, vaan ääniraudalla – kuunnellakseen, kumisevatko ne ontosti. Seuraavat kolme tapausta ovat juuri tällaisia koputuksia. Jokaisessa Nobel-komitea on tuottanut virallisen kertomuksen siitä, kuka löysi mitäkin, ja jokaisessa kertomuksessa on merkittä...

  Osa I osoitti kehäpäätelmän: biomarkkerit on kalibroitu samaan FFQ-dataan, jota niiden pitäisi objektiivisesti mitata. Osa II osoittaa, että itse markkerit ovat väärässä työssä – ne eivät ole lihan sormenjälkiä. Mitä "lihan biomarkkerit" oikeastaan ovat? Noerman et al.:n keskeiset "lihan biomarkkerit" olivat asyylikarnitiinit 8:1, 8:2 ja 10:3 , joiden katsottiin heijastavan prosessoidun lihan syöntiä. Wen et al.:ssa tunnistettiin 15 lipidimarkkeria (pääasiassa plasmalogeeneja ) prosessoimattomalle punaiselle lihalle ja 8 lipidimarkkeria (pääasiassa sfingomyeliinejä ) prosessoidulle lihalle. Hyvä herrasväki, nämä eivät ole lihan sormenjälkiä. Ne ovat lipidimetabolian välituotteita , jotka liittyvät rasvahappojen oksidaatioon, solukalvojen rakenteeseen ja yleiseen aineenvaihdunnan tilaan. Spesifisyysvaatimus, jonka markkerit epäonnistuvat läpäisemään Biomarkkerikirjallisuus asettaa selkeän kriteerin: hyvän lihan biomarkkerin pitäisi erottaa lihan syö...