Onko Tukholma-syndrooma pelkkä oppikirjamyytti?
Oikeuspsykologia -niminen oppikirja esittelee Tukholma-syndrooman varsin kritiikittömästi – melkeinpä todistettuna tosiasiana (s. 146-148). Panttivanki tykästyy kaappaajaansa, koska… no, koska syndrooma. Case closed. Alkuperäinen tarina vuodelta 1973 Norrmalmstorgin pankkiryöstöstä on tunnettu: uhrit puolustivat ryöstäjiään poliisia vastaan. Termi syntyi kuitenkin poliisia avustaneen psykiatri Nils Bejerotin suusta – ilman että hän oli koskaan kunnolla haastatellut uhreja. Uhrit eivät rakastuneet ryöstäjiin. He pelkäsivät poliisia enemmän. “Syndrooma” oli kätevä selitys sille, miksi tilanne meni pieleen. Uudemmat selitykset ovat selvästi koherentimpia ja vakuuttavampia. Ei tarvita mystistä “tunnesidettä”. Riittää tyynnyttelymalli polyvagaaliteoriasta: uhri rauhoittaa uhkaajan hermostoa selviytymisstrategiana. Tai trauma bonding – vuorotteleva pelko ja pieni armo luovat sekopäisen mutta toimivan sopeutumismekanismin. Tai pelkkä evoluution hioma rationaalisuus: kun elämä r...