Tekstit

Massan säilymislaki synteettisenä a priori -tietona

Jatkaen edellistä aihepiiriä, haluan esittää lisätietoa siitä, että fyysikot ovat käyttäneet massan säilymislakia synteettisenä a priori -tietona jo 1700-luvulla. Venäläinen akateemikko Mikhail Lomonosov (1711–1765), jota joskus kutsuttiin ”Venäjän Da Vinciksi”, saattaa olla ensimmäinen, joka muotoili massan säilymislain. Neuvostofyysikko Yakov Dorfmanin mukaan hän ei kuitenkaan ”keksinyt” lakia kokeellisesti, vaan pikemminkin filosofis-materialistisen järkeilyn kautta. Lomonosov ei tämän jälkeen kyseenalaistanut massan säilymislakia, ja se toimi hänelle vakaana lähtökohtana kaikessa tutkimustyössä. Tällainen tietäminen on nimenomaan sitä, mitä Kant tarkoitti synteettisellä a priori -tiedolla. Anssi H. Manninen (aka "Kant II)

Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta (synteettinen a priori)

Tieteenalana Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta, erityisesti käsitteen "synteettinen a priori " ympärillä vallitsevan hämmennyksen vuoksi. Kantin filosofia on tunnetusti äärimmäisen vaikeaselkoista, mikä on johtanut lukuisiin väärinymmärryksiin. Tämä pätee myös niihin, jotka ovat vuosikymmeniä tutkineet – tai pikemminkin yrittäneet tutkia – Kantin filosofiaa. Tässä lyhyessä kirjoituksessa demonstroin Kant-tutkimuksen heikkoa tilaa käsitteen "synteettisen a priori " ympärillä vallitsevan hämmennyksen avulla. Seuraava Ensyklopedia Logosista napattu lainaus heijastaa hyvin tätä aiheeseen liittyvää hämmennystä: "Varsinkin matematiikan synteettis-apriorinen luonne on ollut vilkkaan keskustelun kohteena – fysiikan ei niinkään, ehkä siksi, että väite tuntuu jo lähtökohtaisesti vaikealta hyväksyä." Tämän lainauksen tarkoituksena ei ole arvostella sen kirjoittajaa, vaan sen avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, kuinka laajalle levinneitä virhekäsitykse

Ristiriidan periaate

Alun perin tarkoituksenani oli avata tämä blogi kirjoitussarjalla nimeltään ”Humen ongelman lopullinen ratkaisu”, mutta päätinkin ensimmäisenä pureutua laajasti väärinymmärrettyyn ristiriidan periaatteeseen . Huomasin, että samaa virheellistä tulkintaa toistetaan myös oppikirjoissa, ja itsekin myönnän auliisti, että ymmärsin sen todellisen merkityksen vasta tutustuttuani Kantin logiikan luentoihin. Ristiriidan periaate, joka määrittelee, että mihinkään olioon ei voi kuulua sen kanssa ristiriidassa olevaa predikaattia , on kaiken totuuden yleinen negatiivinen kriteeri. Tämä periaate voi olla hyödyllinen myös positiivisessa mielessä, totuuden tunnistamisessa. Olipa analyyttinen arvostelma kieltävä tai myöntävä, sen totuus tulee aina olla riittävästi tunnistettavissa ristiriidan periaatteen mukaisesti. Kun sisällytämme objektin kognition käsitteenä ja ajattelemme siinä, on aina oikein kieltää sen vastakohta, kun taas itse käsite täytyy aina hyväksyä, sillä sen vastakohta olisi ri