Kant II

  Karppaus.info

  Jatketaan vielä aiheesta. Husserlin kritiikki kohdistui siis erityisesti siihen, että hänen aikansa kokeellinen psykologia sivuutti ihmismielen intentionaalisuuden eli tietoisuuden suuntautuneisuuden. Tiede ei kuitenkaan koskaan seiso paikallaan . Moderni kokeellinen psykologia on vastannut tähän kritiikkiin monin tavoin, pyrkien integroimaan intentionaalisuuden ja laajemman käsityksen tietoisuudesta tutkimusmetodeihinsa. Annetaan siis tälle poppollle lyhyen "puolustuspuheenvuoron" mahdollisuus. Esittelen seuraavassa pintapuolisesti muutamia edistysaskelmia kokeellisen psykologian rintamalla. Palataan sitten Husserlin fenomenologian pariin. 1. Kognitiivisen psykologian nousu Kognitiivinen psykologia : 1950- ja 1960-luvuilla syntynyt kognitiivinen psykologia voidaan nähdä osittain vastauksena Husserlin kaltaisten ajattelijoiden kritiikkiin. Kognitiivinen psykologia keskittyy siihen, miten mieli prosessoi tietoa, ja se ottaa huomioon, että tietoisuus ei ole pelkästään passiiv

Palataan vielä lyhyesti tähän aiheeseen. Husserl siis suhtautui erittäin kriittisesti aikansa kokeelliseen psykologiaan nimenomaan sen takia, että se tuppasi sivuuttamaan ihmismielen intentionaalisuuden eli tietoisuuden suuntautuneisuuden . Husserl piti syystäkin intentionaalisuutta keskeisenä piirteenä kaikessa tietoisuudessa, ja hän katsoi, että ilman intentionaalisuuden huomioon ottamista psykologinen tutkimus ei pysty tavoittamaan tietoisuuden todellista luonnetta. Kokeellinen psykologia ei tietenkään ole jäänyt tuuleen seisomaan, vaan on pyrkinyt vastaamaan Husserlin kritiikkiin. Tarkastellaan kuitenkin ensin tarkemmin Husserlin esittämää kritiikkiä. Husserlin kritiikki kokeellista psykologiaa kohtaan Intentionaalisuuden merkitys : Husserlille intentionaalisuus oli tietoisuuden perusominaisuus. Se tarkoittaa, että tietoisuus on aina tietoinen jostakin; se on suuntautunut kohteisiin, ajatuksiin, ideoihin tai tuntemuksiin. Intentionaalisuus erottaa tietoisuuden muista ilmiöistä ja t

  (Lue ensin: Edmund Husserl ja fenomenologia – Osa I: Fenomenologia ei ole psykologiaa ) Ennen kuin jatkamme fenomenologiaan pureutuvaa kirjoitussarjaa, vilkaisemme lyhyesti Husserlin toista teosta, jossa hän esittää ankaraa kritiikkiä kokeellista psykologiaa kohtaan. Selitän ensin lyhyesti, mistä kriitikin kohteessa on kysymys. Kokeellinen psykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä ja mielen toimintoja tieteellisillä menetelmillä. Sen keskeinen piirre on luonnontieteistä lainattu tutkimusote , joka painottaa systemaattista kokeilua, mittaamista ja empiiristä havaintoa. Kokeellisessa psykologiassa pyritään asettamaan hypoteeseja, suorittamaan kontrolloituja kokeita ja analysoimaan tuloksia objektiivisesti, tavoitteena ymmärtää ja selittää ihmisen käyttäytymisen ja mielen toimintojen lainalaisuuksia tieteellisesti. Yksi Husserlin suppeahkon teoksen Filosofia ankarana tieteenä keskeisistä teemoista on kokeellisen psykologian kritiikki, jossa hän esittää peru

  Edmund Husserl (1859–1938) oli saksalainen filosofi, jota pidetään modernin fenomenologian perustajana. Hänen filosofinen työnsä keskittyi tietoisuuden rakenteiden ja kokemusten olemuksen tutkimiseen. Husserl kehitti fenomenologisen menetelmän, jonka tavoitteena oli paljastaa kokemusten perimmäiset merkitykset vapautumalla ennakko-oletuksista ja luonnollisista asenteista.  Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta -teoksensa johdannossa Husserl oikoo laajalle levinnyttä harhaluuloa, jonka mukaan fenomenologia olisi psykologiaa (s. 13-15). Avaamme siis tämän kirjoitussarjan heivaamalla mainitun harhaluulon romukoppaan.  Fenomenologian ja psykologian ero Väärinkäsitys : Husserl käsittelee johdannossa sitä yleistä väärinkäsitystä, että fenomenologia olisi psykologiaa. Hän korostaa, että fenomenologia on periaatteellisesti ja metodologisesti aivan eri asia kuin psykologia . Siinä missä psykologia tutkii mielen tiloja empiirisinä ilmiöinä, fenomenologia keski

  John Henry Newman (1801–1890) oli englantilainen teologi, filosofi ja kardinaali, joka vaikutti merkittävästi sekä anglikaaniseen että katoliseen kirkkoon. Häntä pidetään yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä kristillisistä ajattelijoista, ja hänet kanonisoitiin katolisen kirkon pyhimykseksi vuonna 2019. Newman syntyi Lontoossa vuonna 1801 ja opiskeli Oxfordin yliopistossa, missä hänestä tuli anglikaanipappi. Hän oli siis alun perin osa anglikaanista kirkkoa ja kuului niin sanottuun Oxfordin liikkeeseen , joka pyrki palauttamaan anglikaanisen kirkon liturgisia ja teologisia perinteitä lähemmäksi katolisuutta. Vuonna 1845 Newman teki merkittävän päätöksen ja loikkasi katoliseen leiriin. Hänet vihittiin katoliseksi papiksi vuonna 1847, ja hänestä tuli kardinaali vuonna 1879. Newman kirjoitti kuuluisan teoksen The Idea of a University (1852), jossa hän korosti, että yliopiston tehtävä on edistää älyllistä kehitystä, moraalista kuria ja kokonaisvaltaista ihmiseksi kehittymistä, ei vain am