Kant II

  Lue ensin: Suuri pragmatistinen totuusteoria – miksi kaikki totuusteoriat ovat lopulta käskyjä selviytymiselle Hyvä herrasväki, tässä kohtaa nousee esiin syvällinen ”paradoksi”. Kun tietoisuus kääntyy itseensä ja kysyy omaa luonnettaan, se yrittää ikään kuin nostaa itsensä omista hiuksistaan joesta – klassinen Münchhausenin trimella , jota myöhemmät filosofit ovat kutsuneet bootstrapping-ongelmaksi . Leibniz näki tässä riittävän syyn Jumalan varaan, Kant rajoitti puhtaan järjen antinomioihin, Hegel yritti ylittää sen absoluuttisen hengen dialektiikalla. Nietzsche ja Heidegger kuitenkin paljastivat metafyysisen hetteikön ytimen: länsimainen logos on aina jo yrittänyt hallita itseään, unohtaen oman metafyysisen alkuperänsä. Suuri pragmatistinen totuusteoria ei yritä varsinaisesti ratkaista tätä ”paradoksia” – sen sijaan se leikkaa sen käteviin metafyysisen viipaleisiin. Tämän käsittelyn jälkeen väitetystä paradoksista ei ole enää varjoakaan jäljellä. Tietäminen ei o...

  Hyvä herrasväki, olemme edenneet pitkän matkan. Nyt on aika koota langat yhteen. Tarkentavassa jatkonootissa osoitin, kuinka ristiriidan laki ei ole neutraali kuvaus todellisuudesta vaan normatiivinen käsky – ja kuinka koko länsimainen tieto on siten valtaa . Jos otamme ristiriidan lain ”kaikkien aksioomien aksioomana”, mainittu johtopäätös – tieto on valtaa – seuraa loogisesti.     Klassisia totuusteorioita käsitellessäni tein selväksi, että korrespondenssi, koherenssi ja muut vakavasti otettavat ” vanhan ajan filosofian ” piiriin kuuluvat totuusteoriat toimivat usein arjessa erinomaisesti – mutta ne eivät ole itsenäisiä. Nyt esittelen suuren pragmatistisen totuusteorian . Sen ydin on yksinkertainen, mutta vaikuttaa tieto-opin kentällä kuin häivepommikone. Suuri pragmatistinen totuusteoria on kaikkien totuusteorioiden äiti. Korrespondenssi, koherenssi ja muut ovat sille alisteisia – ne ovat välineellisiä muotoja, jotka palvelevat syvempää päämäärää. T...