Kant II

  Edellisessä kirjoituksessa kvanttifysiikka toimi filosofisena koelaboratoriona: teoria rikkoo pahasti arkimaailmamme koherenssia, mutta toimii ylivoimaisesti. Tämä tukee pragmatistista totuuskäsitystä – totuus mitataan tuloksella, ei sisäisellä harmonialla. Nyt ruvetaan kutomaan teesini yhteen evoluutiobiologian ja -psykologian kanssa. Kvanttiselviytymisteesin ydin: Ihmismieli on selviytymiskone, ei totuuskone Absoluuttiset biologiset prioriteetit ovat eloonjääminen ja lisääntyminen . Kognitio, havainto ja uskomukset ovat näiden alisteisia adaptaatioita. Kvanttimekaniikka osoittaa äärimmäisen version: teoria on käsittämätön klassiseen maailmankuvaamme nähden, mutta tuottaa teknologiaa, joka tehostaa selviytymistä jättiharppauksin. Kvanttiteknologiaa voidaan tarvittaessa tehokkaasti hyödyntää myös vastustajien eliminoinnissa. Ihmismieli ei siis ole rakennettu ymmärtämään universumia perustavalla tasolla, vaan navigoimaan siinä tehokkaasti. Tämä on kvanttiselviytymis...

  Kirjoittaessani pragmatistisesta totuusteoriasta esimerkkinä kvanttifysiikkaa, nousi mieleen kiinnostava jännite. Kvanttifysiikka on epäilemättä yksi menestyneimmistä teorioista koskaan. Se ennustaa ilmiöitä äärimmäisen tarkasti ja mahdollistaa teknologiat, joita käytämme päivittäin (transistorit, laserit, GPS, kvanttilaskenta jne.). Silti se on täysin käsittämätön arkijärjellemme: superpositio, entanglement ja mittauksen ongelma eivät sovi millään tavalla klassiseen, koherenttiin maailmankuvaamme, jossa esineet ovat joko yhdessä paikassa tai toisessa, ja havainto ei vaikuta todellisuuteen. Tämä on suuri ongelma totuuden koherenssiteorialle . Jos totuus olisi sisäistä johdonmukaisuutta uskomusverkostomme kanssa, kvanttifysiikan pitäisi olla ”epätosi” tai ainakin hyvin heikko, koska se rikkoo pahanpäiväisesti arkimaailmamme narratiivisia kehikoita. Se ei sovi saumattomasti muuhun kokonaisuuteemme – päinvastoin, se pakottaa meidät elämään kahdessa rinnakkaisessa todellisu...