Kant II

  Hyvä herrasväki, ehdotan alkuun tälle heikosti tunnistetulle ilmiölle seuraavaa termiä: hoitohenkilöstön indusoima plasebo/nosebo . Englanniksi ehdotan clinician-induced placebo/nocebo ( CIP/N ), joka kuvaa tarkasti, miten kliininen henkilöstö (hoitajat, terapeutit, tutkijat) voi tietoisesti tai tiedostamattaan vahvistaa positiivisia (plasebo) tai negatiivisia (nosebo) odotuksia ja siten muokata tuloksia . Tämä termi täydentää olemassa olevia käsitteitä kuten "placebo-by-proxy" tai "investigator bias", mutta korostaa nimenomaan hoitohenkilöstön aktiivista roolia vuorovaikutuksessa – etenkin kun sokkoutus pettää pahan päiväisesti. CIP/N-näkökulma jäi täysin huomiotta aiemmassa artikkelissani – myönnän syntini. Mutta nyt sukelletaan siihen varsin syvällisesti: miten hoitohenkilöstö indusoi näitä efektejä, miksi se on erityisen ongelmallista psykedeelitutkimuksissa ja miten se voi dramaattisesti vinouttaa tilastollisia tuloksia. Mennäänpä tämän termiesittelyn...

  Psykiatri Josef Witt-Doerring korostaa uusimmalla videollaan GLP-1-lääkkeiden (Ozempic, Wegovy, Mounjaro, Zepbound) mahdollisia mielenterveysriskejä, joita ei usein huomioida. Monet käyttäjät raportoivat äkillisestä ahdistuksen pahenemisesta, masennuksesta, tunnekuivuudesta tai persoonallisuuden muutoksista ("Ozempic personality") jo viikkojen sisällä aloituksesta – jopa ilman aiempaa mielenterveyshistoriaa. Oireet usein helpottavat 1–2 viikossa lopettamisen jälkeen. Josef varoittaa, että suuret kliiniset tutkimukset eivät välttämättä paljasta näitä riskejä, koska laihtuminen itsessään parantaa monien mielialaa ja voi peittää lääkkeen aiheuttaman negatiivisen vaikutuksen. Jos käytät lääkettä ja huomaat mielialan laskua tai outoja persoonallisuuden muutoksia, kannattaa epäillä kausaalista yhteyttä ja keskustella lääkärin kanssa lopettamisesta. Hyvä katsaus erityisesti niille, jotka pohtivat näitä lääkkeitä painonhallintaan – näin monimutkaisessa asiassa kannattaa ka...