Tekstit

Vakavasti otettavaa kirjallisuutta: Nietzsche I & II by Martin Heidegger

Kuva
  Vastapainon kustantaja Mikko Jämsén lähetti ystävällisesti Heideggerin Nietzsche -teoksen molemmat niteet tutkailtavaksi. Teos on alun perin julkaistu vuonna 1961, ja Markku Lehtisen huolella työstetty suomennos on ensimmäinen laatuaan. Kovakantisten kirjojen yhteenlaskettu sivumäärä lähentelee tuhatta. Tarkoituksenani on julkaista blogissani perinpohjainen analyysi molemmista niteistä.   Nyt puhutaan raskaansarjan filosofiasta , joten hanketta varten on aseistuttava päästä varpaisiin. Seuraavat tuoreet teokset toimikoon ”pohjatietoina”: Nietzsche’s Revaluation of All Values , Nietzsche on the Eternal Recurrence , Heidegger’s Phenomenology , Heidegger on Transcendence , Heidegger and His Platonic Critics , Heidegger on Ethics , Heidegger on Religion , Heidegger and Kierkegaard , Heidegger on Thinking , Heidegger’s Concept of Science ja Heidegger on Being-in-the-World . Kaikki luetellut kirjat ovat Gambridge Elements -sarjaa. Niistä ei ole ainakaan vielä löytynyt ne...

Kirja-arvio: Psykologian vallan kumous – Osa II: Psykoanalyysin ongelmallinen tuomio

Kuva
  Edellisessä osassa esittelin Psykologian vallan kumous -teoksen ansioita. Nyt on aika pureutua ensimmäiseen kohtaan, joka mielestäni kaipaa rakentavaa kritiikkiä. Tämä ei ole hyökkäys kirjan kokonaisviestiä vastaan, vaan täsmähuomio yhdestä argumentista, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Mennäänpä asiaan. 😎 Harhaanjohtava yksinkertaistus Teoksessa todetaan seuraavasti: "Oman sivunsa psykologian historiankirjoissa muodostaa toki monen tunteman Sigmund Freudin psykoanalyyttinen teoria, jota testasi kirjoittamalla tapaustutkimuksia omista potilaistaan. Psykoanalyyttista teoriaa on arvosteltu epätieteelliseksi, sillä sen käsitteet ja ilmiöt eivät ole todennettavissa eli niiden todenmukaisuus ei voi koetella tieteellisesti." (s. 276) Tämä on ongelmallinen väite kahdestakin syystä. Ensinnäkin se kohtelee "psykoanalyyttista teoriaa" yhtenä monoliittina, ikään kuin kyseessä olisi yksi yhtenäinen oppirakennelma, jonka Freud naulasi kiinni ja joka on siitä ...

Yleishyödyllinen tietoisku: Miksi long drink on maksallesi pahempi kuin uskotkaan

Kuva
  Kesä tulee, patiot täyttyvät ja long drinkit kylmenevät jääkaapissa. Harva tulee ajatelleeksi, mitä tuossa raikkaassa juomassa tapahtuu maksan näkökulmasta. Tämä pieni tietoisku ei ole moralisointia – vain faktoja niille, jotka haluavat tietää, mitä elimistössä liikkuu. 😎 Kaksoiskuormitus: Etanoli ja fruktoosi Long drink -tyyppiset juomat sisältävät kahta maksalle ongelmallista ainetta: etanolia ja runsaasti sokeria, usein lähinnä glukoosi-fruktoosisiirappina.  Etanoli on maksalle etuoikeutettu polttoaine. Kun alkoholia on veressä, maksa käytännössä keskeyttää rasvahappojen polton ja keskittyy hävittämään alkoholin. Tämä tarkoittaa, että samalla aterialla tai juomassa nautitut rasvat ja sokerit jäävät odottamaan – ja varastoituvat helpommin. Fruktoosi puolestaan on lähes yksinomaan maksan käsiteltävää. Toisin kuin glukoosi, jota käytännössä kaikki kehon solut voivat käyttää, fruktoosi ohjautuu suoraan maksaan, missä se muutetaan rasvaksi ( de novo lipogeneesi)....