Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta (synteettinen a priori)

Tieteenalana Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta, erityisesti käsitteen "synteettinen a priori" ympärillä vallitsevan hämmennyksen vuoksi. Kantin filosofia on tunnetusti äärimmäisen vaikeaselkoista, mikä on johtanut lukuisiin väärinymmärryksiin. Tämä pätee myös niihin, jotka ovat vuosikymmeniä tutkineet – tai pikemminkin yrittäneet tutkia – Kantin filosofiaa. Tässä lyhyessä kirjoituksessa demonstroin Kant-tutkimuksen heikkoa tilaa käsitteen "synteettisen a priori" ympärillä vallitsevan hämmennyksen avulla.

Seuraava Ensyklopedia Logosista napattu lainaus heijastaa hyvin tätä aiheeseen liittyvää hämmennystä:

"Varsinkin matematiikan synteettis-apriorinen luonne on ollut vilkkaan keskustelun kohteena – fysiikan ei niinkään, ehkä siksi, että väite tuntuu jo lähtökohtaisesti vaikealta hyväksyä."

Tämän lainauksen tarkoituksena ei ole arvostella sen kirjoittajaa, vaan sen avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, kuinka laajalle levinneitä virhekäsitykset ovat. Suurin osa Kant-tutkijoista näyttää pitävän jo lähtökohtaisesti mahdottomana ajatusta siitä, että fysiikka sisältäisi synteettistä a priori -tietoa, minkä vuoksi aiheesta ei ole edes syytä debatoida.

Puhtaaseen matematiikkaan liittyvät väärinkäsitykset ovat niin ilmeisiä, että hyppään suoraan fysiikkaan. Katsotaan ensin, mitä Kant kirjoittaa aiheesta.

”Luonnontiede (physica) sisältää synteettisiä a priori -arvostelmia periaatteinaan. Esitäin vain pari lausetta esimerkkeinä, kuten lauseen, että materiaalisen maailman muutoksissa materian määrä pysyy muuttumattomana tai että kaikessa liikkeen jakautumisessa vaikutuksen ja vastavaikutuksen on oltava keskenään yhtä suuria. Molempien kohdalla on selvää paitsi välttämättömyys ja siten niiden a priori -alkuperä myös se, että ne ovat synteettisiä lauseita. Materian käsitteessä en näet ajattele pysyvyyttä vaan pelkästään sen läsnäoloa avaruudessa tämän täyttymisen myötä. Menen siis todella materian käsitteen ulkopuolelle lisätäkseni siihen ajattelussani a priori jotakin, mitä en siinä ajatellut. Lause ei siis ole analyyttinen vaan synteettinen ja kuitenkin ajateltu a priori, ja samoin on muissa luonnontieteen puhtaan osan lauseissa.” (Puhtaan järjen kritiikki, s. 509-510)

Kantin mainitsemia peruslauseita ruvettiin myöhemmin kutsumaan massan säilymislaiksi ja Newtonin 3. laiksi eli voiman ja vastavoiman laiksi. Käsittelen tässä yhteydessä ainoastaan jälkimmäistä.

Massan säilymislaki eli aineen häviämättömyyden laki kertoo, että ainetta ei synny eikä häviä, mutta se voi muuttaa muotoaan. Se ei perustu suoraan havaintoihin, koska me emme voi suoraan havaita massan säilymistä, vaan se on pikemminkin abstrakti periaate, joka on johdettu monien kokeellisten havaintojen ja kemiallisten reaktioiden systemaattisesta tarkastelusta. Täten massan säilymislaki voidaan luokitella Kantin tarkoittamaksi synteettiseksi a priori -tiedoksi.

Mainittakoon vielä lopuksi mielenkiintoinen pointti. Jos joku kiistää synteettisen a priori -tiedon mahdollisuuden, hän samalla esittää väitteen, joka on itsessään synteettinen ja a priori, sillä väite ei voi perustua pelkästään empiiriseen havaintoon, vaan se on yleinen väite tiedosta ja sen mahdollisuudesta, joka ei ole johdettu yksittäisistä havainnoista. 

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")