Analyysi: Kirkon sisäinen taistelu – rinnakkaiset avioliittokäsitykset sytyttävät kipinöitä

 

Kirkon holvit kaikuivat tänä vuonna kamppailun äänistä, kun evankelis-luterilaisen kirkon sisällä käytiin tiukka vääntö kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen hyväksymisestä. Kyseessä ei ole pelkkä teologinen sananvaihto, vaan todellinen tähtien välinen sota, jossa perinteet törmäävät moderniin ja ykseys natisee liitoksistaan erimielisyyden paineessa. Vuonna 2025 kirkolliskokous teki ratkaisun, joka jätti jäljet historiaan – ja avasi oven uusille kysymyksille. Tässä lyhykäisessä analyysissa pureudumme taustaan, keskeisiin kiistoihin, teologisiin ja sosiaalisiin jännitteisiin sekä tulevaisuuden näkymiin. Lähdetäänpä lentoon.

Tausta: Perinteen ja muutoksen ristiaallokko

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitys on pitkään nojannut perinteiseen näkemykseen, jossa avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi liitoksi, ankkuroituneena Raamatun tulkintoihin ja kirkon tunnustuksiin. Vuoden 2017 sukupuolineutraalin avioliittolain myötä yhteiskunta otti askeleen kohti laajempaa tasa-arvoa, mutta kirkossa tämä loi halkeaman: osa papeista alkoi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, kun taas toiset pitivät kiinni perinteisestä linjasta. Piispainkokous heitti toukokuussa 2024 pallon kirkolliskokoukselle ehdotuksella, joka tunnustaisi kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä – miehen ja naisen välinen sekä kahden henkilön välinen – antaen papeille omantunnon vapauden valita vihkimiskohteensa. Tämä oli kuin räjähtävä supernova, joka valaisi kirkon sisäisen jännitteen.

Keskeiset kiistat: Äänestys ja sen jälkiaallot

Toukokuun 2025 kirkolliskokous oli vuosien debatin kulminaatiopiste. Piispainkokouksen esitys sai taakseen 62 edustajaa, kun vastustajia oli 40 ja tyhjiä ääniä kuusi – mutta kolmen neljäsosan (77 ääntä) vaatimus kaatoi ehdotuksen. Taistelu ei ollut pelkkä numeropeli: konservatiivit torjuivat muutoksen vedoten Raamatun auktoriteettiin, kun taas osa liberaaleista piti mallia syrjivänä, koska se salli omantunnon perusteella kieltäytymisen. Keskusteluun osallistui yli 80 puheenvuoroa, ja jännite oli käsin kosketeltavaa – kuin kaksi galaksia törmäämässä. Nykykäytäntö, jossa sateenkaaripapit vihkivät pareja ilman virallista linjausta, jäi voimaan, mutta epätasa-arvoisuus eri seurakuntien välillä syveni.

Teologiset ja sosiaaliset jännitteet: Ykseyden haaste

Teologinen kamppailu pyörii Raamatun tulkinnassa. Konservatiivit nojaavat esimerkiksi Roomalaiskirjeen jakeisiin (1:26-27) nähdäkseen homoseksuaaliset suhteet Jumalan tahdon vastaisina, kun taas liberaalit korostavat rakkauden ja yhdenvertaisuuden teemoja, kuten Matteus 22:39. Piispainkokouksen kompromissimalli pyrki säilyttämään ykseyden, mutta se herätti vastustusta molemmissa leireissä: konservatiivit pelkäsivät perinteiden rapautumista, liberaalit syrjinnän normalisointia. Sosiaalisesti paine tulee ulkoa – yhteiskunnan muutos ja jengin siirtyminen pois kirkosta pakottavat kirkon puntaroimaan asemaansa. Arkkipiispa Tapio Luoma korostaa, että ratkaisun on oltava yhdenvertainen, mutta tie siihen on kuin avaruuspolku ilman karttaa.

Tulevaisuuden näkymät: Uudet horisontit vai vanhat radat?

Kirkon tulevaisuus on avoin. Piispojen pastoraalinen ohje (6/2025) suosittelee pidättyväisyyttä sanktioissa sateenkaaripappeja kohtaan, mutta ilman kirkkojärjestyksen muutosta tilanne jää fragmentoituneeksi. Mahdollisia skenaarioita ovat: 1) uuden kompromissin hakeminen seuraavassa kirkolliskokouksessa (marraskuu 2025), 2) kirkon hajoaminen kahtia, tai 3) status quon jatkuminen, mikä voi syödä jäsenkuntaa entisestään.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)