Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Uusi tutkimus ravistelee perinteisiä uskomuksia

 

Ruoka – se on meidän kaikkien (lähes) jokapäiväinen pakko, intohimo ja usein kiivaiden väittelyiden polttoaine. Ketogeeninen ruokavalio on yksi niistä aiheista, joka saa tunteet kuohumaan: toiset vannovat sen nimeen, toiset pelkäävät sen nostavan kolesterolia ja sydänriskejä. Nyt tuore tutkimus, Plaque Begets Plaque, ApoB Does Not: Longitudinal Data From the KETO-CTA Trial, heittää lusikkansa tähän soppaan – ja tämä lusikka näyttäisi sekoittavan perinteiset käsitykset LDL-kolesterolista (LDL-C) ja apolipoproteiini B:stä (ApoB) kertaheitolla.

Perinteinen pelko: LDL-C ja ApoB sydämen vihollisina

Aloitetaan perusteista. Perinteisesti LDL-C, tuo "paha kolesteroli", ja sen aisapari ApoB on nähty ateroskleroosin – eli valtimoplakkien – pääpahiksina. Ydinajatus on yksinkertainen: LDL-C kuljettaa kolesterolia veressä, ja kun sitä on liikaa, se tukkii valtimoita kuin rasvainen viemäri. ApoB taas mittaa näitä haitallisia hiukkasia tarkemmin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että näiden laskeminen – esimerkiksi statiineilla – hidastaa plakkien kasvua ja pelastaa sydämiä. Mutta entä jos tämä ei pädekään kaikkiin? Tässä kohtaa ketofanit ja skeptikot nousevat barrikadeille.

Lean Mass Hyper-Responderit: Ketodieettaavat kapinalliset

Tutkimus keskittyy harvinaiseen porukkaan, niin sanottuihin "lean mass hyper-responder" (LMHR) -henkilöihin. Nämä ovat hoikkia, metabolisesti terveitä ihmisiä, joilla ketoruokavalio nostaa LDL-C- ja ApoB-arvot stratosfääriin – mutta samalla HDL-C (se "hyvä kolesteroli") loistaa korkealla ja triglyseridit pysyvät pohjalukemissa. Perinteinen kolesterolilogiikka huutaa: "Hälytys, sydänvaara!" Mutta tämä tutkimus sanoo: "Odottakaapas hetki."

Yllätyskäänne: Plakki synnyttää plakkia, ApoB ei?

Vuoden seuranta 100 osallistujalla toi päivänvaloon yllättävän löydöksen: ApoB:n tasot tai niiden muutokset eivät ennustaneet plakkien etenemistä näillä ketodieettareilla. Sen sijaan lähtötilanteen plakkimäärä – mitattuna esimerkiksi sepelvaltimoiden kalsiumpisteytyksellä (CAC) – oli se, joka kertoi tarinan. Jos valtimoissa oli jo plakkia, se näytti houkuttelevan lisää riesaa, mutta ApoB ei ollutkaan syyllinen. Tämä kääntää perinteisen pelon päälaelleen: voisiko LDL-C:n ja ApoB:n demonisointi olla joissain tapauksissa liioiteltua hysterian lietsontaa?

Tutkimuksen voima: Tekniikkaa ja intohimoa

Tässä tutkimuksessa on ainesta mihin tahansa tiededraamaan. Se sukeltaa rohkeasti ainutlaatuiseen populaatioon, hyödyntää huipputekniikkaa – kuten CCTA-kuvantamista ja tekoälyä plakkien analysointiin – ja pitää osallistujat tiukasti ruodussa: nolla keskeyttäjää sadasta. Tilastotkin on hiottu huippuunsa: lineaarinen regressio ja Bayesin analyysi (joka antoi 6–10 kertaa vahvemman tuen nollahypoteesille) kertovat, että ApoB:n ja plakkien etenemisen välinen yhteys on tässä ryhmässä olematon. Tämä ei ole arvailua, vaan vakavasti otettavaa tiedettä.

Odota hetki – ei niin nopeasti

Ennen kuin julistamme ketodieetin sydämen pelastajaksi, pysähdytään hetkeksi. Kaikilla tutkimuksilla on rajansa. Otoskoko? 100 henkilöä – kunnioitettava muttei mikään jättimäinen joukko. Seuranta-aika? Yksi vuosi – ateroskleroosi on ryömivä peto, ja vuodessa näkee vain vilauksen. Vertailuryhmä? Ei ole, mikä jättää meidät arvailemaan, miten nämä tulokset vertautuvat muihin. Ja osallistujat? Hoikkia, terveitä poikkeusyksilöitä – ei siis naapurin Reiska, joka kantaa vyötäröllään muutamaa lisäkiloa. Lisäksi ruokavalion noudattaminen nojaa osin itseraportointiin, mikä voi tuoda pientä säröä tarkkuuteen, vaikka βHB-mittaukset tuovatkin luottoa peliin.

Tilastot kriittisen silmän alla: Kestävätkö ne?

Analyysit on tehty huolella – lineaarinen regressio sopii kuin nakutettu ApoB:n ja plakkien välisen suhteen testaamiseen, ja Bayesin tekijät antavat lisävahvistusta. Mutta pieni otoskoko ja lyhyt seuranta nakertavat tilastollista voimaa. Tulokset ovat lupaavia, mutteivat kiveen hakattuja – laajempi data ja pidempi aika loisivat tukevamman pohjan. Analyysit kuitenkin kestävät peruskriittisen tarkastelun: ne ovat päteviä tässä kontekstissa, mutta vaativat jatkoa.

Lopuksi

Tämä tutkimus on kuin eksoottinen välipala: se antaa maistiaisen jostain uudesta ja herkullisesta, mutta jättää nälän lisätiedolle. LMHR-porukalla ApoB ei näytä olevan plakkien kummisetä, vaan olemassa oleva plakki ennustaa uutta riesaa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)