SUPERANALYYSI: ”Lopullinen totuus” ristiriidan lain muotoilusta – Osa I: Johdanto

 


Ristiriidan laki (lex contradictionis) on länsimaisen filosofian ja logiikan kulmakivi, joka juontaa juurensa Aristoteleen Metafysiikkaan. Sen klassinen muotoilu kuuluu: Mikään ei voi sekä olla että olla olematta samaan aikaan samassa suhteessa. Symbolisesti tämä voidaan esittää yksinkertaistettuna muodossa A ≠ ¬A, mutta Aristoteleen sanamuoto paljastaa lain syvemmän ontologisen ja temporaalisen luonteen. Se ei ole pelkkä formaali sääntö, vaan heijastus todellisuuden rakenteesta ja ihmisen tavasta jäsentää sitä.

Lain ytimessä on siis kaksi ehtoa: "samaan aikaan" ja "samassa suhteessa". Näiden ehtojen roolin katsotaan olevan ratkaiseva lain sovellettavuuden ja merkityksen kannalta. Temporaalinen ehto ("samaan aikaan") sitoo lain aikaan, kun taas relaatioehto ("samassa suhteessa") varmistaa käsitteellisen tarkkuuden.

Kant kuitenkin haastaa klassisen muotoilun Puhtaan järjen kritiikissä. Hänen mukaansa aikakäsitteiden, kuten "samaan aikaan", sisällyttäminen ristiriidan lakiin on ongelmallista ja itse asiassa ristiriidan lain luonteen vastaista (ks. Ristiriidan laki: Perinteinen muotoilu ja Kantinkritiikki).

Tämä positio nähtävästi juontaa juurensa Moses Mendelssohnin kirjeestä Kantille (25.12. 1770): ”En usko, että ehto eodem tempore [samaan aikaan] on niin välttämätön ristiriidan lauseelle. Mikäli kyseessä on sama subjekti, siitä ei voida sanoa A:ta tai e-A:ta edes eri aikoina. Mitään muuta ei tarvita mahdottoman käsitteeseen kuin että samalla subjektilla on predikaatit A ja ei-A. Voidaan myös sanoa: impossible est, non A praedicatum de subjecto A [on mahdotonta liittää predikaatti ei-A subjektiin A].”

Mendelssohn siis kyseenalaistaa temporaalisen ehdon tarpeellisuuden vetoamalla ristiriidan puhtaaseen loogisuuteen.

Tässä superanalyysissä peräänkuulutamme vakuuttavia vastauksia kahteen kysymykseen:

  • Onko temporaalinen ehto ("samaan aikaa") välttämätön?
  • Onko relaatioehto ("samassa suhteessa") redundantti vai olennainen osa lakia?

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olympialaisten avajaisseremoniassa ei seiso Raamatun kultainen vasikka

Kuva
    Kuten aiemmin mainittua, kristillinen oikeisto ja konservatiivikristityt ovat raivoissaan eilisten avajaisten johdosta. Ja uusia salaliittoteorioita syntyy somessa kuin sieniä sateella. Eräät ovat väittäneet, että oheisessa kuvassa on kultainen vasikka. Koska tämä olisi suoranainen keskisormen näyttö kristittyjen suuntaan, suoritin koneellisen kuva-analyysin ja lopputulokset ovat seuraavanlaiset: Analyysi 1: Käytännössä sataprosenttisella varmuudella kuvassa ei ole kultainen vasikka. Analyysi 2: Kuvassa ei näytä myöskään olevan Eiffel-tornin läheisyydessä sijaitseva Paul Jouven patsas Härkä ja peura . Absoluuttinen varmuus vaatisi tarkempaa analyysia korkearesoluutioisesta kuvasta, mutta kuvassa on selvästi nähtävissä kahden erikokoisen eläimen veistokset, joista suurempi on härkä ja pienempi on joku toinen eläin. Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue lisää

Kotka on palannut :-)

Muiden kiireiden vuoksi orastava blogini on ollut telakalla, mutta rupean tällä viikolla postailemaan kirjoituksia laidasta laitaan . Motto: ”Kuluneiden kymmenen vuoden aikana olen eniten halunnut korottaa poliittisen kirjoittamisen taiteeksi. Lähtökohtani on aina uskollisuus asiaa kohtaan, koetun vääryyden tunne. Kun istun kirjoittamaan kirjaa, en sano itselleni: ’Nyt tuotan taideteoksen.’ Kirjoitan koska haluan paljastaa jonkin valheen, osoittaa tosiasian, johon haluan kiinnittää huomion, ja ensi kädessä olen kiinnostunut siitä, että minua kuunnellaan. Mutta en voisi nähdä kirjan enkä pitkän lehtijutunkaan tekemisen vaivaa, ellei se olisi myös esteettinen kokemus.” – George Orwell Olen viime päivinä tutkaillut Orwellin tuotantoa ja tulin nopeasti johtopäätökseen, että hän oli todella terävä kriitikko.  Anssi H. Manninen (aka "Kant II")
Lue lisää

Ristiriidan periaate

Alun perin tarkoituksenani oli avata tämä blogi kirjoitussarjalla nimeltään ”Humen ongelman lopullinen ratkaisu”, mutta päätinkin ensimmäisenä pureutua laajasti väärinymmärrettyyn ristiriidan periaatteeseen . Huomasin, että samaa virheellistä tulkintaa toistetaan myös oppikirjoissa, ja itsekin myönnän auliisti, että ymmärsin sen todellisen merkityksen vasta tutustuttuani Kantin logiikan luentoihin (Kant I. Lectures on Logic . Cambridge University Press, 2004). Ristiriidan periaate, joka määrittelee, että mihinkään olioon ei voi kuulua sen kanssa ristiriidassa olevaa predikaattia , on kaiken totuuden yleinen negatiivinen kriteeri. Tämä periaate voi olla hyödyllinen myös positiivisessa mielessä, totuuden tunnistamisessa. Olipa analyyttinen arvostelma kieltävä tai myöntävä, sen totuus tulee aina olla riittävästi tunnistettavissa ristiriidan periaatteen mukaisesti. Kun sisällytämme objektin kognition käsitteenä ja ajattelemme siinä, on aina oikein kieltää sen vastakohta, kun taas ...
Lue lisää