Ristiriidan laki: Perinteinen muotoilu ja Kantin kritiikki

 


Perinteisesti ristiriidan laki on muotoiltu logiikassa seuraavasti: mikään lause ei voi olla samaan aikaan tosi ja epätosi. Tämä periaate, joka juontaa juurensa Aristoteleeseen, on ollut logiikan kulmakivi jo vuosisatojen ajan. Se ilmaisee, että propositio (esimerkiksi "Aurinko paistaa") ei voi olla yhtä aikaa tosi ja epätosi, sillä se olisi sisäisesti ristiriitaista.

Kant kuitenkin haastaa tämän muotoilun Puhtaan järjen kritiikissä. Hänen mukaansa aikakäsitteiden, kuten "samaan aikaan", sisällyttäminen ristiriidan lakiin on ongelmallista ja itse asiassa ristiriidan lain luonteen vastaista. Kantin näkemys poikkeaa perinteisestä tavasta käsitellä logiikkaa, ja tämä ero heijastaa hänen laajempaa filosofista projektiaan, jossa hän erottaa puhtaan järjen – ja siten logiikan – empiirisestä kokemuksesta ja ajallisista olosuhteista.

Kantin argumentin ydin: Logiikka on ajaton ja puhdas

Kantin filosofiassa ristiriidan laki kuuluu yleiseen logiikkaan (allgemeine Logik; jatkossa lyhyesti ”logiikka”), joka käsittelee ajattelun muotoja riippumatta niiden sisällöstä tai ajallisista suhteista. Hänelle logiikka on ajaton ja universaali tiede, joka koskee ajatonta totuutta. Ristiriidan laki ei siis ole periaate, joka rajoittuu empiiriseen maailmaan tai kokemukseen, vaan se on puhtaasti käsitteellinen ja välttämätön.

Kant korostaa, että aikakäsitteet, kuten "samaan aikaan", ovat empiirisiä ja kuuluvat aistimellisuuden alueeseen, eivät puhtaaseen järkeen. Puhtaan järjen kritiikissä hän määrittelee ajan intuition muodoksi – tavaksi, jolla ihminen jäsentää kokemuksiaan. Koska aika liittyy siihen, miten havaitsemme maailman, se ei kuulu logiikan piiriin, joka käsittelee pelkästään ajattelun lakeja.

Kun ristiriidan lakiin lisätään aikakäsitteitä, se sidotaan intuitionsa alueeseen ja empiirisiin olosuhteisiin. Tämä on Kantin mukaan väärin, koska logiikan tulee olla itsenäistä ja vapaa tällaisista rajoituksista. Hänen mukaansa ristiriidan laki on voimassa riippumatta ajasta tai mistään ulkoisista ehdoista.

Analyyttiset arvostelmat ja ristiriidan laki

Kantin filosofia erottaa analyyttiset ja synteettiset arvostelmat. Analyyttiset arvostelmat ovat tosia pelkästään käsitteiden perusteella, ilman tarvetta empiiriselle tarkastelulle. Esimerkiksi lause "kaikki poikamiehet ovat naimattomia" on analyyttinen, koska predikaatti ("naimaton") sisältyy jo subjektiin ("poikamies").

Ristiriidan laki on Kantille analyyttisen totuuden perusta. Se kertoo, että mikään propositio ei voi olla ristiriitainen itsensä kanssa – esimerkiksi "A on B" ja "A ei ole B" eivät voi molemmat olla totta. Tämä on välttämätön totuus, joka ei riipu kokemuksesta tai ajallisista olosuhteista. Jos lakiin lisätään aikakäsitteitä, se ikään kuin ehdottaa, että ristiriita voisi olla mahdollista eri aikoina, mikä hämärtää lain pointin: ristiriita on mahdotonta käsitteiden tasolla, ajasta riippumatta.

Miksi aika ei sovi ristiriidan lakiin?

Kant vastustaa aikakäsitteiden sisällyttämistä ristiriidan lakiin useista syistä:

  1. Logiikan universaalisuus: Logiikan tulee olla voimassa kaikissa mahdollisissa maailmoissa, riippumatta siitä, millaisia intuition muotoja (kuten aika) niissä on. Jos ristiriidan laki sidotaan aikaan, se menettää tämän yleispätevyyden.
  2. Ajan empiirinen luonne: Kantille aika on intuition muoto, joka liittyy kokemukseen. Logiikka ei kuitenkaan saa olla riippuvainen kokemuksesta, vaan sen tulee olla puhdasta ja itsenäistä.
  3. Harhaanjohtavat tulkinnat: Perinteinen muotoilu "samaan aikaan" voi vihjata, että propositio voisi olla totta ja epätotta eri aikoina. Tämä ei ole ristiriidan lain tarkoitus – laki koskee proposition sisäistä johdonmukaisuutta, ei sen totuusarvon vaihtelua ajan myötä. Esimerkiksi "Aurinko paistaa" voi olla totta nyt ja epätotta myöhemmin, mutta se ei ole ristiriita lain tarkoittamassa mielessä.

Esimerkki Kantin näkökulmasta

Otetaan propositio: "Tämä neliö on pyöreä." Väitteen ristiriita on ilmeinen, koska "neliö" ja "pyöreä" sulkevat toisensa käsitteellisesti pois. Ristiriita ei kuitenkaan liity siihen, onko lause tosi tai epätosi tiettynä ajankohtana, vaan siihen, että se on mahdoton itsessään. Aikakäsitteen lisääminen hämärtäisi tämän puhtaan loogisen analyysin.

Kantin laajempi filosofinen projekti

Kantin näkemys ristiriidan laista on linjassa hänen filosofiansa kokonaisuuden kanssa. Puhtaan järjen kritiikissä hän pyrkii erottamaan puhtaan järjen (logiikan ja analyyttiset arvostelmat) empiirisestä kokemuksesta (intuitio ja synteettiset arvostelmat). Ristiriidan laki kuuluu puhtaaseen järkeen, ja siksi sen tulee olla vapaa empiirisistä lisäyksistä, kuten ajasta.

Lisäksi Kant erottaa yleisen logiikan (puhdas logiikka) transsendentaalisesta logiikasta (joka yhdistää ajattelun intuitioon). Ristiriidan laki on siis osa yleistä logiikkaa, ja sen puhtaus on Kantille keskeistä.

Yhteenveto

Kantin näkemys on, että ristiriidan laki on puhtaasti looginen periaate, joka ei saa sisältää aikakäsitteitä, kuten "samaan aikaan". Hän pitää aikarelatiivisuutta lain luonteen vastaisena, koska se sitoisi logiikan empiirisiin ja ajallisiin olosuhteisiin, mikä rikkoisi sen universaalia ja ajatonta luonnetta. Kantille ristiriidan laki ilmaisee analyyttisen totuuden perustan – proposition sisäisen johdonmukaisuuden – ja sen tulee pysyä erillään intuitiosta, johon aika kuuluu. Näin logiikka säilyy puhtaana ja välttämättömänä, mikä on Kantin filosofian ydintavoite.

Anssi H. Manninen (”Kant II”)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olympialaisten avajaisseremoniassa ei seiso Raamatun kultainen vasikka

Kuva
    Kuten aiemmin mainittua, kristillinen oikeisto ja konservatiivikristityt ovat raivoissaan eilisten avajaisten johdosta. Ja uusia salaliittoteorioita syntyy somessa kuin sieniä sateella. Eräät ovat väittäneet, että oheisessa kuvassa on kultainen vasikka. Koska tämä olisi suoranainen keskisormen näyttö kristittyjen suuntaan, suoritin koneellisen kuva-analyysin ja lopputulokset ovat seuraavanlaiset: Analyysi 1: Käytännössä sataprosenttisella varmuudella kuvassa ei ole kultainen vasikka. Analyysi 2: Kuvassa ei näytä myöskään olevan Eiffel-tornin läheisyydessä sijaitseva Paul Jouven patsas Härkä ja peura . Absoluuttinen varmuus vaatisi tarkempaa analyysia korkearesoluutioisesta kuvasta, mutta kuvassa on selvästi nähtävissä kahden erikokoisen eläimen veistokset, joista suurempi on härkä ja pienempi on joku toinen eläin. Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue lisää

Kotka on palannut :-)

Muiden kiireiden vuoksi orastava blogini on ollut telakalla, mutta rupean tällä viikolla postailemaan kirjoituksia laidasta laitaan . Motto: ”Kuluneiden kymmenen vuoden aikana olen eniten halunnut korottaa poliittisen kirjoittamisen taiteeksi. Lähtökohtani on aina uskollisuus asiaa kohtaan, koetun vääryyden tunne. Kun istun kirjoittamaan kirjaa, en sano itselleni: ’Nyt tuotan taideteoksen.’ Kirjoitan koska haluan paljastaa jonkin valheen, osoittaa tosiasian, johon haluan kiinnittää huomion, ja ensi kädessä olen kiinnostunut siitä, että minua kuunnellaan. Mutta en voisi nähdä kirjan enkä pitkän lehtijutunkaan tekemisen vaivaa, ellei se olisi myös esteettinen kokemus.” – George Orwell Olen viime päivinä tutkaillut Orwellin tuotantoa ja tulin nopeasti johtopäätökseen, että hän oli todella terävä kriitikko.  Anssi H. Manninen (aka "Kant II")
Lue lisää

Ristiriidan periaate

Alun perin tarkoituksenani oli avata tämä blogi kirjoitussarjalla nimeltään ”Humen ongelman lopullinen ratkaisu”, mutta päätinkin ensimmäisenä pureutua laajasti väärinymmärrettyyn ristiriidan periaatteeseen . Huomasin, että samaa virheellistä tulkintaa toistetaan myös oppikirjoissa, ja itsekin myönnän auliisti, että ymmärsin sen todellisen merkityksen vasta tutustuttuani Kantin logiikan luentoihin (Kant I. Lectures on Logic . Cambridge University Press, 2004). Ristiriidan periaate, joka määrittelee, että mihinkään olioon ei voi kuulua sen kanssa ristiriidassa olevaa predikaattia , on kaiken totuuden yleinen negatiivinen kriteeri. Tämä periaate voi olla hyödyllinen myös positiivisessa mielessä, totuuden tunnistamisessa. Olipa analyyttinen arvostelma kieltävä tai myöntävä, sen totuus tulee aina olla riittävästi tunnistettavissa ristiriidan periaatteen mukaisesti. Kun sisällytämme objektin kognition käsitteenä ja ajattelemme siinä, on aina oikein kieltää sen vastakohta, kun taas ...
Lue lisää