Valheenpaljastuksen tapaustutkimus nro 1: Jari Sillanpään anteeksipyyntö syynissä
Valehtelu, puolittainen totuus vai aito katumus? Valheenpaljastuksen taito on kuin salapoliisipeli, jossa sanat, ilmeet ja konteksti paljastavat totuuden sävyjä. Edellisissä kirjoituksissa (tämä ja tämä) pureuduimme muun muassa etäännyttämiseen ja "voittajahymyyn". Nyt tarkastelen suomalaista kohutapausta: Jari Sillanpään anteeksipyyntöä Huomenta Suomi -ohjelmassa 24.9.2023, jossa hän puhui menneistä rikoskohuistaan uuden Siltsu-dokkarin tiimoilta. Näkyykö hänen sanoissaan tai käytöksessään merkkejä potaskan suoltamisesta? Otetaan suurennuslasi käteen ja tutkitaan – ilman lynkkausmielialaa, pelkkää uteliasta analyysia.
Konteksti: Sillanpään anteeksipyyntö
Iskelmätähti Jari Sillanpää, joka on saanut osakseen sekä kiihkeää ihailua että voimakasta kritiikkiä, esiintyi Huomenta Suomessa puhuakseen Siltsu-dokumentistaan. Haastattelussa juontaja Antero Mertaranta kysyi, miksi Sillanpää ei ole aiemmin pyytänyt julkisesti anteeksi rikostuomioitaan, jotka liittyvät huumausainerikoksiin (2017, 2018) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen (2020). Sillanpää vastasi: "Mulla on ollut sellainen ajatus, etten ole ymmärtänyt, miksi mun pitää pyytää anteeksi, muuten kuin että olen loukannut itseäni vaan tässä." Lopulta hän lisäsi: "Pyydän kaikilta niiltä sydämeni pohjasta anteeksi, jotka oikeasti tuntevat, että ovat tulleet loukatuiksi."
Jotkut, kuten Iltalehden toimittaja Mari Pudas, pitivät anteeksipyyntöä "kömpelönä", koska se keskittyi muiden tuntemuksiin eikä suoraan omiin tekoihin. Toiset kritisoivat sitä, että Sillanpää ei nähnyt teoissaan anteeksipyydettävää. Voiko valheenpaljastuksen linssillä nähdä, onko anteeksipyyntö aito vai sisältääkö se epätotuuden merkkejä? Tutkaillaan kahta avainvihjettä: etäännyttäminen ja sanallinen epämääräisyys.
Etäännyttäminen: Anteeksipyyntö vai vastuun välttely?
Logiikka: Kuten aiemmassa artikkelissa todettua, etäännyttäminen on yleinen valheen tai puolitotuuden merkki. Valehtelijat tai epärehellisesti katuvat voivat käyttää kieltä, joka siirtää vastuun pois itseltä, esimerkiksi viittaamalla epämääräisesti "tapahtumiin" tai muiden tunteisiin sen sijaan, että myöntäisivät konkreettiset teot. Aldert Vrijin tutkimukset osoittavat, että tällainen kieli vähentää syyllisyyden tunnetta ja helpottaa kognitiivista kuormaa.
Sillanpään tapaus: Sillanpään lausunto "Pyydän anteeksi niiltä, jotka tuntevat tulleensa loukatuiksi" keskittyy muiden tunteisiin, ei hänen omiin tekoihinsa. Hän ei sano suoraan: "Pyydän anteeksi huumausainerikoksiani" tai "Pyydän anteeksi kuvan levittämistä." Tämä on klassista etäännyttämistä: anteeksipyyntö ei kohdistu konkreettisiin tekoihin vaan muiden reaktioihin. Lisäksi hänen aiempi kommenttinsa, että hän on loukannut vain itseään, vihjaa vastuun minimointiin, mikä voi viitata epärehelliseen katumukseen. Toisaalta Sillanpää selitti, että hän ei ymmärtänyt anteeksipyynnön tarvetta aiemmin, mikä voi olla vilpitön selitys hänen ajattelustaan, ei välttämättä valhe.
Vinkki: Kun kuulet anteeksipyynnön, tarkista, myöntääkö henkilö suoraan tekonsa ("Tein väärin") vai keskittyykö hän muiden reaktioihin ("Jos joku pahoittaa mielensä"). Esimerkiksi jos kaverisi myöhästyy ja sanoo: "Sori, jos odotit", mutta ei mainitse syytä myöhästymiseen, se voi vihjata vastuun välttelyyn.
Sanallinen epämääräisyys: Onko tarina selkeä?
Logiikka: Valehtelijat tai epärehellisesti katuvat voivat käyttää epämääräistä kieltä välttääkseen yksityiskohtia, jotka voisivat paljastaa heidän puhuvan potaskaa. Psykologiset tutkimukset, kuten Bella DePaulo’n meta-analyysit, osoittavat, että epämääräisyys ja tarinan aukot ovat yleisiä valheen merkkejä, koska keksityn tarinan ylläpitäminen on kognitiivisesti raskasta.
Sillanpään tapaus: Sillanpään kommentit Huomenta Suomessa ovat valtaosin epämääräisiä. Hän puhuu "negatiivisista asioista" ja "väärinymmärryksistä" (esim. kiistää väitteet seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa) sen sijaan, että tarkentaisi, mitä hän tarkalleen ottaen katuu. Esimerkiksi hän mainitsee, että kuvan levittämiseen liittyvä tuomio oli väärinymmärrys, koska "Suomen laissa ei ole parempaa vastinetta" hänen teolleen. Tämä selitys on älyllistä sillisalaattia ja viittaa vahvasti pyrkimykseen vähätellä teon vakavuutta. Dokumentissa hän sanoi: "En kadu tätä asiaa", mutta haastattelussa hän pyytää anteeksi – tämä ristiriita vihjaa epärehellisyyteen tai ainakin sekavaan katumukseen.
Vinkki: Kuuntele, onko anteeksipyyntö tarkka vai kiertääkö se yksityiskohtia. Jos työkaverisi sanoo: "Sori, jos jotain tapahtui", mutta ei kerro, mitä hän teki, pyydä tarkennusta: "Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat?" Epämääräisyys voi paljastaa haluttomuutta myöntää totuutta.
Käytännön esimerkki: Sillanpään sanat arjessa
Kuvittele, että ystäväsi myöhästyy tapaamisesta ja selittää: "Sori, jos odotit, jotain vaan tuli väliin." Kun painostat, hän ei tarkenna, vaan toistaa: "No, jotain hässäkkää oli." Tämä muistuttaa Sillanpään tapaa puhua "negatiivisista asioista" ilman selkeitä yksityiskohtia. Jos ystäväsi vielä hymyilee oudosti tai keskittyy sinun tunteisiisi ("Jos sulle tuli paha mieli"), se voi vihjata, että hän ei ole täysin rehellinen. Sillanpään tapauksessa hänen anteeksipyyntönsä keskittyy muiden loukkaantumiseen ja väärinymmärryksiin, mikä jättää hyvin avoimeksi, katuuko hän tekojaan aidosti.
Entä kehonkieli?
Mikroilmeet: Onko Sillanpään kasvoilla "voittajahymyä" (esim. hymy, joka ei sovi vakavaan anteeksipyyntöön) tai ohimeneviä pelon/ahdistuksen ilmeitä, kuten Paul Ekmanin tutkimuksissa kuvataan? Pelko ja ahdistus ainakin näkyvät kilometrien päähän.
Kehonkieli: Välttääkö hän katsekontaktia, näprääkö käsiään tai vaikuttaako jäykältä, mikä voi viitata stressiin? Mies on ainakin jäykkä kuin rautatanko.
Puherytmi: Takelteleeko hän tai käyttääkö täytesanoja ("niinku", "ööh"), jotka vihjaavat kognitiivisesta kuormasta? Takeltelu näkyy selvästi monessa kohtaa.
Luotettavuus ja kritiikki
Sillanpään anteeksipyyntö herätti voimakasta kritiikkiä, koska hän ei suoraan myöntänyt tekojaan vaan keskittyi muiden tunteisiin. Tämä ei välttämättä tarkoita valehtelua, vaan voi heijastaa hänen sisäistä prosessiaan: hän saattaa aidosti uskoa, että hänen teoistaan aiheutui harmia pääasiassa hänelle itselleen, kuten hän dokumentissa sanoi. Tämä voi viitata kognitiiviseen dissonanssiin – hän yrittää sovittaa tekojaan ja julkista kuvaa yhteen. Toisaalta hänen epämääräisyytensä ja ristiriitaiset lausuntonsa ("En kadu" vs. "Pyydän anteeksi") voivat vihjata siihen, että anteeksipyyntö on osin laskelmoitu, mahdollisesti yritys rauhoittaa kritiikkiä ilman täyttä katumusta.
Valheenpaljastustutkimukset (esim. DePaulo, Vrij) korostavat, että yksittäiset vihjeet, kuten etäännyttäminen, eivät todista valhetta, vaan ne pitää yhdistää muihin merkkeihin (esim. kehonkieli, ristiriidat). Sillanpään tapauksessa hänen aiempi kieltäytymisensä anteeksipyynnöstä ja Huomenta Suomen kömpelö sanamuoto vihjaavat vahvasti epärehelliseen katumukseen. Kulttuurisesti suomalaisessa kontekstissa julkinen anteeksipyyntö voi olla myös kasvot pelastava ele, ei välttämättä valhe.
Mitä tehdä, jos epäilet pötypuheita?
Tarkkaile kokonaisuutta: Keskity sanojen, ilmeiden ja kontekstin yhdistelmään. Jos Sillanpään anteeksipyyntö tuntuu epämääräiseltä videolla, vertaa sitä hänen aiempaan käytökseensä (esim. dokumentin "en kadu" -lausuntoon).
Kysy tarkennuksia: Vaikka et voi kysyä Sillanpäältä suoraan, mieti, mitä kysyisit: "Mitä tarkalleen ottaen kadut?" Epämääräiset vastaukset vahvistaisivat epäilyä.
Vertaa peruslinjaan: Jos tunnet Sillanpään esiintymistavan, vertaa hänen Huomenta Suomi -käytöstään normaaliin. Poikkeava jäykkyys vihjaa epämukavuuteen.
Lopuksi: Totuus piilee sanojen ja ilmeiden risteyksessä
Jari Sillanpään Huomenta Suomi -anteeksipyyntö sisältää valheenpaljastuksen kannalta kiinnostavia vihjeitä: etäännyttäminen ("niiltä, jotka tuntevat tulleensa loukatuiksi"), sanallinen epämääräisyys ("negatiiviset asiat"), ahdistuneisuus ja jäykkyys vihjaavat vahvasti siihen, että katumus ei ole täysin aitoa tai ainakin ristiriitaista.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Kommentit
Lähetä kommentti