Kant II

  Osa I :n alussa mainitsin Scotuksen kolme metafyysistä ydinsädettä: ensimmäinen syy, korkein päämäärä ja täydellisin olio. Tarkemmin ottaen Scotus puhuu ensimmäisestä vaikuttavasta syystä ( causa prima efficiens ), mikä käy ilmi tekstistä, mutta selvennetään varmuuden vuoksi. Alla neljä aristoteelista syylajia puun kasvun esimerkillä – Scotus kääntää ne metafyysiseksi dynamiikaksi, jossa vaikuttava syy kruunaa hierarkian. Sen jälkeen peilaan terminologiaani suomenkieliseen Scotus-tekstiin. Neljä aristoteelista syylajia: Esimerkkinä puun kasvu 1. Vaikuttava syy ( causa efficiens ) – "Mikä saa aikaan?"      Toimija tai voima, joka käynnistää muutoksen. Esimerkki: Siemen saa puun kasvamaan. Scotus nostaa tämän ytimeensä: ensimmäinen vaikuttava syy on Jumala, joka ei vain "käynnistä", vaan kannattelee koko hierarkiaa tässä ja nyt (kuten Osa I :n höyrykonemetafora). 2. Materiaalinen syy ( causa materialis ) – "Mistä aineesta?"      Materi...

  Johannes Duns Scotuksen metafyysiseen jumaltodistukseen liittyvän superanalyysin Osa I oli helposti sulavaa alkuruokaa, mutta Osa II tulee olemaan perin monimutkainen. Tässä napakka selostus keskeisimmistä käsitteistä, jotta kupletin juoni avautuu helpommin kaikille halukkaille. 😎  Aksidentaaliset syyt ( causae accidentaliter ordinatae ) Lineaariset kausaali- eli syy-seuraus-ketjut, jotka etenevät usein ajassa ja voivat teoriassa jatkua loputtomiin ilman loogista ristiriitaa . Ne selittävät muutosta (esim. isä synnyttää pojan, poika toisen jne.), mutta eivät olemassaolon perustaa. Ensimmäinen syy ( causa prima ) Olemassaolon hierarkkinen perusta, joka on itsessään välttämätön ( per se necessarium ) eikä riipu mistään muusta. Se katkaisee regression ja kannattelee kaikkea tässä ja nyt (esim. kristallikruunun "katto"). Korkein päämäärä ( finis ultimus ) Teleologian huippu: ylin tarkoitus, joka antaa merkityksen luonnon hierarkialle (esim. kasvit kohti valoa,...

  [Tämä kaksiosainen superanalyysi korvaa kaksi aiempaa kirjoitustani ( tämä ja tämä ).] Johannes Duns Scotuksen metafyysinen jumaltodistus, esitetty Ordinatio -teoksessa ja De Primo Principio -traktaatissa, on älyllinen sinfonia, joka resonoi Aristoteleesta kvanttifysiikkaan ja Anselmista Leibniziin. Tämä superanalyysi ei tyydy pintapuoliseen toistoon: se kutoo yhteen Scotuksen kolme metafyysistä ydinsädettä – ensimmäinen syy , korkein päämäärä ja täydellisin olio – ja paljastaa niiden ytimessä sykkivän kausaalisuuden kaksoisluonteen, olemuksellisten ja aksidentaalisten syiden erottelun, joka ei aiemmissa kirjoituksissani saanut ansaitsemaansa huomiota. Lisäsin tähän uuteen analyysiin mm. tarkennuksia modaalilogiikan sovelluksista, lisäyksiä historiallisiin vaikutteisiin sekä kriittisiä vertailuja moderneihin haasteisiin, kuten kvanttikausaalisuuteen ja monimaailmatulkintoihin. Turvavyöt kiinni – tämä ei ole pelkkä superanalyysi, vaan syväsukellus olemassaolon gr...