CS Lewis, syy-seuraussuhde ja peruste-johtopäätös
CS Lewis (1898–1963) oli brittiläinen kirjailija ja
kirjallisuudentutkija, joka tunnetaan parhaiten fantasia- ja apologeettisista
teoksistaan. Aloitin Lewisin tuotannon perkaamisen teoksesta Ihmeet, jossa hän
esittää mukaansatempaavaa kritiikkiä ankaraa naturalistista maailmankatsomusta [1] kohtaan.
Lewisin ydinargumentti on se, että naturalistinen maailmankatsomus kumoaa itse itsensä, koska se olettaa kaiken ajattelun olevan pelkkää sokeaa fysikaalis-kemiallista prosessia, mikä puolestaan tekee ajattelun tuloksista epäluotettavia. Lewis luettelee esimerkkejä erilaisista "koska"-sanan käyttötavoista havainnollistaakseen, kuinka ajattelu perustuu peruste-johtopäätös-päättelyyn eikä pelkästään syy-seuraussuhteisiin.
Syy-seuraussuhde vs. peruste-johtopäätös
Lewis aloittaa erottelemalla kaksi erilaista "koska"-sanan käyttötapaa:
Syy-seuraussuhde (cause-effect)
Esimerkki: Isoisä on sairas, koska hän söi eilen hummereita.
Tämä lause ilmaisee, että hummereiden syöminen aiheutti isoisän sairauden.
Peruste-johtopäätös (ground-consequence)
Esimerkki: Isoisän täytyy olla sairas, koska hän ei ole vielä noussut sängystä. Ja hän nousee aina ajoissa, jos hän vain on terve.
Tässä lauseessa isoisän myöhäinen nouseminen toimii perusteena päätelmälle, että hän on sairas. Myöhäinen nouseminen ei ole syy sairaudelle, vaan todiste siitä.
Jatkamme huomenna tämän mielenkiintoisen teeman analysointia.
Anssi H. Manninen (aka "Kant II")
1. Naturalistinen maailmankatsomus: Näkemys, jonka mukaan kaikki ilmiöt ja tapahtumat maailmassa voidaan selittää luonnollisten syiden ja lainalaisuuksien kautta ilman yliluonnollisia tai hengellisiä selityksiä. Naturalismi korostaa tieteellistä menetelmää ja empiiristä todistusaineistoa ymmärryksen perustana, ja se pitää luonnontieteitä ensisijaisina välineinä todellisuuden tutkimisessa ja selittämisessä.
Ja tässä vielä esiteltynä muutama "kilpaileva" maailmankatsomus:
Teismi: Maailmankatsomus, jonka mukaan maailmassa on yksi tai useampi yliluonnollinen jumala tai jumaluus, joka vaikuttaa maailman tapahtumiin ja ihmisten elämään. Teismi kattaa useita uskonnollisia perinteitä, kuten kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden, ja uskoo, että jumalallinen olento tai olennot ovat kaiken olemassaolon perusta.
Agnostisismi: Maailmankatsomus, joka pitää mahdottomana tietää varmasti, onko jumalia tai yliluonnollisia olentoja olemassa. Agnostikot uskovat, että tällaiset kysymykset ovat joko periaatteessa ratkaisemattomia tai että tällä hetkellä ei ole riittävästi todisteita minkään puolen puolesta tai vastaan.
Ateismi: Maailmankatsomus, joka kieltää jumalien tai yliluonnollisten olentojen olemassaolon. Ateistit uskovat, että maailmankaikkeus ja kaikki sen ilmiöt voidaan selittää ilman viittausta jumaluuksiin, ja he usein korostavat tieteellisiä ja rationaalisia selityksiä todellisuuden ymmärtämisessä.
Panteismi: Maailmankatsomus, jonka mukaan jumaluus on yhtä kuin koko maailmankaikkeus ja kaikki sen ilmiöt. Panteistit uskovat, että jumala ei ole erillinen olento, vaan kaikki olemassa oleva on jumaluuden ilmentymä.
Deismi: Maailmankatsomus, jonka mukaan jumala loi maailmankaikkeuden mutta ei aktiivisesti puutu sen tapahtumiin tai ihmisten elämään. Deistit uskovat, että jumala loi luonnonlait, mutta näkevät maailman toimivan näiden lakien mukaan ilman jatkuvaa jumalallista väliintuloa.
Kommentit
Lähetä kommentti