Edmund Husserl ja fenomenologia

Edmund Husserl, fenomenologian perustaja, pyrki kunnianhimoisessa filosofisessa projektissaan tarjoamaan tieteelle kestävän perustan, joka ylittäisi pelkän empirismin ja rationaalisen deduktion rajat. Hän näki fenomenologian menetelmänä, joka voisi paljastaa tieteellisten käsitteiden ja teorioiden perustana olevat kokemukset ja merkitykset.

Seuraava lyhyt lainaus teoksesta Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia selventänee Husserlin projektin ydinideaa: 

 ”Deduktiivinen päättely ei ole selittämistä. Fysikaalisten tai kemiallisten kappaleiden objektiivisten rakennemuotojen ennakointi tai tietäminen ja siihen perustuva ennakointi ei selitä mitään vaan tarvitsee selittämistä. Ainoa todellinen selittäminen on asian tekemistä transsendentaalisesti ymmärrettäväksi.”

Kun Husserl toteaa, että deduktio ei ole selittämistä, hän viittaa siihen, että pelkkä looginen johtaminen tai matemaattinen mallintaminen ei riitä selittämään ilmiöiden perimmäistä luonnetta. Deduktio on tapa johtaa johtopäätöksiä annetuista premisseistä, mutta se ei kerro mitään premissien alkuperästä tai merkityksestä.

Esimerkki: 

Kun sanomme, että pallo putoaa gravitaation vuoksi, viittaamme luonnonlakiin, joka kuvaa ilmiön. Tämä kuvaus kertoo meille, miten ilmiö tapahtuu (pallo putoaa, koska maan massa vetää sitä puoleensa), mutta se ei selitä, miksi tämä laki on olemassa tai mitä se merkitsee kokemusmaailmassamme. Husserl etsi syvempää selitystä, joka paljastaisi nämä perustavat merkitykset ja kokemukset.

Husserlin tuotanto, erityisesti hänen pääteoksensa Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta, on äärimmäisen vaikeaselkoista. Omassa kirjahyllyssäni ainoastaan Kantin Puhtaan järjen kritiikki yltää samalle tasolle. Olen tähän mennessä ehtinyt tutustua Husserlin tuotantoon vain pintapuolisesti, mutta olen viimein päättänyt tarttua härkää sarvista. Tulossa siis myös Husserl-aiheinen luentosarja.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ristiriidan periaate

Alun perin tarkoituksenani oli avata tämä blogi kirjoitussarjalla nimeltään ”Humen ongelman lopullinen ratkaisu”, mutta päätinkin ensimmäisenä pureutua laajasti väärinymmärrettyyn ristiriidan periaatteeseen . Huomasin, että samaa virheellistä tulkintaa toistetaan myös oppikirjoissa, ja itsekin myönnän auliisti, että ymmärsin sen todellisen merkityksen vasta tutustuttuani Kantin logiikan luentoihin (Kant I. Lectures on Logic . Cambridge University Press, 2004). Ristiriidan periaate, joka määrittelee, että mihinkään olioon ei voi kuulua sen kanssa ristiriidassa olevaa predikaattia , on kaiken totuuden yleinen negatiivinen kriteeri. Tämä periaate voi olla hyödyllinen myös positiivisessa mielessä, totuuden tunnistamisessa. Olipa analyyttinen arvostelma kieltävä tai myöntävä, sen totuus tulee aina olla riittävästi tunnistettavissa ristiriidan periaatteen mukaisesti. Kun sisällytämme objektin kognition käsitteenä ja ajattelemme siinä, on aina oikein kieltää sen vastakohta, kun taas ...
Lue lisää

Olympialaisten avajaisseremoniassa ei seiso Raamatun kultainen vasikka

Kuva
    Kuten aiemmin mainittua, kristillinen oikeisto ja konservatiivikristityt ovat raivoissaan eilisten avajaisten johdosta. Ja uusia salaliittoteorioita syntyy somessa kuin sieniä sateella. Eräät ovat väittäneet, että oheisessa kuvassa on kultainen vasikka. Koska tämä olisi suoranainen keskisormen näyttö kristittyjen suuntaan, suoritin koneellisen kuva-analyysin ja lopputulokset ovat seuraavanlaiset: Analyysi 1: Käytännössä sataprosenttisella varmuudella kuvassa ei ole kultainen vasikka. Analyysi 2: Kuvassa ei näytä myöskään olevan Eiffel-tornin läheisyydessä sijaitseva Paul Jouven patsas Härkä ja peura . Absoluuttinen varmuus vaatisi tarkempaa analyysia korkearesoluutioisesta kuvasta, mutta kuvassa on selvästi nähtävissä kahden erikokoisen eläimen veistokset, joista suurempi on härkä ja pienempi on joku toinen eläin. Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue lisää

Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta (synteettinen a priori)

Tieteenalana Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta, erityisesti käsitteen "synteettinen a priori " ympärillä vallitsevan hämmennyksen vuoksi. Kantin filosofia on tunnetusti äärimmäisen vaikeaselkoista, mikä on johtanut lukuisiin väärinymmärryksiin. Tämä pätee myös niihin, jotka ovat vuosikymmeniä tutkineet – tai pikemminkin yrittäneet tutkia – Kantin filosofiaa. Tässä lyhyessä kirjoituksessa demonstroin Kant-tutkimuksen heikkoa tilaa käsitteen "synteettisen a priori " ympärillä vallitsevan hämmennyksen avulla. Seuraava Ensyklopedia Logosista napattu lainaus heijastaa hyvin tätä tilannetta: "Varsinkin matematiikan synteettis-apriorinen luonne on ollut vilkkaan keskustelun kohteena – fysiikan ei niinkään, ehkä siksi, että väite tuntuu jo lähtökohtaisesti vaikealta hyväksyä." Tämän lainauksen tarkoituksena ei ole arvostella sen kirjoittajaa, vaan sen avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, kuinka laajalle levinneitä virhekäsitykset ovat. Suurin osa Ka...
Lue lisää