Kausaliteetti synteettisenä a priori -tietona

Kantin tarkoittamasta synteettisestä a priori -tiedosta vakuuttavin esimerkki lienee sellainen, joka ei ole pelkästään matemaattinen, vaan liittyy myös luonnontieteiden perusperiaatteisiin. Yksi tällainen esimerkki on kausaliteetti eli syy-seuraussuhde.

Kausaliteetin periaate: kaikilla tapahtumilla on syy.

Miksi tämän voidaan katsoa olevan synteettistä a priori -tietoa?

A priori

Kausaliteetin käsite ei perustu pelkästään kokemukseen. Me käytämme syy-seuraussuhteen käsitettä järjestääksemme kokemuksemme ja tehdäksemme niistä ymmärrettäviä. Emme opi kausaliteetin periaatetta yksittäisistä havainnoista, vaan se on jotain, mitä mieli tuo mukanaan kokemukseen. Voimme ajatella syy-seuraussuhdetta ilman viittausta mihinkään erityiseen kokemukseen. Se on tiedettävissä ajattelun kautta, ilman että tarvitsemme konkreettisia esimerkkejä.

Synteettinen

Kausaliteetti yhdistää käsitteet "syy" ja "seuraus" tavalla, joka ei ole pelkästään määritelmällinen. Se ei ole analyyttinen totuus, kuten "kaikki poikamiehet ovat naimattomia". Sen sijaan se lisää jotain uutta ymmärrykseemme tapahtumien luonteesta ja niiden välisistä suhteista. Kausaliteetin periaate ei siis ole ilmeinen pelkästään syyn ja seurauksen käsitteistä itsestään. Se laajentaa tietämystämme yhdistämällä nämä käsitteet tavalla, joka auttaa meitä ymmärtämään ja ennustamaan maailman ilmiöitä.

Ajatellaan yksinkertaista tilannetta: pallon vieriminen lattialla. Kun näemme pallon vierivän, oletamme, että jokin on aiheuttanut sen liikkeen. Ehkä joku potkaisi sitä, ehkä se putosi hyllyltä. Emme päättele tätä syy-seuraussuhdetta yksittäisistä havainnoista, vaan se on tapa, jolla mielemme jäsentää kokemuksia. Tämä periaate on synteettinen, koska se yhdistää käsitteet syy ja seuraus, ja a priori, koska se on tiedettävissä ilman yksittäisten tapausten tutkimista.

Yleisinhimillinen kokemus

Kausaliteetin käsite on osa jokapäiväistä kokemustamme. Ihmiset kaikissa kulttuureissa ja aikakausina ovat havainneet tapahtumien seuraavan toisiaan syy-seuraussuhteessa.

Von Wright ja synteettisen a priori -tiedon kritiikki

Lueskelin tänään taas Georg Henrik von Wrightin teosta Logiikka ja humanismi. Sivulla 30 mainitaan seuraavaa:

”Ne Kantin seuraajat, jotka suhtautuivat kriitillisesti [eli kriittisesti] mestarinsa oppiin synteettisistä arvostelmista a priori, korostivat usein erästä tietoteoreettisista tärkeää seikkaa, jonka Kant kauttaaltaan jättää huomioonottamatta ja jota sopivasti voisi nimittää luonnonlakien soveltamisprobleemaksi. Jos tahdotaan tietää, mitä jokin luonnonlaki lausuu todellisuuden laadusta, täytyy tutkia lain soveltuvuuden ehtoja yksityisiin tapauksiin nähden.”

Tämä lienee päivänselvä asia, mutta analysoidaan asiaa tuonnempana.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)