Totuuden korrespondenssiteoria – Osa I
En alkuun vaivaudu selostamaan kilpailevia totuusteorioita,
mukaan lukien evidenssiteoria, koherenssiteoria ja korrespondenssiteoria, sillä
peruskaura näihin teorioihin liittyen löytyy kaikista aiheeseen liittyvistä
perusteksteistä (ks. esim. Raatikainen 2020).
Huomasin tänään George Henrik von Wrightin teoksessa Looginen empirismi hyödyllisen pätkän liittyen totuuden korrespondenssi- eli vastaavuusteoriaan. Von Wright kirjoittaa:
”Korrespondenssiteoria on joka tapauksessa, päinvastoin kuin evidenssi- ja koherenssiteoria, oikeassa siinä, että lauseen totuuden kriteerin on oltava meidän oman ajattelumme ”ulkopuolella”, itse asiassa, josta lause jotain väittää.”
Tämä on validi pointti. Toistan lyhyesti ja ytimekkäästi von Wrightin esittämän puuesimerkin. Ratkaistaaksemme, onko jokin esine puuta, aloitamme johtamalla puun määritelmän ja sen ominaisuuksia koskevien tietojen perusteella joukon seurauksia, joiden pätevyydestä koetamme vakuuttua. Jos käsillä oleva esine on puuta, sitä pitää pystyä veistämään, sen pitää syttyä tulessa jne. Niin kauan kuin emme pety näissä odotuksissa, pidämme väitettä totena. Von Wright kirjoittaa:
”Tämä on juuri se, mitä tarkoitamme, kun sanomme, että lause ”esine on puuta” vastaa todellisuutta.”
Von Wright jatkaa:
”Voimme tietenkin mennä pitemmälle ja kysyä, mikä ratkaisee sen, että väitteestä johdetut seuraamukset itse ovat tosia. Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen meidän täytyy mainituista seuraamuksista vuorostaan johtaa seurauslauseet, joista tutkimme, ovatko ne oikeat. Myöhemmin tarkastelemme, voidaanko tätä menettelyä ajatella jatkettavaksi rajattomasti, vai tulemmeko lopulta lauseisiin, joiden totuus on varma eo ipso.”
Von Wright ei tarjoa tästä esimerkkiä, mutta tarkastellaan seuraavassa veden kiehumispistettä.
Perusväite ja sen tarkastus
Väitämme, että "vesi kiehuu 100 asteessa merenpinnan tasolla". Tämän väitteen todentamiseksi voimme kokeellisesti mitata veden lämpötilan, kun se alkaa kiehua merenpinnan tasolla. Jos toistuvat mittaukset asianmukaisesti kalibroiduilla mittalaitteilla osoittavat veden kiehuvan 100 asteessa, pidämme väitettä totena.
Johtopäätösten tarkastus
Voimme mennä syvemmälle ja tarkastella, miksi tämä on totta. Voimme tutkia veden kiehumisen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Päädymme johtopäätökseen, että veden kiehumispiste on vakio tietyissä olosuhteissa (kuten paine merenpinnan tasolla).
Syvempi analyysi
Voimme kysyä edelleen, miksi veden kiehumispiste on juuri tämä tietty lämpötila. Tässä kohtaa voimme tarkastella molekyylien välistä vuorovaikutusta, lämpötilan vaikutusta energiatilaan ja paineen vaikutusta nesteen ja kaasun tasapainoon.
Perimmäiset totuudet
Lopulta päädymme fysiikan peruslakeihin, kuten termodynamiikan lakeihin ja atomiteoriaan, jotka selittävät nämä ilmiöt. Tietyt peruslait, kuten veden kiehumispisteen määrittymisen termodynaamiset periaatteet, ovat sellaisia lauseita, joiden totuus on ilmeinen itsessään (eo ipso) tietyn teoreettisen viitekehyksen puitteissa. Nämä lait ovat siis perusolettamuksia, joita ei enää johdeta muista lauseista, vaan ne hyväksytään perusolettamuksina tieteellisessä ajattelussa.
Kirjoituksen toisessa osassa käsittelemme Kantin näkemyksiä korrespondenssiteoriasta.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Kommentit
Lähetä kommentti