Carl G. Hempel ja peittävän lain malli

Georg Henrik von Wright – Modernin ajan ajattelija -teoksen viimeisenä julkaisuna on von Wright oma työ ”Tieteenfilosofian kaksi perinnettä”. Se on julkaistu alun perin vuonna 1971, mutta on ajankohtainen tänäkin päivänä. Suomen viimeinen intellektuelli käsittelee artikkelissaan eräitä ongelmia ja kehityslinjoja, jotka liittyvät selittämisen, ymmärtämisen ja teorianmuodostuksen filosofiaan. Yksi käsittelyssä olevista aiheista on ns. peittävän lain malli.

Carl G. Hempelin artikkeli "The Function of General Laws in History" on klassinen esitys peittävän lain mallista (covering law model), jota käytetään selittämään historiallisia tapahtumia. Hempelin mukaan historiallisten tapahtumien selittäminen vaatii yleisten lakien soveltamista, jotka eivät ole pelkästään satunnaisia havaintoja vaan loogisia ja empiirisiä lausekkeita, jotka tarjoavat systemaattisia ja yleispäteviä selityksiä.

Hempel esittelee selitysmallinsa kahden pääkomponentin kautta:

1. Explanans: Tämä koostuu yhdestä tai useammasta yleisestä laista sekä erityisistä alkuolosuhteista. Nämä antavat tarvittavan kontekstin ja puitteet tapahtuman selittämiselle.
2. Explanandum: Tämä on tapahtuma tai ilmiö, joka selitetään käyttämällä explanansia.

Hempel väittää, että jotta historiallinen selitys olisi tieteellisesti pätevä, sen tulee täyttää nämä kaksi ehtoa:

• Sen tulee perustua yleistettäviin lakeihin.
• Sen tulee sisältää alkuolosuhteet, jotka yhdessä näiden lakien kanssa johtavat selitettävään tapahtumaan.

Hempel korostaa, että historiallinen selitys ei ole merkittävästi erilainen kuin luonnontieteellinen selitys. Molemmissa tapauksissa pyritään löytämään säännönmukaisuuksia ja kausaalisuhteita, jotka voidaan tiivistää yleisiksi laeiksi. Hän torjuu ajatuksen, että historia olisi pelkästään yksittäisten tapahtumien kuvausta ilman pyrkimystä yleisempään ymmärrykseen.

Von Wright ei selvästikään ollut innostunut ajatuksesta, jonka mukaan historiaa voitaisiin selittää näin "mekaanisesti". Hän kirjoittaa:

"Jälkeenpäin asiaa tarkastellessamme näyttää melkein kohtalon ivalta, että positivistinen selitysteoria sai ehkä täydellisimmän ilmaisunsa sellaisen aihepiirin yhteydessä, johon tämä teoria ilmeisesti kaikkein huonoimmin soveltuu, nimittäin historian yhteydessä."

Nykypäivän historianfilosofit jakavat tämän näkemyksen. Esimerkiksi Päivi Seppälä toteaa, että peittävän lain malli siirtyi vähitellen pois muodista, sillä "mallilla ei näyttänyt olevan mitään tekemistä sen kanssa, miten historioitsijat selityksiään rakentavat, oikeuttavat ja puolustavat suhteessa kilpaileviin selityksiin." [1] 

Peittävän lain malli soveltuu huonosti historiantutkimukseen seuraavista syistä:

1. Yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus: Historialliset tapahtumat ovat ainutlaatuisia ja monimutkaisia, eikä niitä voida helposti redusoida yleisiin lakeihin. Historiallisten tapahtumien taustalla olevat tekijät ovat usein hyvin moninaisia ja läpeensä kontekstisidonnaisia.
2. Intentionaalisuus: Historia sisältää ihmisten toimia, jotka ovat intentionaalisia ja tarkoituksellisia. Ihmisten toiminnan ymmärtäminen edellyttää heidän motiiviensa ja tarkoitustensa huomioon ottamista, mikä harvoin sopii hyvin yhteen kausaalisten lakien soveltamisen kanssa.

Peittävän lain malli soveltuu parhaiten aloille, joissa ilmiöiden selittäminen ja ennustaminen voidaan perustaa selkeisiin ja yleistettäviin lakeihin. Taloustiede ja makrotason sosiologia ovat esimerkkejä aloista, joilla malli toimii paremmin. Sen sijaan historiassa, psykologiassa, mikrotason sosiologiassa ja antropologiassa peittävän lain mallin soveltaminen kohtaa suuria haasteita monimutkaisuuden, yksilöllisyyden ja kontekstisidonnaisuuden vuoksi.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II") 

1. Syistä selityksiin – Kausaalisuus ja selittäminen yhteiskuntatieteissä, s. 199