Evankelis-luterilaisen kirkon kiista avioliittokäsityksestä – Osa I

Olen suvainnut saattaa tietooni, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kulissien takana on käynnissä raivokas kiista avioliittokäsityksestä. Kirkolliskokous aikoo käsitellä ja mahdollisesti äänestää avioliittokäsityksen muutoksesta marraskuussa 2024. Piispainkokouksen esitys, joka on herättänyt laajaa keskustelua, ehdottaa kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallia. Tämä tarkoittaisi, että kirkko voisi tunnustaa sekä perinteisen avioliiton miehen ja naisen välillä että avioliiton kahden henkilön välillä, riippumatta sukupuolesta. Esityksen eteneminen vaatii kirkolliskokouksen hyväksynnän, ja sen taakse tarvitaan kolmen neljäsosan enemmistö edustajista. 

Tässä ensimmäisessä osassa pureudun pääasiassa kiistan juridisiin aspekteihin.

1. Avioliiton juridinen perusta Suomessa

Siviilioikeudellinen sääntely

Suomessa avioliitto on siviilioikeudellinen instituutio, jota säätelee avioliittolaki (234/1929). Tämä laki säätelee avioliiton solmimista, ja siihen tehtiin merkittävä muutos vuonna 2017, jolloin avioliittokäsitys laajennettiin sukupuolineutraaliksi. Tämä muutos mahdollisti avioliiton solmimisen kahden henkilön välillä heidän sukupuolestaan riippumatta.

Uusi kirkkolaki 14.4.2023/652

Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeva lainsäädäntö on päivitetty uudella kirkkolailla (14.4.2023/652), joka astui voimaan huhtikuussa 2023. Tämä uusi kirkkolaki vahvistaa kirkon itsemääräämisoikeuden ja sen mahdollisuuden määritellä omat oppinsa ja käytäntönsä, mukaan lukien avioliiton sakramentti. Uusi kirkkolaki ei ole muuttanut kirkon perinteistä kantaa, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, mutta se näyttäisi antavan kirkolle juridisen selkänojan toimia tämän näkemyksen mukaisesti.

2. Perinteisen avioliittokäsityksen teologiset perusteet

Kirkon perinteinen avioliittokäsitys perustuu Raamattuun, erityisesti 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi liitoksi (1. Moos. 2:24). Tämä käsitys on ollut osa kirkon oppia ja luterilaista tunnustusta vuosisatojen ajan. Avioliitto nähdään Jumalan asettamana instituutiona, joka on keskeinen perheen ja yhteiskunnan järjestyksen ylläpitämisessä.

3. Samaa sukupuolta olevien vihkiminen kirkossa

Vaikka kirkko ei ole virallisesti hyväksynyt samaa sukupuolta olevien avioliittoja, osa papistosta on jo ryhtynyt vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä on aiheuttanut merkittävää keskustelua kirkon sisällä ja herättänyt kysymyksiä siitä, miten kirkko tulisi reagoida näihin vihkimisiin.

Papiston toiminnan perustelut

Ne papit, jotka ovat vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja, ovat vedonneet omaan teologiseen tulkintaansa ja vakaumukseensa, jonka mukaan Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus eivät voi sulkea pois samaa sukupuolta olevia pareja kirkollisen avioliiton siunauksen piiristä. He näkevät toimivansa osana prosessia, jolla kirkkoa pyritään sopeuttamaan muuttuvan yhteiskunnan arvoihin.

Kirkon reaktio

Kirkko on toistaiseksi soveltanut tapauskohtaista harkintaa näiden vihkimisten osalta, eikä se ole vielä linjannut yhtenäistä kurinpitomenettelyä. Vihkimiset ovat kuitenkin usein herättäneet erimielisyyttä ja hämmennystä seurakunnissa, mikä on johtanut yksittäisten tapausten käsittelyyn paikallisella tasolla.

4. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös: Kirkolla oikeus rangaista pappeja

Syyskuussa 2022 Korkein hallinto-oikeus (KHO) teki merkittävän päätöksen, joka vahvisti kirkon oikeuden rangaista pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä päätös perustui kirkon autonomiaan ja sen oikeuteen päättää omista opillisista linjauksistaan. KHO:n päätöksessä todettiin, että kirkolla on perustuslaillinen oikeus määrätä kurinpitotoimia pappeja vastaan, jotka toimivat vastoin kirkon sääntöjä. Yhteenvetona voidaan todeta, että KHO:n päätös vahvisti kirkon oikeuden ylläpitää perinteistä avioliittokäsitystä ja ryhtyä toimenpiteisiin niitä pappeja vastaan, jotka rikkovat tätä oppia.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")