Fideismi – Tieto-opin ”outo lintu”

Fideismi on epistemologinen eli tieto-opillinen näkemys, joka korostaa uskon merkitystä tiedon hankinnassa ja uskonnollisten uskomusten perustana. Se eroaa radikaalisti perinteisistä rationaalisista ja evidentialistisista lähestymistavoista. Fideismi väittää, että uskonnolliset uskomukset eivät tarvitse rationaalista oikeutusta tai todisteita ollakseen oikeutettuja. Tämä näkemys haastaa perinteiset käsitykset tiedon ja uskon suhteesta ja tuo esiin seuraavat keskeiset piirteet:

1. Usko järjen yläpuolella: Fideismin mukaan usko on ensisijainen järkeen nähden, erityisesti uskonnollisissa kysymyksissä. Uskonnolliset totuudet voivat ylittää inhimillisen järjen ja logiikan rajat.
2. Arationaalisuus: Fideismi pitää uskonnollisia uskomuksia arationaalisina, ei irrationaalisina. Ne eivät ole järjenvastaisia, mutta ne ylittävät perinteisen rationaalisuuden rajat.
3. Uskonnollinen kokemus: Uskonnollinen kokemus nähdään tärkeänä uskon oikeutuksen lähteenä. Henkilökohtainen kokemus ja suhde jumaluuteen voivat toimia suoraan uskon perustana.
4. Kriittinen vastaus skeptisismiin: Fideismi tarjoaa vastauksen skeptisismiin väittämällä, että tietyt perususkomukset ovat välttämättömiä ja niiden rationaalinen kyseenalaistaminen on mahdotonta tai tarpeetonta.

Pintapuolisesti tarkasteltuna voisi vaikuttaa siltä, että fideismissä ei ole järjen hiventäkään – kirjaimellisesti. Siihen liittyy kuitenkin mielenkiintoisia kehityslinjoja, kuten esimerkiksi de dicto vs. de re -tulkinta. Esittelen seuraavassa lyhyesti, mistä tässä on kyse, ja loppuviikosta paneudumme asiaan tarkemmin.

De re ja de dicto ovat filosofisia käsitteitä, jotka liittyvät uskomusten ja väittämien tulkintaan. Näitä käsitteitä käytetään erityisesti kielifilosofiassa ja epistemologiassa ymmärtämään, miten puhumme ja ajattelemme asioista.

De dicto -tulkinta

De dicto (latinaksi "lausunnosta") viittaa uskomuksiin tai väittämiin, jotka koskevat tiettyä kuvausta tai määritelmää. Tässä tulkinnassa keskitytään siihen, mitä sanotaan tai miten jokin asia on määritelty.

• Esimerkki: "Terttu haluaa löytää maailman viisaimman miehen."
  • De dicto: Terttu haluaa löytää henkilön, joka täyttää kuvauksen "maailman viisain mies". Tässä tulkinnassa Tertulla ei tarvitse olla mielessään tiettyä henkilöä.

De re -tulkinta

De re (latinaksi "asiasta") viittaa uskomuksiin tai väittämiin, jotka ovat suoraan kohdistettuja tiettyyn objektiin tai entiteettiin. Tässä tulkinnassa keskitytään siihen, miten jokin asia on suoraan suhteessa toiseen.

• Esimerkki: "Terttu haluaa löytää maailman viisaimman miehen."
  • De re: Tertulla on mielessään tietty henkilö, jonka hän uskoo olevan maailman viisain mies, ja hän haluaa löytää juuri tämän henkilön.