"Kulttuurinen omiminen" on wokejengin taikinoima pseudokäsite
Ylen sivulla pisti silmään uutinen, jonka mukaan wokettajat ovat käyneet tuhrimassa Lönnrotin patsasta. Ruskiemustu-nimeä käyttävä aktivistiryhmä syyttää Eliasta "kultturisesta omimisesta". No niinpä tietysti.
Pseudokäsite viittaa käsitteeseen, joka vaikuttaa merkitykselliseltä tai tieteelliseltä, mutta jolla ei ole todellista perustaa tai merkitystä. Timo Taikurin silinteristä nykäisty pseudokäsite "kulttuurinen omiminen" on oppikirjaesimerkki "parempien ihmisten" hienostuneesta huuhaasta.
Wokejengi viittaa sillä ilmiöön, jossa yhden kulttuurin jäsenet omaksuvat tai käyttävät toisen kulttuurin elementtejä tavalla, joka koetaan epäkunnioittavaksi tai haitalliseksi. Mutta mikä tarkalleen ottaen määrittelee ""omimisen"? Kulttuurien välillä tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta ja lainailua. Missä kulkee raja, joka erottaa omimisen hyväksyttävästä kulttuurisesta lainailusta? Sellaista rajaa ei yksinkertaisesti voida vetää.
Tämä absurdi pseudokäsite implikoi, että kulttuuriset elementit voivat olla jonkinlaisen ryhmän omaisuutta, mutta voiko kulttuuria ylipäätään omistaa? Kulttuuriset ilmiöt ovat yhteisöllisiä ja kehittyvät ajan kuluessa lukuisten vaikutteiden kautta. Ei niitä kukaan omista.
"Kulttuurinen omiminen" liitetään usein historiallisiin valtarakenteisiin, kuten kolonialismiin ja imperialismiin. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, missä määrin nykyajan toimintaa on syytä arvioida menneisyyden valossa.
Kotiläksy: Jos joku höpisee sinulle kulttuurisesta omimisesta, vastaa ystävällisesti hymyillen: älä viitsi puhua p----a.
Anssi H. Manninen (aka "Kant II")

Kommentit
Lähetä kommentti