Tuomas Akvinolaisen viisi tietä – Osa I: Liikkeen argumentti

Tuomas Akvinolaisen viisi tietä (Quinque Viae) ovat hänen kuuluisat todistuksensa Jumalan olemassaolon puolesta. Näistä ensimmäinen tie on liikkeen argumentti (Argumentum ex Motu), joka pohjautuu Aristoteleen ajatuksiin aktuaalisuudesta ja potentiaalisuudesta. Analysoidaan lyhyesti Tuomaan ensimmäistä tietä.

Peruskäsitteet

• Aktuaalisuus (actualitas): Todellinen olemassaolo tai tila. Se, mikä on jo tapahtunut tai on olemassa.
• Potentiaalisuus (potentia): Mahdollisuus tai kyky tulla joksikin muuksi. Se, mikä voi tapahtua mutta ei ole vielä tapahtunut.

Argumentin ydinkohdat

1. Havainto liikkeestä: Tuomas aloittaa toteamalla, että aistimme maailmassa liikettä. On tärkeää huomata, että liike tarkoittaa tässä yhteydessä yleisesti muutosta, ei vain fyysistä liikettä, vaan myös muutosta tilassa, olotilassa tai laadussa.

2. Kaikki, mikä liikkuu, on saatettu liikkeelle jonkin muun toimesta: Mikään ei voi liikkua tai muuttua itsestään, vaan se tarvitsee ulkopuolisen voiman tai syyn liikkeelle lähtemiseksi. Tämä perustuu ajatukseen, että kaikki liike siirtyy potentiaalisuudesta aktuaalisuuteen jonkin muun toimesta.

3. Ei voi olla ääretöntä ketjua liikkuvia liikuttajia: Jos olisi ääretön ketju liikkuvia liikuttajia, ei olisi ensimmäistä liikuttajaa, eikä siten mitään muuta liikettä. Tämä tarkoittaa, että jossain ketjun vaiheessa on oltava ensimmäinen liikuttaja, joka ei itse ole liikkunut, eli liikkumaton liikuttaja.

4. Ensimmäinen liikuttaja: Tuomas päättää, että tämä ensimmäinen liikkumaton liikuttaja, joka saa kaiken muun liikkeelle, on Jumala.

Vasta-argumentit

Vaikka Tuomaan liikkeen argumentti on loogisesti rakennettu ja johdonmukainen, siihen voidaan kohdistaa vasta-argumentteja.

1. Kaikkien muutosten tarvitsema ulkoinen syy: Ajatus siitä, että kaikki liike tarvitsee ulkoisen syyn, voidaan kyseenalaistaa. Nykyfysiikassa, erityisesti kvanttimekaniikassa, on ilmiöitä, jotka näyttävät tapahtuvan ilman selkeää ulkoista syytä (esim. kvanttitason hiukkasten käyttäytyminen).

2. Äärettömän regressioketjun ongelma: Tuomas argumentoi, että ääretön ketju liikuttajia ei ole mahdollinen. Miksei? Negatiivisten kokonaislukujen ääretöntä jatkumista (esim. ..., -3, -2, -1) käytetään usein kuvaamaan, miten ääretön regressio voi olla käsitteellisesti mahdollinen. Kuten voimme ajatella lukujen sarjaa jatkuvasti taaksepäin negatiivisessa suunnassa, voimme käsitteellisesti kuvitella syiden ja vaikutusten ketjun jatkuvan taaksepäin ilman päätepistettä. Tämä osoittaa, että äärettömyys on ainakin loogisesti mahdollinen.

3. Ensimmäisen liikuttajan määrittäminen Jumalaksi: Vaikka hyväksyisimme ajatuksen ensimmäisestä liikuttajasta, se ei automaattisesti tarkoita, että tämä liikuttaja on juuri se Jumala, jonka Tuomas määrittelee. Ensimmäinen liikuttaja voi olla jokin tuntematon luonnonvoima tai entiteetti, jota emme vielä ymmärrä.