Tuomas Akvinolaisen viisi tietä – Osa II: Mahdollisen ja välttämättömän argumentti

Tuomas Akvinolaisen viisi tietä (Quinque Viae) ovat siis hänen kuuluisat todistuksensa Jumalan olemassaolon puolesta. Toinen tie eli vaikuttavan syyn argumentti (Argumentum ex Causa Efficiens) on lähes identtinen ensimmäisen tien kanssa. Molemmat argumentit pyrkivät osoittamaan, että ääretön regressioketju ei ole mahdollinen ja että on oltava ensimmäinen liikuttaja tai syy, joka ei itse ole minkään muun vaikutuksen alainen. Tästä syystä jätämme käsittelemättä toisen tien. 

Kolmas tie eli mahdollisen ja välttämättömän argumentti (Argumentum ex Possibili et Necessario) on samantyyppinen kuin ensimmäinen ja toinen tie siinä mielessä, että sekin perustuu syyn ja seurauksen käsitteisiin ja pyrkii osoittamaan, että ääretön regressio ei ole mahdollinen. Kolmas tie keskittyy kuitenkin erityisesti olemassaolon luonteeseen mahdollisena ja välttämättömänä, mikä antaa sille oman erityispiirteensä. Analysoidaan siis lyhyesti Tuomaan kolmatta tietä.

Peruskäsitteet

• Mahdollinen olemassaolo (esse possibile): Olemassaolo, joka voi olla tai olla olematta. Se ei ole itsessään välttämätön, vaan riippuu muista tekijöistä.
• Välttämätön olemassaolo (esse necessarium): Olemassaolo, joka ei voi olla olematta. Se on itsessään välttämätön ja riippumaton muista tekijöistä.

Argumentin ydinkohdat

1. Havainto mahdollisista olioista: Tuomas aloittaa toteamalla, että maailmassa on olioita, jotka voivat olla olemassa tai olla olematta. Nämä oliot syntyvät ja tuhoutuvat, eli niiden olemassaolo on mahdollista (esse possibile).

2. Kaikki, mikä on mahdollista, ei voi aina olla olemassa: Jos kaikki olisi pelkästään mahdollista, voisi olla aika, jolloin mikään ei olisi ollut olemassa. Tämä johtaisi siihen, että mitään ei olisi nyt olemassa, koska olemattomasta ei voi tulla mitään ilman ulkoista vaikutusta.

3. Täytyy olla jotain välttämätöntä: Jos jotkut asiat ovat nyt olemassa, täytyy olla jotain, jonka olemassaolo on välttämätöntä (esse necessarium). Tämä välttämätön olemassaolo ei voi olla mahdollista, vaan sen täytyy olla olemassa itsessään ja riippumattomana.

4. Välttämättömän syy itsessään: Välttämättömien olentojen ketju ei voi jatkua äärettömiin. Täytyy olla yksi ensimmäinen välttämätön olento, joka ei ole riippuvainen mistään muusta ja jonka välttämättömyys on itsessään, eli Jumala.

Vasta-argumentit

Vaikka Tuomaan mahdollisen ja välttämättömän argumentti on loogisesti rakennettu ja johdonmukainen, siihen voidaan kohdistaa vasta-argumentteja.

1. Mahdollisten olioiden jatkuva syntyminen ja tuhoutuminen: Ajatus siitä, että mahdolliset oliot eivät voisi aina olla olemassa, voidaan kyseenalaistaa. Kosmologiset mallit, kuten multiversumiteoria, voivat tarjota näkemyksen, jossa mahdolliset maailmankaikkeudet syntyvät ja tuhoutuvat jatkuvasti, eikä ole tarvetta välttämättömälle olennolle.

2. Äärettömän regressioketjun ongelma: Tuomas argumentoi, että välttämättömien olentojen ketju ei voi jatkua äärettömiin. Taas voimme kysyä: miksei? Negatiivisten kokonaislukujen ääretöntä jatkumista (esim. ..., -3, -2, -1) käytetään usein kuvaamaan, miten ääretön regressio voi olla käsitteellisesti mahdollinen. Kuten voimme ajatella lukujen sarjaa jatkuvasti taaksepäin negatiivisessa suunnassa, voimme käsitteellisesti kuvitella välttämättömien olentojen ketjun jatkuvan taaksepäin ilman päätepistettä. Tämä osoittaa, että äärettömyys on ainakin loogisesti mahdollinen.

3. Välttämättömyyden määrittäminen Jumalaksi: Vaikka hyväksyisimme ajatuksen välttämättömästä olemassaolosta, se ei automaattisesti tarkoita, että tämä välttämätön olento on juuri se Jumala, jonka Tuomas määrittelee. Välttämätön olento voi olla jokin tuntematon luonnonvoima tai entiteetti, jota emme vielä ymmärrä.

4. Kvanttimekaniikan vaikutukset: Nykyfysiikan löydökset, kuten kvanttimekaniikan periaatteet, asettavat kyseenalaiseksi perinteiset käsitykset mahdollisesta ja välttämättömästä olemassaolosta. Kvanttifluktuaatiot voivat saada aikaan hiukkasten syntymisen "tyhjästä", mikä voi asettaa kyseenalaiseksi ajatuksen, että jokin välttämätön olento on tarpeen selittämään olemassaolon.