Tuomas Akvinolaisen viisi tietä – Osa III: Arvoasteiden argumentti

Tuomaan ensimmäinen tie siis keskittyi liikkeeseen ja liikuttajaan, toinen tie syyn ja seurauksen ketjuun, kolmas tie mahdollisten ja välttämättömien olioiden olemassaoloon, kun taas neljäs tie tarkastelee arvoasteita ja täydellisyyttä (Argumentum ex Gradibus). Analysoidaan taas lyhyesti.

Peruskäsitteet

• Arvoasteet (gradibus): Eri asteet tai tasot, joilla asiat ovat enemmän tai vähemmän hyviä, totta, jaloja jne.
• Absoluuttinen täyteys (summum genus): Korkein mahdollinen taso tai täyteys, jossa jokin ominaisuus on täydellisimmillään.

Argumentin ydinkohdat

1. Havainto arvoasteista: Tuomas aloittaa toteamalla, että maailmassa on havaittavissa erilaisia asteita ja tasoja hyvyyden, totuuden, jalouden ja muiden ominaisuuksien suhteen. Esimerkiksi jotkut asiat ovat enemmän tai vähemmän hyviä, toisiaan parempia tai huonompia.

2. Arvoasteiden vertailu vaatii mittapuun: Kun vertailemme asioita niiden arvoasteiden perusteella, käytämme mittapuuta tai standardia. Tämä mittapuu on itsessään täydellinen ja edustaa korkeinta mahdollista arvoastetta kyseisessä ominaisuudessa.

3. Täytyy olla absoluuttinen täyteys: Jos on olemassa arvoasteita, täytyy olla jokin, joka edustaa absoluuttista täyteyttä (summum genus) kyseisessä ominaisuudessa. Tämä on olento, joka on täydellisesti hyvä, tosi, jalo jne.

4. Absoluuttisen täyteyden lähde: Tuomas päättelee, että tämä absoluuttisen täyteyden lähde, joka on täydellinen kaikissa arvoasteissa ja toimii mittapuuna kaikille muille asioille, on Jumala.

Vasta-argumentit

Vaikka Tuomaan argumentti tälläkin kertaa on loogisesti rakennettu ja johdonmukainen, siihen voidaan kohdistaa vasta-argumentteja.

1. Subjektiiviset arvoasteet: Arvoasteet ovat hyvin pitkälti subjektiivisia ja kulttuurisesti määriteltyjä. Hyvyyden, totuuden ja jalouden käsitteet voivat vaihdella eri kulttuureissa ja yksilöiden välillä, mikä tekee haastavaksi määritellä absoluuttista täyteyttä.

2. Arvoasteiden vertailun mittapuu: Ajatus, että arvoasteiden vertailu vaatii mittapuun, voidaan kyseenalaistaa. Moderni relativismi ja eksistentialismi esittävät, että arvoasteet eivät välttämättä tarvitse absoluuttista mittapuuta, vaan ne voivat olla suhteellisia ja kontekstisidonnaisia.

3. Absoluuttisen täyteyden määrittäminen Jumalaksi: Vaikka hyväksyisimme ajatuksen absoluuttisesta täyteydestä, se ei automaattisesti tarkoita, että tämä täyteys on juuri se Jumala, jonka Tuomas määrittelee. Absoluuttinen täyteys voi olla myös käsitteellinen idea tai filosofinen ihanne ilman persoonallista jumaluutta.

4. Tieteellinen perspektiivi: Tieteelliset selitykset ja objektiiviset mittarit voivat tarjota vaihtoehtoja arvoasteiden ymmärtämiseen ilman tarvetta absoluuttiselle täyteydelle. Esimerkiksi hyvinvoinnin ja onnellisuuden mittaaminen voi tapahtua ilman viittausta jumalalliseen täydellisyyteen.