Tuomas: ”Onko välttämätöntä, että filosofisten oppialojen lisäksi on jokin muu oppi?"

 

Tutkailin taas skolastikkohemuleiden tekstejä. Yksi yleinen huomio tähän alkuun. Skolastikkojen koulutus keskiajan yliopistoissa oli erittäin vaativa ja järjestelmällinen, ja se tapahtui pääasiassa niin sanotussa artistisessa tiedekunnassa. Tämä tiedekunta oli yliopiston osa, jossa opiskelijat saivat perustavan koulutuksen "vapaissa taiteissa" (artes liberales), ennen kuin he siirtyivät opiskelemaan teologiaa, lakia tai lääketiedettä. Artistisen tiedekunnan oppiaineita olivat mm. grammatiikka, logiikka (dialektiikka), retoriikka ja aritmetiikka.

”Jotta hankkeemme asettuisi määrättyihin rajoihin, täytyy ensimmäisenä tarkastella itse pyhää oppia ja pohtia, millainen se on ja mitä se koskee. Tässä on kymmenen seikkaa [eli artiklaa] tutkittavaksi.”

Näin alkaa Tuomas Akvinolaisen 5000-sivuinen Summa Theologiae, ja ensimmäinen artikla kuuluu seuraavasti:

Onko välttämätöntä, että filosofisten oppialojen lisäksi on jokin muu oppi?

Tämä artikla on kriittinen lähes koko teoksen perustelemiseksi, sillä se pohjustaa argumentin pyhän opin eli teologian tarpeellisuudesta ja sen asemasta filosofian rinnalla. On syytä huomata, että Tuomaan aikainen pyhä oppi, joka viittaa skolastiseen teologiaan, eroaa merkittävästi nykypäivän yliopistoteologiasta. Mitä on siis tämä mystiseltä kuulostava ”pyhä oppi”? Onko se huuhaata? Analysoidaan asiaa lähinnä epistemologisesta eli tieto-opillisesta näkökulmasta.

Vielä toinen yleinen huomio. Tuomas mainitsee Summa-teoksensa alkusanoissa, että tarkoituksena on esittää asiat ”tavalla, joka soveltuu aloittelijoiden perehdyttämiseen.” Tästä syystä teoksen argumentit eivät ole läheskään yhtä perusteellisia kuin alan ammattilaisille suunnatut, kuten esimerkiksi sentenssikommentaarit, jotka käsittelevät aiheita syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Niinpä analyysissäni on huomioitava, että skolastiikkojen koko intellektuaalinen tykistö ei ole tarkastelun kohteena. 

Tuomaan argumentaatio pyhän opin puolesta

1. Ihmisen rajallisuus ja filosofian rajoitukset

   • Tuomas aloittaa korostamalla ihmisen rajallisuutta. Hän huomauttaa, että ihmisen järki ei yksinään riitä saavuttamaan kaikkia tarpeellisia totuuksia, erityisesti niitä, jotka liittyvät Jumalaan ja pelastukseen. Vaikka filosofia pystyy tarkastelemaan monia asioita luonnollisen järjen valossa, se jää vajaaksi koskien yliluonnollisia totuuksia.
   • Tuomas viittaa myös ihmisen taipumukseen erehtyä ja tehdä virheitä. Vaikka filosofia on arvokas työkalu, se ei yksin pysty tarjoamaan varmaa tietoa asioista, jotka ovat ihmisen järjen ylittäviä. Tämän vuoksi on tarpeellista, että filosofian rinnalle nostetaan oppi, joka voi ohjata ihmisen oikeaan ymmärrykseen näissä asioissa.

2. Pyhän opin tarpeellisuus

   • Tuomas perustelee pyhän opin tarpeellisuutta sillä, että se tarjoaa tietoa, joka on välttämätöntä ihmisen pelastuksen kannalta. Tämän tiedon lähde ei ole järki vaan jumalallinen ilmoitus. Filosofinen järkeily ei voi korvata tätä ilmoitusta, sillä se ylittää luonnollisen järjen rajat.
   • Pyhä oppi tarjoaa siis täydennystä ja korjauksia siihen, mitä filosofia voi yksin saavuttaa. Se ei ole vain yksi oppiaine muiden joukossa, vaan se on Tuomaan mukaan ylivertainen tiede, joka ohjaa ihmisen koko olemassaoloa ja pyrkimyksiä.

3. Teologian ja filosofian rinnakkaiselo

   • Tuomas esittää, että vaikka filosofia tutkii luonnollisia asioita, teologia tutkii jumalallisia asioita, joita ei voi saavuttaa pelkällä järjellä. Näin ollen teologia on tarpeellinen, koska se käsittelee asioita, jotka ovat filosofian ulottumattomissa.
   • Pyhä oppi antaa vastaukset kysymyksiin, joihin filosofia ei kykene vastaamaan, kuten Jumalan olemuksesta, synnistä ja pelastuksesta. Näin ollen pyhä oppi täydentää ja ylittää filosofian.

Tuomaan argumenttien kriittinen analyysi

1. Pyhä oppi vs. nykypäivän teologia

   • On tärkeää ymmärtää, että Tuomaan käsitys pyhästä opista eroaa huomattavasti nykypäivän yliopistoteologiasta. Tuomaan aikana teologia ei ollut pelkästään akateeminen oppiaine, vaan se oli tieteenala, joka käsitti koko olemassaolon ja pelastuksen kysymykset. Se oli osa kokonaisvaltaista elämänkatsomusta, jossa tiede ja usko olivat kiinteästi yhteydessä toisiinsa.
   • Moderni yliopistoteologia käsittää laajemmin myös uskonnonfilosofiaa, uskontotieteitä ja historiallista kriittistä tutkimusta. Tuomas taas korostaa teologian ylivertaisuutta suhteessa filosofiaan, joka ei kykene saavuttamaan yliluonnollisia totuuksia ilman ilmoitusta.

2. Teologian ylivertaisuus ja sen kriittinen tarkastelu

   • Tuomas esittää pyhän opin tarpeellisuuden itsestäänselvyytenä, mutta tämä herättää kysymyksen teologian ylivertaisuudesta suhteessa filosofiaan. Onko mahdollista, että filosofiakin voisi saavuttaa samat totuudet ilman ilmoitusta? Tuomas ei tätä mahdollisuutta täysin hylkää, mutta korostaa, että filosofialla on rajansa, erityisesti koskien jumalallisia ja pelastuksellisia totuuksia.
   • Tuomas ei myöskään huomioi sitä, että filosofisessa traditiossa on aina ollut suuntauksia, jotka pyrkivät käsittelemään metafyysisiä ja eksistentiaalisia kysymyksiä ilman teologisia sitoumuksia. Tämä nostaa esiin kysymyksen, onko teologian ylivertaisuus lopulta kiistaton vai voisiko filosofia tarjota riittävän pohjan näiden kysymysten käsittelyyn.

3. Pyhän opin rooli nykyajan tiedekäsityksessä

   • Tuomaan näkökulma on ymmärrettävä hänen aikansa kontekstissa, jossa tiede ja teologia olivat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Nykyään tieteen ja uskonnon välinen suhde on monimutkaisempi, ja monissa tapauksissa niitä pidetään erillisinä alueina. Tämä asettaa kyseenalaiseksi Tuomaan väitteen pyhän opin välttämättömyydestä kaikkien asioiden ymmärtämisessä.
   • Nykypäivän tiede on kehittynyt sellaiseksi, että se voi tutkia monia luonnonilmiöitä ilman viittausta yliluonnolliseen. Eksistentiaaliset ja metafyysiset kysymykset kuitenkin säilyvät edelleen, ja teologia tarjoaa niihin vastauksia, joita tiede ei voi täysin selittää. Tämä korostaa teologian merkitystä tieteen rinnalla, mutta ei välttämättä samalla tavalla kuin Tuomas sen esittää.

Yhteenveto

Tuomas Akvinolainen esittää perustellun argumentin pyhän opin tarpeellisuudesta filosofian rinnalla, korostaen teologian merkitystä ihmisen pelastuksen kannalta. Hänen näkökulmansa on sidoksissa hänen aikaansa, jossa tiede ja teologia olivat tiiviisti yhteydessä. Modernista näkökulmasta teologian ylivertaisuus ei ole yhtä itsestäänselvä, mutta se säilyttää edelleen tärkeän roolinsa eksistentiaalisten ja metafyysisten kysymysten käsittelyssä. 

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")