Dialektiikka, Logiikka, Tiede – Loogis-gnoseologinen tutkimus (Kopnin)

 

”Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, ei Neuvostoliitossa tutkittu erityisen paljon Marxia. Maan virallinen ideologia oli kyllä marxismi-leninismi, mutta pääpaino oli vahvasti yhdyssanan jälkimmäisellä osalla, ”leninismillä”. Marxin tuotannon tarkempi ruotiminen ei houkutellut siksikään, että siinä piti koko ajan varoa ideologisia karikoita.” – Vesa Oittinen [1]

Tilasin muutama päivä takaperin neuvostofilosofi Pavel Kopninin teoksen Dialektiikka, Logiikka, Tiede – Loogis-gnoseologinen tutkimus (1975). Onko kyseessä propagandajulkaisu vai vakavasti otettava tieteellinen tutkielma? Analysoidaan asiaa ihan vain ajankuluksi. 

Historiallinen ja ideologinen konteksti

Teoksen julkaisuvuosi 1975 osuu kylmän sodan kiihkeimpään vaiheeseen, jolloin Neuvostoliitto ja länsimaat kävivät intensiivistä ideologista kamppailua. Neuvostoliitossa marxismi-leninismi oli paitsi hallitseva poliittinen ideologia myös akateemisen työn ohjenuora. Filosofien ja tutkijoiden odotettiin mukautuvan tähän ideologiaan, ja poikkeamat saattoivat johtaa vakaviin seurauksiin, kuten uran katkeamiseen tai sensuuriin. Pavel Kopnin, joka toimi Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsenenä, oli tässä suhteessa erityisen näkyvässä ja arvostetussa asemassa. Tällaiselta henkilöltä odotettiin paitsi akateemista osaamista myös ideologista uskollisuutta.

Teoksen julkaisija, Kustannusliike Edistys, oli Moskovassa toimiva kustantamo, joka tunnettiin marxilaisen ja leninistisen kirjallisuuden levittämisestä. Tämä vahvistaa jo itsessään oletusta, että teos oli osa Neuvostoliiton ideologista projektia. Vuonna 1975 Neuvostoliitto pyrki paitsi vahvistamaan marxismi-leninismin asemaa kotimaassa myös esittämään sitä ylivertaisena vaihtoehtona länsimaisille aatesuuntauksille kansainvälisellä tasolla. Tässä kontekstissa Kopninin teosta ei voida tarkastella pelkästään filosofisena tutkielmana, vaan sen rooli ideologisena välineenä nousee keskeiseksi kysymykseksi.

Teoksen sisältö ja filosofinen painotus

Kuten otsikko Dialektiikka, Logiikka, Tiede – Loogis-gnoseologinen tutkimus kertoo, teos käsittelee kolmea marxilaisen filosofian ydinaluetta:

1. Dialektiikka: Marxilainen dialektiikka, joka pohjautuu Hegelin filosofiaan mutta on sovitettu materialistiseen maailmankuvaan, oli keskeinen osa Neuvostoliiton filosofista ajattelua. Se korostaa vastakohtien yhtenäisyyttä ja kehitystä historiallisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa.
2. Logiikka: Marxilaisessa teoriassa logiikka nähdään työkaluna, joka tukee dialektista ajattelua ja auttaa jäsentämään yhteiskunnan lainalaisuuksia.
3. Tiede: Neuvostoliitossa tiedettä pidettiin marxismi-leninismin liittolaisena, ja sen kehitystä haluttiin ohjata ideologisesti "oikeaan" suuntaan.

Näiden teemojen käsitteleminen ei sinänsä ole propagandistista, ja teoksessa on kieltämättä paljon hyviä pointteja. Kuitenkin tapa, jolla sisältö esitetään, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, palveleeko teos pelkästään akateemisia vai myös ideologisia päämääriä.

Propagandistiset piirteet

Teoksessa esiintyy Leninin ja marxismi-leninismin ylistystä sekä länsimaisten filosofien vähättelyä, mikä viittaa vahvasti propagandistiseen sävyyn. Tarkastellaan näitä piirteitä lyhyesti.

Leninin ja marxismi-leninismin ylistys

Lenin oli Neuvostoliiton ideologinen kulmakivi, ja hänen teorioitaan pidettiin marxilaisen ajattelun huipentumana. Kopninin ylistys Leninille ei todennäköisesti ole pelkästään filosofista arvostusta, vaan se heijastaa Neuvostoliiton akateemiselta yhteisöltä odotettua lojaalisuutta. Vuonna 1975 Lenin oli jo kanonisoitu hahmo, ja hänen mainitsemisensa teoksissa oli tapa vahvistaa kirjoittajan sitoutumista valtion linjaan. Marxismi-leninismin korostaminen laajemminkin palvelee samaa tarkoitusta: se esittää Neuvostoliiton ideologian paitsi tieteellisenä myös moraalisesti ja historiallisesti oikeutettuna.

Länsimaisten filosofien vähättely

Kopninin tapa kutsua länsimaista filosofiaa "porvarilliseksi kirjallisuudeksi" on erityisen paljastava. Tämä termi oli yleinen Neuvostoliiton retoriikassa kylmän sodan aikana ja osa laajempaa propagandistista narratiivia, jossa länsimaiset aatteet leimattiin kapitalistisen järjestelmän dekadenteiksi ja taantumuksellisiksi ilmentymiksi. Tällainen kielenkäyttö ei ainoastaan vähättele länsimaisia ajattelijoita, vaan myös korostaa marxismi-leninismin väitettyä ylivertaisuutta. Se oli linjassa Neuvostoliiton pyrkimyksen kanssa erottautua ideologisesti lännestä ja vahvistaa omaa asemaansa globaalissa kilpailussa.

Nämä piirteet – Leninin ylistys ja länsimaisten filosofien kritiikki – eivät ole satunnaisia, vaan ne kytkeytyvät suoraan vuoden 1975 poliittiseen ilmapiiriin. Ne viittaavat siihen, että teoksen yhtenä tarkoituksena oli tukea Neuvostoliiton ideologista agendaa.

Kopninin asema ja teoksen tarkoitus

Kopninin rooli Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsenenä asetti hänet asemaan, jossa hänen työnsä oli väistämättä poliittisen tarkastelun kohteena. Korkea-arvoisena akateemikkona hänellä oli velvollisuus edistää marxismi-leninismin asemaa, ja teoksen propagandistinen sävy voidaan nähdä osin tämän velvollisuuden tuloksena. On kuitenkin tärkeää erottaa Kopninin henkilökohtaiset näkemykset ja aikakauden vaatimukset: emme voi varmasti tietää, missä määrin hän itse uskoi esittämiinsä näkemyksiin ja missä määrin hän mukautui ulkoiseen paineeseen.

Teoksen julkaiseminen Moskovassa ja sen levittäminen Kustannusliike Edistyksen kautta viittaa siihen, että se oli tarkoitettu paitsi neuvostoliittolaisille lukijoille myös mahdollisesti kansainväliselle yleisölle, joka oli kiinnostunut marxilaisesta filosofiasta. Tämä tukee ajatusta, että teoksella oli propagandistinen ulottuvuus: se pyrki vahvistamaan Neuvostoliiton ideologista linjaa ja esittämään sen tieteellisenä ja filosofisesti perusteltuna vaihtoehtona länsimaisille aatesuuntauksille.

Filosofinen arvo vs. propaganda

Vaikka teoksessa on selviä propagandistisia elementtejä, sillä voi olla myös aitoa filosofista arvoa. Kopnin oli tasapainoteltava akateemisen uskottavuuden ja ideologisen uskollisuuden välillä, mikä oli tyypillistä Neuvostoliiton aikaisille tutkijoille. Teoksen käsittelemät aiheet – dialektiikka, logiikka ja tiede – ovat filosofisesti merkittäviä, ja Kopninin asiantuntemus näkyy niiden analyysissä. Propagandistinen sävy ei välttämättä mitätöi näitä oivalluksia, mutta se asettaa ne tiettyyn kontekstiin, jota ei voi sivuuttaa.

Kotiläksy

Pavel Kopninin teos Dialektiikka, Logiikka, Tiede – Loogis-gnoseologinen tutkimus on monitahoinen työ, joka heijastaa sekä Neuvostoliiton filosofista perinnettä että kylmän sodan ajan ideologista ilmapiiriä. Sen propagandistinen tarkoitus käy ilmi Leninin ja marxismi-leninismin ylistyksestä sekä länsimaisten filosofien vähättelystä "porvarillisena kirjallisuutena". Nämä piirteet eivät ole sattumaa, vaan ne kytkeytyvät Kopninin asemaan, teoksen julkaisukontekstiin ja Neuvostoliiton laajempaan pyrkimykseen edistää ideologiaansa vuonna 1975. Teos oli osa ideologista koneistoa, joka tuki marxismi-leninismin asemaa ja vahvisti Neuvostoliiton linjaa sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Samalla teoksella voi olla filosofista arvoa, joka ansaitsee tunnustusta. Sen akateeminen sisältö ja Kopninin asiantuntemus dialektiikan, logiikan ja tieteen alalla tekevät siitä kiinnostavan myös ei-ideologisesta näkökulmasta. Teosta lukiessa on kuitenkin syytä pitää mielessä sen historiallinen konteksti: propagandistiset elementit ovat kiistattomia, mutta ne eivät välttämättä kumoa sen tarjoamia filosofisia oivalluksia. Näin ollen teosta voi lähestyä sekä kriittisesti ideologisena dokumenttina että mahdollisesti arvokkaana filosofisena tutkielmana.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

1. Saatekirjoitus Evald Iljenkovin teoksessa Abstraktin ja konkreettisen dialektiikka Marxin Pääomassa (Vastapaino 2024).