Hegelin "Aufhebung" ja sen käännösongelma: "Ylikumoaminen" lainausmerkeissä?
Hegelin filosofiassa törmää väistämättä käsitteeseen "Aufhebung", joka on dialektiikan ydintermejä – mutta miten sen kääntää suomeksi? Olen pyöritellyt tätä kysymystä kemismiartikkeliani varten, ja tässä tiivistelmä pohdinnasta tulevaisuuden varalle.
Saksan "Aufhebung" on monitahoinen sana, joka yhdistää kolme merkitystä: kumoamisen (pois pyyhkimisen), säilyttämisen (olennaisen pitämisen) ja kohottamisen (uudelle tasolle nostamisen). Englanniksi se käännetään usein "sublation" (verbinä "sublate"), termi, jonka James Hutchison Stirling kehitti 1800-luvulla juuri Hegelin tarpeisiin. The Science of Logic -teoksen kääntäjän huomio vahvistaa tämän: "The commonly accepted translations of these terms are 'to sublate' and 'sublation' – terms of art coined by Stirling, now in the OED."
Suora käännös "sublate" → "sublaatoida" ja "sublation" → "sublaatio" ei oikein toimi. "Sublaatoida" (minä sublaatoin, hän sublaatoi) ja "sublaatio" (sublaatiota, sublaatioon) kuulostavat latinalaisilta vieraselimiltä, jotka töksähtävät suomen kieleen. Taivutus tekee niistä melkein koomisia, eikä merkitys avaudu ilman raskasta selittelyä. Suomen kieli kaipaa jotain luonnollisempaa.
Päädyin kokeilemaan termiä "ylikumoaminen" – lainausmerkeissä. Se yhdistää "yli" (kohottaminen, ylittäminen) ja "kumoaminen" (pois pyyhkiminen), vihjaten Hegelin dialektiseen prosessiin, ja taipuu sujuvasti: "ylikumoamista", "ylikumoamisessa". Säilyttämisen aspekti ei suoraan näy sanassa, mutta konteksti voi kantaa sen mukanaan. Esimerkiksi kemismissä voisi sanoa: "Objektien erillisyys läpikäy "ylikumoamisen" (Aufhebung), jossa niiden itsenäisyys kumoutuu, mutta olemus säilyy ja kohoaa uudeksi kokonaisuudeksi." Lainausmerkit alleviivaavat, että kyse on ehdotuksesta, ei vakiintuneesta termistä, ja antavat tekstille persoonallisen sävyn.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti