Looginen silmukka: Miksi synteettisen a priori -tiedon kiistäminen todistaa sen olemassaolon

”Tämä teesi voidaan esittää myös poleemisena lausumana Kantia vastaan, jolloin se kuuluu: Ei ole olemassa synteettisiä totuuksia a priori.” – George Henrik von Wright, Looginen empirismi

Credit Where Credit is Due

Mainittakoon alkuun, että opin tämän ”jekun” katsoessani Daniel N. Robinsonin (1937–2018) Oxford-luentosarjaa. Robinson oli yhdysvaltalainen filosofi ja psykologi, joka toimi professorina Georgetownin yliopistossa ja myöhemmin filosofian tutkijana Oxfordin yliopistossa. Hän kuoli vuonna 2018 sydämen vajaatoimintaan 81-vuotiaana.

Robinson totesi luennollaan, että jos joku kiistää synteettisen a priori -tiedon mahdollisuuden, hän itse asiassa esittää sellaisen väitteen, jonka hän kieltää olevan mahdollinen. Robinson ei purkanut pointtiaan sen tarkemmin, joten selitän tässä kirjoituksessa yksityiskohtaisesti, mistä tässä on kyse.

Tämän kirjoituksen jälkeen on päivänselvää, että Suomen tasavallan viimeinen julkinen intellektuelli, George Henrik von Wright (kuvassa), kompastui omaan näppäryyteensä.

Kantin synteettinen a priori -tieto

Kantin pääteos Puhtaan järjen kritiikki (1781) pyrkii osoittamaan, että synteettinen a priori -tieto on paitsi mahdollista myös välttämätöntä inhimillisen tiedon perustana. Kerrataan alkuun, mitä tämä termi tarkoittaa.

• Synteettinen: Väite, joka laajentaa tietämystämme yhdistämällä käsitteitä tavalla, joka ei sisälly pelkästään niiden määritelmiin. Esimerkiksi "kaikki kappaleet vievät tilaa" on synteettinen, koska "kappale"-käsitteen määritelmä ei itsessään välttämättä sisällä "tilan viemistä".
• A priori: Tieto, joka on riippumatonta kokemuksesta ja perustuu järjen toimintaan. Esimerkiksi matemaattiset totuudet, kuten "2 + 2 = 4", ovat Kantin mukaan a priori, koska ne eivät edellytä empiiristä vahvistusta.
• Synteettinen a priori: Tieto, joka on sekä laajentavaa että kokemuksesta riippumatonta. Kantin esimerkkejä ovat geometrian väitteet (esim. "suorin tie kahden pisteen välillä on suora viiva") ja fysiikan perusperiaatteet, jotka ovat yleispäteviä ja välttämättömiä mutta eivät pelkkiä loogisia totuuksia.

Kantin mukaan tällainen tieto on edellytys sille, että voimme ylipäätään kokea maailman järjestyneenä. Hän väittää, että avaruus, aika ja kategoriat eli puhtaat ymmärryksenkäsitteet (kuten kausaliteetti) ovat a priori -ehtoja, jotka tekevät kokemuksen mahdolliseksi.

Synteettisen a priori -tiedon kiistäminen

Oletetaan, että joku kiistää synteettisen a priori -tiedon mahdollisuuden. Tämä henkilö väittää: "Ei ole olemassa synteettistä a priori -tietoa." Mitä tämä väite tarkoittaa ja millaisia ongelmia siitä seuraa?

Väitteen sisältö

• Kiistäjä väittää, että kaikki synteettiset väitteet (eli tietoa laajentavat väitteet) ovat a posteriori, eli ne perustuvat kokemukseen.
• Toisin sanoen, yleispäteviä ja välttämättömiä väitteitä, jotka eivät ole pelkästään analyyttisia (käsitteiden määritelmistä seuraavia), ei voi olla olemassa ilman empiiristä perustaa.

Väitteen luonne

Tarkastellaan nyt itse väitettä: "Ei ole olemassa synteettistä a priori -tietoa." Onko tämä väite analyyttinen, synteettinen, a priori vai a posteriori?

• Ei pelkästään analyyttinen: Analyyttiset väitteet, kuten "kaikki poikamiehet ovat naimattomia", ovat totta pelkästään käsitteiden määritelmien perusteella. Väite synteettisen a priori -tiedon mahdottomuudesta ei ole tällainen, koska se ei seuraa pelkästään termeistä "tieto", "synteettinen" ja "a priori". Se on väite tiedon luonteesta, ei pelkkä looginen totuus.
• Synteettinen: Väite laajentaa ymmärrystämme tiedon mahdollisuuksista. Se ei ole tautologia, vaan asettaa rajoituksen sille, millaista tietoa voi olla olemassa.
• A priori vai a posteriori?: Tässä kiistäjä törmää loogiseen betoniseinään. Väite esitetään yleispätevänä ja välttämättömänä totuutena kaiken tiedon luonteesta. Jos se olisi a posteriori, sen tulisi perustua empiiriseen todistusaineistoon – mutta millaista todistusaineistoa voisi olla väitteelle, joka kattaa kaiken tiedon? Empiirinen tutkimus voi tarkastella vain rajallista joukkoa tietoa, ei tiedon olemusta yleisesti. Näin ollen väite ei voi olla pelkästään a posteriori, vaan sen on oltava a priori.

Paradoksin syntyminen

Nyt pääsemme ydinkysymykseen: jos väite "ei ole olemassa synteettistä a priori -tietoa" on itse synteettinen ja a priori, kiistäjä esittää juuri sellaisen väitteen, jonka hän kieltää olevan mahdollinen. Tämä luo loogisen ristiriidan.

• Väitteen muoto: "Kaikki synteettiset väitteet ovat a posteriori."
• Väitteen status: Se on itse synteettinen (koska se laajentaa tietämystämme tiedon luonteesta) ja a priori (koska se ei perustu empiiriseen induktioon vaan esitetään yleispätevänä totuutena).
• Ristiriita: Väite kieltää itsensä, sillä sen esittäminen edellyttää synteettisen a priori -tiedon mahdollisuutta, jota se nimenomaisesti kiistää.

Tämä on samankaltainen paradoksi kuin radikaaliskeptikon ongelma: jos joku väittää, että "mitään varmaa tietoa ei ole", hän esittää tämän väitteen varmana tietona, mikä kumoaa väitteen itsensä.

Kantin transsendentaalinen näkökulma

Kant voisi vastata kiistäjälle transsendentaalisella argumentilla. Hän kysyisi: "Miten kokemus ylipäätään on mahdollista, jos ei ole synteettistä a priori -tietoa?"

• Kantin mukaan a priori -ehdot – avaruus, aika ja kategoriat – ovat välttämättömiä, jotta voimme jäsentää aistihavaintoja.
• Jos kiistäjä väittää, että kaikki tieto on a posteriori, hänen tulisi selittää, miten kokemus voi olla mahdollista ilman näitä rakenteita. Mutta tällaisen selityksen antaminen vaatisi todennäköisesti a priori -oletuksia tiedon rakenteesta – jälleen synteettisiä a priori -väitteitä.

Empiirisen perustelun mahdottomuus

Entä jos kiistäjä väittää, että hänen kantansa perustuu empiiriseen havaintoon? Tämä on ongelmallista, sillä:

• Väite "ei ole synteettistä a priori -tietoa" koskee kaikkea tietoa, menneistä, nykyisistä ja tulevista muodoista.
• Empiirinen todistusaineisto voisi kattaa vain rajallisen osan tiedosta. Väitteen yleispätevyyden osoittaminen vaatisi, että kaikki mahdolliset tiedon muodot on tutkittu – mikä on mahdotonta.
• Siksi väite ei voi olla a posteriori, vaan sen on oltava a priori, mikä vahvistaa paradoksia.

Kotiläksy

Synteettisen a priori -tiedon kiistäminen johtaa loogiseen ristiriitaan. Väite "ei ole olemassa synteettistä a priori -tietoa" on itse synteettinen a priori -väite, sillä se:

• Laajentaa tietämystämme tiedon luonteesta (synteettinen).
• Esitetään yleispätevänä ja kokemuksesta riippumattomana (a priori).

Näin ollen kiistäjä ei voi välttää paradoksia: hänen väitteensä kumoaa itsensä. Tämä tukee Kantin näkemystä, että synteettinen a priori -tieto on paitsi mahdollista myös välttämätöntä tiedon perustana.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)