Miksi synteettinen a priori -tieto on Kantin kriittisen filosofian sydän?

 


Immanuel Kantin kriittinen filosofia, erityisesti hänen pääteoksensa Puhtaan järjen kritiikki, on kuin arvoitus, jonka ratkaiseminen muutti tiedon luonteen ymmärtämisen lopullisesti. Olet ehkä jo lukenut synteettisestä a priori -tiedosta – siitä, miten se yhdistää kokemuksesta riippumattoman varmuuden (a priori) ja uuden, tietoa laajentavan sisällön (synteettinen). Mutta miksi juuri tämä käsite on Kantin filosofian polttopisteessä?

Vastaus on yksinkertainen mutta syvällinen: synteettinen a priori -tieto on se silta, joka yhdistää empiristien aistihavaintoihin nojaavan maailman ja rationalistien järkeen luottavan ajattelun. Kantin vallankumouksellinen oivallus oli, että ilman tätä tietoa emme voisi ymmärtää maailmaa sellaisena kuin sen koemme. Se ei ole vain filosofinen kuriositeetti, vaan perusta sille, miten mielemme jäsentää kokemuksen – esimerkiksi matematiikan yleispätevyys tai kausaliteetin eli syy-seuraussuhteen välttämättömyys ovat mahdollisia juuri synteettisen a priori -tiedon ansiosta.

Kantin kriittisen filosofian ydin on kysymys: kuinka tieto on ylipäätään mahdollista? Synteettinen a priori -tieto on hänen vastauksensa. Se osoittaa, että inhimillinen mieli ei ole pelkkä passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen toimija, joka muokkaa kokemuksen a priori -rakenteiden kautta. Ilman tätä käsitettä Kantin koko järjestelmä romahtaisi – ja siksi se on hänen ajattelunsa keskipisteessä.

Mutta oletetaan, että joku edelleen kiistää synteettisen a priori -tiedon mahdollisuuden. Tämä henkilö väittää: "Ei ole olemassa synteettistä a priori -tietoa." Mitä tämä väite tarkoittaa ja millaisia ongelmia siitä seuraa? Se selviää seuraavassa kirjoituksessani.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olympialaisten avajaisseremoniassa ei seiso Raamatun kultainen vasikka

Kuva
    Kuten aiemmin mainittua, kristillinen oikeisto ja konservatiivikristityt ovat raivoissaan eilisten avajaisten johdosta. Ja uusia salaliittoteorioita syntyy somessa kuin sieniä sateella. Eräät ovat väittäneet, että oheisessa kuvassa on kultainen vasikka. Koska tämä olisi suoranainen keskisormen näyttö kristittyjen suuntaan, suoritin koneellisen kuva-analyysin ja lopputulokset ovat seuraavanlaiset: Analyysi 1: Käytännössä sataprosenttisella varmuudella kuvassa ei ole kultainen vasikka. Analyysi 2: Kuvassa ei näytä myöskään olevan Eiffel-tornin läheisyydessä sijaitseva Paul Jouven patsas Härkä ja peura . Absoluuttinen varmuus vaatisi tarkempaa analyysia korkearesoluutioisesta kuvasta, mutta kuvassa on selvästi nähtävissä kahden erikokoisen eläimen veistokset, joista suurempi on härkä ja pienempi on joku toinen eläin. Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue lisää

Kotka on palannut :-)

Muiden kiireiden vuoksi orastava blogini on ollut telakalla, mutta rupean tällä viikolla postailemaan kirjoituksia laidasta laitaan . Motto: ”Kuluneiden kymmenen vuoden aikana olen eniten halunnut korottaa poliittisen kirjoittamisen taiteeksi. Lähtökohtani on aina uskollisuus asiaa kohtaan, koetun vääryyden tunne. Kun istun kirjoittamaan kirjaa, en sano itselleni: ’Nyt tuotan taideteoksen.’ Kirjoitan koska haluan paljastaa jonkin valheen, osoittaa tosiasian, johon haluan kiinnittää huomion, ja ensi kädessä olen kiinnostunut siitä, että minua kuunnellaan. Mutta en voisi nähdä kirjan enkä pitkän lehtijutunkaan tekemisen vaivaa, ellei se olisi myös esteettinen kokemus.” – George Orwell Olen viime päivinä tutkaillut Orwellin tuotantoa ja tulin nopeasti johtopäätökseen, että hän oli todella terävä kriitikko.  Anssi H. Manninen (aka "Kant II")
Lue lisää

Ristiriidan periaate

Alun perin tarkoituksenani oli avata tämä blogi kirjoitussarjalla nimeltään ”Humen ongelman lopullinen ratkaisu”, mutta päätinkin ensimmäisenä pureutua laajasti väärinymmärrettyyn ristiriidan periaatteeseen . Huomasin, että samaa virheellistä tulkintaa toistetaan myös oppikirjoissa, ja itsekin myönnän auliisti, että ymmärsin sen todellisen merkityksen vasta tutustuttuani Kantin logiikan luentoihin (Kant I. Lectures on Logic . Cambridge University Press, 2004). Ristiriidan periaate, joka määrittelee, että mihinkään olioon ei voi kuulua sen kanssa ristiriidassa olevaa predikaattia , on kaiken totuuden yleinen negatiivinen kriteeri. Tämä periaate voi olla hyödyllinen myös positiivisessa mielessä, totuuden tunnistamisessa. Olipa analyyttinen arvostelma kieltävä tai myöntävä, sen totuus tulee aina olla riittävästi tunnistettavissa ristiriidan periaatteen mukaisesti. Kun sisällytämme objektin kognition käsitteenä ja ajattelemme siinä, on aina oikein kieltää sen vastakohta, kun taas ...
Lue lisää