Suomenkieliset käännösvalinnat Puhtaan järjen kritiikissä - Osa I: Anschauung

 

Filosofiassa jokainen sana merkitsee. Pienetkin merkityserot termeissä voivat muuttaa koko argumentin suunnan, sillä filosofia tutkii todellisuuden, tiedon ja moraalin kaltaisia kysymyksiä täsmällisen kielen kautta. Siksi sanonta "paholainen piilee yksityiskohdissa" kuvaa osuvasti filosofiaa – pienikin epätarkkuus voi johtaa tyystin vääriin tulkintoihin. Tässä artikkelisarjassa pureudun siihen, miten suomenkieliset käännösvalinnat vaikuttavat Kantin ajattelun välittymiseen.

"Anschauung" Kantin filosofiassa

Kantin filosofiassa "Anschauung" on keskeinen käsite, joka viittaa tapaan, jolla subjekti on suorassa, välittömässä ja ei-käsitteellisessä suhteessa yksittäiseen objektin. Tämä suhde eroaa käsitteellisestä ajattelusta, joka perustuu yleisiin kategorioihin ja käsitteisiin. Kantille "Anschauung" on tiedon perusta: ilman sitä käsitteet jäisivät tyhjiksi, ja ilman käsitteitä "Anschauung" olisi sokea. Ihmisen tapauksessa tämä suhde on aina aistimellinen, eli sidottu avaruuteen ja aikaan, jotka ovat mielen puhtaita muotoja.

Kant erottaa kaksi intuition päätyyppiä:

• Empiirinen intuitio: Perustuu aistihavaintoihin, esimerkiksi kun näemme puun tai kuulemme äänen. Tämä on "ulkoa annettu" kokemus, joka tulee aistien kautta.
• Puhdas intuitio: A priori -muotoihin, kuten avaruuteen ja aikaan, perustuva intuitio, joka ei riipu aistihavainnoista. Esimerkiksi matematiikassa ja geometriassa käytetyt konstruktiot, kuten suora viiva tai kolmio, ovat puhtaan intuition ilmentymiä.

Lisäksi Kant mainitsee teoreettisen mahdollisuuden intellektuaalisesta intuitiosta, joka voisi olla esimerkiksi Jumalan kyky luoda objekteja pelkästään ajattelemalla niitä. Tämä ei ole ihmiselle mahdollista, sillä ihmisen intuitio on aina aistimellista.

"Intuitio" Koistisen käännösvalintana

Olli Koistinen perustelee "intuitio"-termin valintaa Puhtaan järjen kritiikin käännöksessä seuraavasti:

Ei-käsitteellisyys

Kantille "Anschauung" on ei-käsitteellinen suhde subjektin ja objektin välillä. Koistinen korostaa, että "intuitio" (lat. intueor, "katson, tarkastelen") kuvaa tätä välitöntä suhdetta paremmin kuin "havainnointi". Esimerkiksi kun ihminen näkee puun, hänellä on intuitio siitä – ei käsitteen kautta, vaan suoran kokemuksen kautta. Kantin mukaan myös eläimillä on intuitiota: härkä näkee tallinsa oven, mutta koska sillä ei ole käsitteitä, se ei näe ovea "tallin ovena".

Empiirinen ja puhdas intuitio

"Intuitio" kattaa sekä empiirisen että puhtaan intuition. Empiirinen intuitio liittyy aistihavaintoihin, kuten puun näkemiseen, kun taas puhdas intuitio ilmenee esimerkiksi geometriassa. Koistinen huomauttaa, että matemaatikolla voi olla intuitio säännöllisestä tuhatkulmiosta, vaikka sen konkreettinen havainnollistaminen olisi mahdotonta. Tämä intuitio ei ole aistihavainto, vaan kyky hahmottaa objektin konstruointi ei-käsitteellisesti avaruudessa. "Intuitio" sopii tähän laajempaan merkitykseen.

Aistimellinen luonne

Ihmisen intuitio on Kantin mukaan välttämättä aistimellista, eli sidottu avaruuteen ja aikaan. "Intuitio" on joustava termi, joka voi viitata tähän aistimelliseen suhteeseen ilman, että se rajoittuu pelkkään aistihavaintoon.

"Havainnointi" aiemmassa Kant-kirjallisuudessa

Aiemmassa suomenkielisessä Kant-kirjallisuudessa "Anschauung" on käännetty "havainnoinniksi". Tämä termi sopii hyvin empiirisen intuition kontekstiin, sillä se viittaa aistihavaintoihin – esimerkiksi puun tai äänen havaitsemiseen. Koistinenkin myöntää, että "havainnointi tuntuisi erinomaisesti vastaavan empiiristä intuitionsa".

"Havainnointi" ei kuitenkaan tavoita Kantin käsitteen koko laajuutta:

• Puhdas intuitio: "Havainnointi" viittaa aktiiviseen aistien käyttöön, mutta puhdas intuitio (esim. avaruus ja aika) ei perustu aistihavaintoihin vaan mielen a priori -rakenteisiin. Geometrinen tuhatkulmio ei ole "havainnoitavissa" perinteisessä mielessä.
• Intellektuaalinen intuitio: "Havainnointi" ei sovi kuvaamaan intellektuaalista intuitiota, joka ei ole aistimellinen vaan teoreettinen käsite. Koistisen ja Oittisen mukaan tämä rajaa "havainnoinnin" käyttöä.
• Ei-käsitteellisyys: "Havainnointi" voi implikoida aktiivista, tulkinnallista prosessia, kun taas Kantin "Anschauung" on välitön ja ei-käsitteellinen.

Vertailu: Miksi "intuitio" on parempi?

Seuraavassa taulukossa vertaan "intuitiota" ja "havainnointia" Kantin filosofian kannalta.

Näkökulma	Intuitio	Havainnointi
Empiirinen intuitio	Sopii: kuvaa välitöntä aistimellista suhdetta (esim. puun näkeminen).	Sopii: viittaa aistihavaintoihin, mutta voi tuntua aktiiviselta.
Puhdas intuitio	Sopii: kattaa abstraktit konstruktiot (esim. tuhatkulmio, avaruus).	Ei sovi: rajoittuu aistihavaintoihin, ei tavoita a priori -muotoja.
Intellektuaalinen intuitio	Sopii: neutraali termi, joka voi viitata ei-aistimelliseen intuitioon.	Ei sovi: viittaa vain aistihavaintoihin.
Ei-käsitteellisyys	Sopii: korostaa välittömyyttä ja ei-käsitteellisyyttä.	Ei sovi yhtä hyvin: voi vihjata tulkintaan tai prosessiin.
Kansainvälinen käytäntö	Linjassa: käännetään usein "intuition" (englanti, ranska jne.)	Poikkeaa: "havainnointi" ei vastaa kansainvälistä termistöä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että "intuitio" on tarkempi käännös, sillä se kattaa kaikki Kantin "Anschauung"-käsitteen ulottuvuudet – empiirisen, puhtaan ja intellektuaalisen intuition – kun taas "havainnointi" rajoittuu empiiriseen puoleen.

Käytännön ongelma: Sekoittuminen arkiseen ja psykologiseen merkitykseen

”Intuitio" voi sekoittua nykypäivän arkikieliseen ja psykologiseen intuitiokäsitteeseen, joka viittaa vaistonvaraiseen tietoon tai ennakkoaavistukseen. Tämä on validi huolenaihe, sillä Kantin "intuitio" on tarkasti määritelty filosofinen termi, joka eroaa ratkaisevasti arkisesta ja psykologisesta merkityksestä. Psykologiassa intuitio tarkoittaa yleensä nopeaa, tiedostamatonta päätöksentekoa, kun taas Kantille intuitio on aistimellinen tapa hahmottaa objekteja avaruudessa ja ajassa.

Tämä riski on kuitenkin hallittavissa:

• Filosofisessa kontekstissa termien merkitykset selitetään tarkasti, ja Kantin lukijan on joka tapauksessa omaksuttava hänen oma terminologiansa.
• "Intuitio"-termin käyttö on linjassa kansainvälisen Kant-tutkimuksen kanssa, mikä helpottaa tekstien vertailua ja vähentää sekaannusta akateemisessa ympäristössä.
• Vaihtoehto ("havainnointi") ei poista sekaannuksen riskiä, sillä sekin voi arkikielessä viitata monenlaisiin havaintoprosesseihin.

Tuomio by Kant II

"Intuitio" on parempi käännösvalinta Kantin "Anschauung"-termille suomenkielisessä Puhtaan järjen kritiikissä, koska:

1. Se kattaa sekä empiirisen että puhtaan intuition, toisin kuin "havainnointi", joka sopii vain empiiriseen puoleen.
2. Se vastaa Kantin ei-käsitteellisen, välittömän suhteen määritelmää.
3. Se on yhteensopiva intellektuaalisen intuition käsitteen kanssa.
4. Se noudattaa kansainvälistä käännöskäytäntöä, mikä tukee Kantin filosofian opiskelua.

Vaikka "havainnointi" toimii empiirisen intuition yhteydessä, se ei tavoita Kantin käsitteen koko syvyyttä. "Intuitio" on siis perustellumpi valinta, kunhan lukija ymmärtää sen tarkan merkityksen Kantin kontekstissa.

Anssi H. Manninen (”Kant II”)