Tiivistelmä Logiikan tieteen ensimmäisestä osasta: Oppi olemisesta

 

Hegelin Logiikan tiede voi vaikuttaa kursorisesti tarkasteltuna hyvin vaikeaselkoiselta, mutta kun lukija hahmottaa kupletin juonen, opuksen pureskelu muuttuu helpoksi kuin hengittäminen.  

Ensimmäinen osa, oppi olemisesta (Die Lehre vom Sein, The Doctrine of Being), tutkii nimensä mukaisesti olemisen käsitettä ja sen kehittymistä abstraktista konkreettisempaan muotoon dialektisen prosessin kautta. Tiivistelmä keskeisistä teemoista seuraa.

Puhtaan olemisen käsite

Hegel aloittaa puhtaasta olemisesta (Sein), joka on täysin abstrakti ja sisällötön käsite. Se on niin tyhjä, että se yhtyy ei-olemiseen (Nichts). Tämä ristiriita johtaa tulemisen (Werden) käsitteeseen, joka edustaa muutosta ja siirtymää. Tuleminen on ensimmäinen askel kohti konkreettisempia olemisen muotoja.

Laatu

Tuleminen johtaa laadun (Qualität) käsitteeseen, joka kuvaa olemisen välittömiä ominaisuuksia. Laatu erottaa asiat toisistaan, ja siihen liittyvät esimerkiksi rajan (Grenze) ja äärettömyyden (Unendlichkeit) teemat. Nämä vastakohdat edellyttävät toisiaan ja kehittyvät dialektisesti.

Määrä

Määrä (Quantität) keskittyy lukuihin ja suhteisiin, jotka ovat olemiselle ulkoisia. Hegel tarkastelee jatkuvuuden (Kontinuität) ja diskreettiyden (Diskretion) välistä suhdetta sekä suuruuksien luonnetta. Määrä eroaa laadusta siinä, että se ei määritä olemisen sisäistä luonnetta.

Mitta

Mitta (Maß) yhdistää laadun ja määrän. Se kuvaa tilannetta, jossa määrälliset muutokset johtavat laadullisiin siirtymiin (esim. veden kiehuminen tietyssä lämpötilassa). Mitta konkretisoi olemista ja valmistaa siirtymään teoksen seuraavaan osaan, oppi olemuksesta.

Dialektinen menetelmä

Hegelin ajattelun ydin on dialektinen prosessi: jokainen käsite sisältää ristiriidan (teesin ja antiteesin), joka ratkeaa synteesissä. Tämä synteesi muodostaa uuden lähtökohdan, ja prosessi jatkuu. Dialektiikka ohjaa olemisen kehitystä abstraktista konkreettiseen.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)