Identiteettipolitiikan ”logiikka” ja ryhmäidentiteettien pirstaloituminen

 


Ari Helo julkaisi vuonna 2023 laajan tutkimuksen ”Intersektionaalista vai "valkoista" ylivaltaa? Syrjäytymiskeskustelun vääristymät Suomessa ja Yhdysvalloissa”, jonka johtopäätökset eivät taatusti miellyttäneet wokeporukkaa:

”Teoksessa osoitetaan paitsi valkoisuusparadigma myös intersektionaalinen ajattelu kauttaaltaan ongelmalliseksi tavaksi tutkia syrjäytyneisyyttä, länsimaisia valtarakenteita, vähemmistö- ja enemmistöidentiteettejä sekä ihmistieteitä ja yhteiskuntatieteitä yleisesti.

Syyksi osoittautuu, että intersektionaalinen ajattelu rikkoo lähes kaikkia perinteisen tieteellisen tutkimusajattelun metodologisia rajoitteita. Huolimatta suuresta suosiostaan se ei edusta pätevää argumentaation tapaa, saati tieteellistä ajattelua.”

Intersektionaalinen feminismini ja siihen kytkeytyvä identiteettipolitiikka on kiistelty aihe, joka vaatii kriittistä tarkastelua. Helo on julkaisussaan ruotinut perinpohjaisesti tutkimusmetodologisia ongelmia, joten keskityn kirjoituksessani identiteettipolitiikan perustavanlaatuiseen ongelmaan: siihen, miten ryhmäidentiteetit voidaan jakaa yhä pienempiin osiin, kunnes päädytään yksilöihin.

Intersektionaalisuuden ja identiteettipolitiikan perusta

Intersektionaalinen feminismini pohjaa ajatukseen, että sorto ei ole yksiselitteistä, vaan se muodostuu moninaisten identiteettien – kuten rodun, sukupuolen, luokan, seksuaalisuuden tai vammaisuuden – risteymässä. Tämä käsite, jota Kimberlé Crenshaw kehitti 1980-luvulla, korostaa, että esimerkiksi mustan naisen kokemus eroaa valkoisen naisen tai mustan miehen kokemuksesta, koska identiteetit limittyvät ja luovat ainutlaatuisia sorron muotoja.

Identiteettipolitiikka taas on poliittista toimintaa, joka keskittyy näiden identiteettien ympärille. Sen tarkoitus on tuoda esiin marginalisoitujen ryhmien oikeudet ja vaatia tunnustusta heidän erityisille kokemuksilleen. Intersektionaalinen feminismini yhdistää nämä kaksi: se pyrkii laajentamaan feminististä liikettä ottamaan huomioon kaikki naiset, ei vain etuoikeutetut ryhmät.

Ryhmäidentiteettien jakaminen yhä pienempiin osiin

Identiteettipolitiikan ”logiikka” kannustaa tunnistamaan yhä tarkempia identiteettien risteymiä. Aluksi puhutaan laajasta ryhmästä, kuten "naisista". Intersektionaalisuus kuitenkin osoittaa, että kaikki naiset eivät koe sortoa samalla tavalla. Syntyy alaryhmiä, kuten "mustat naiset" tai "köyhät naiset". Tämä jakaminen voi jatkua: "vammaiset köyhät mustat naiset" tai "queer-vammaiset köyhät mustat naiset". Lopulta jokainen yksilö voidaan nähdä oman ainutlaatuisen identiteettinsä edustajana, koska kukaan ei jaa täysin samoja identiteettien yhdistelmiä.

Tämä pirstaloituminen juontuu intersektionaalisuuden pyrkimyksestä antaa ääni niille, jotka jäävät valtavirran liikkeiden varjoon. Perinteinen feminismini on yleensä keskittynyt valkoisten keskiluokkaisten naisten kokemuksiin, jättäen rodullistetut tai köyhät naiset huomiotta. Identiteettipolitiikka vastaa tähän korostamalla spesifejä kokemuksia, mutta äärimmillään se voi johtaa siihen, että jokainen yksilö edustaa vain itseään.

Pirstaloitumisen mekanismit

Tarkastellaan hieman lähemmin, miten tämä jakaminen tapahtuu. Jokaisella ihmisellä on lukuisia identiteettejä (esim. sukupuoli, rotu, luokka, ikä, uskonto), ja intersektionaalisuus rohkaisee tarkastelemaan näitä kaikkia yhdessä. Mitä enemmän identiteettejä huomioidaan, sitä pienempiin ryhmiin päädytään.

Marginalisoidut ryhmät voivat kokea tarvetta erottautua laajemmista liikkeistä saadakseen äänensä kuuluviin. Esimerkiksi transnaiset saattavat korostaa, että heidän kokemuksensa eroavat cis-naisten kokemuksista, mikä luo uusia alaryhmiä intersektionaaliseen liikkeeseen.

Lopputuloksena ryhmäidentiteetit kutistuvat niin pieniksi, että ne lähestyvät yksilötasoa. Esimerkiksi "vammaisen, rodullistetun, köyhän, keski-ikäisen, islaminuskoisen queer-naisen" ryhmä voi koostua vain yhdestä ihmisestä.

Seuraukset yhteiskunnalliselle toiminnalle

Tämä pirstaloituminen vaikuttaa merkittävästi poliittiseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Kun identiteetit jakautuvat, yhteisten päämäärien löytäminen vaikeutuu. Intersektionaalinen liike rupeaa hajaantumaan eri ryhmien priorisoidessa eri asioita: valkoiset naiset palkkatasa-arvoa, rodullistetut naiset etnistä syrjintää, transnaiset terveydenhuoltoa jne.

Historiallisesti menestyksekkäät liikkeet, kuten kansalaisoikeusliike, ovat nojanneet laajaan solidaarisuuteen. Jos jokainen keskittyy vain omaan identiteettiinsä, kollektiivinen toiminta kärsii, ja liike muuttua yksilökeskeiseksi.

Pirstaloitunut liike on haavoittuvampi ja vähemmän vaikuttava. Poliittiset instituutiot vastaavat paremmin yhtenäisiin vaatimuksiin, mutta jos jokainen ryhmä tai yksilö ajaa omaa agendaansa, kokonaisvaikutus laimenee.

Tästä syystä intersektionaalisen liikkeen toiminta on vajonnut tuulen tavoittelun tasolle.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Uusi tutkimus ravistelee perinteisiä uskomuksia

Kuva
  Ruoka – se on meidän kaikkien (lähes) jokapäiväinen pakko, intohimo ja usein kiivaiden väittelyiden polttoaine. Ketogeeninen ruokavalio on yksi niistä aiheista, joka saa tunteet kuohumaan: toiset vannovat sen nimeen, toiset pelkäävät sen nostavan kolesterolia ja sydänriskejä. Nyt tuore tutkimus, Plaque Begets Plaque, ApoB Does Not: Longitudinal Data From the KETO-CTA Trial , heittää lusikkansa tähän soppaan – ja tämä lusikka näyttäisi sekoittavan perinteiset käsitykset LDL-kolesterolista (LDL-C) ja apolipoproteiini B:stä (ApoB) kertaheitolla. Perinteinen pelko: LDL-C ja ApoB sydämen vihollisina Aloitetaan perusteista. Perinteisesti LDL-C, tuo "paha kolesteroli", ja sen aisapari ApoB on nähty ateroskleroosin – eli valtimoplakkien – pääpahiksina. Ydinajatus on yksinkertainen: LDL-C kuljettaa kolesterolia veressä, ja kun sitä on liikaa, se tukkii valtimoita kuin rasvainen viemäri. ApoB taas mittaa näitä haitallisia hiukkasia tarkemmin. Tutkimukset ovat osoittaneet, ett...
Lue lisää

Olympialaisten avajaisseremoniassa ei seiso Raamatun kultainen vasikka

Kuva
    Kuten aiemmin mainittua, kristillinen oikeisto ja konservatiivikristityt ovat raivoissaan eilisten avajaisten johdosta. Ja uusia salaliittoteorioita syntyy somessa kuin sieniä sateella. Eräät ovat väittäneet, että oheisessa kuvassa on kultainen vasikka. Koska tämä olisi suoranainen keskisormen näyttö kristittyjen suuntaan, suoritin koneellisen kuva-analyysin ja lopputulokset ovat seuraavanlaiset: Analyysi 1: Käytännössä sataprosenttisella varmuudella kuvassa ei ole kultainen vasikka. Analyysi 2: Kuvassa ei näytä myöskään olevan Eiffel-tornin läheisyydessä sijaitseva Paul Jouven patsas Härkä ja peura . Absoluuttinen varmuus vaatisi tarkempaa analyysia korkearesoluutioisesta kuvasta, mutta kuvassa on selvästi nähtävissä kahden erikokoisen eläimen veistokset, joista suurempi on härkä ja pienempi on joku toinen eläin. Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue lisää

Kotka on palannut :-)

Muiden kiireiden vuoksi orastava blogini on ollut telakalla, mutta rupean tällä viikolla postailemaan kirjoituksia laidasta laitaan . Motto: ”Kuluneiden kymmenen vuoden aikana olen eniten halunnut korottaa poliittisen kirjoittamisen taiteeksi. Lähtökohtani on aina uskollisuus asiaa kohtaan, koetun vääryyden tunne. Kun istun kirjoittamaan kirjaa, en sano itselleni: ’Nyt tuotan taideteoksen.’ Kirjoitan koska haluan paljastaa jonkin valheen, osoittaa tosiasian, johon haluan kiinnittää huomion, ja ensi kädessä olen kiinnostunut siitä, että minua kuunnellaan. Mutta en voisi nähdä kirjan enkä pitkän lehtijutunkaan tekemisen vaivaa, ellei se olisi myös esteettinen kokemus.” – George Orwell Olen viime päivinä tutkaillut Orwellin tuotantoa ja tulin nopeasti johtopäätökseen, että hän oli todella terävä kriitikko.  Anssi H. Manninen (aka "Kant II")
Lue lisää