Judith Butlerin performatiivisen sukupuoliteorian kumous
Johdanto
Judith Butlerin (kuvassa) performatiivinen sukupuoliteoria on yksi sukupuolentutkimuksen tunnetuimmista ja kiistanalaisimmista teorioista. Butler esittää, että sukupuoli ei ole biologinen tai luonnollinen tosiasia, vaan sosiaalinen konstruktio, joka syntyy toistuvien performatiivisten tekojen kautta. Vaikka teoria on saattanut tarjota arvokkaita näkökulmia sukupuolen moninaisuuden ymmärtämiseen, se on saanut osakseen kritiikkiä loogisista ristiriidoista ja kyvyttömyydestä selittää biologisten tekijöiden roolia. Tässä artikkelissa kumoan performatiivisen sukupuoliteorian ”once and for all”.
Teorian näennäiset perusteet
Butlerin teoria, joka esiteltiin teoksessa Gender Trouble (1990), pyrkii haastamaan perinteisen käsityksen sukupuolesta biologisena kategoriana (Voit ladata Gender Troublen PDF-tiedostona klikkaamalla tästä). Hänen mukaansa sukupuoli ei ole jotakin, mitä me "olemme", vaan jotakin, mitä me "teemme" – se muodostuu performatiivisten tekojen, kuten pukeutumisen, puhetavan ja sosiaalisten roolien, kautta.
- Performatiivisuus: Sukupuoli ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan se luodaan ja uusinnetaan jatkuvasti tekojen kautta, joita yhteiskunnan normit ohjaavat.
- Sosiaalinen konstruktio: Butler väittää, että biologialla ei ole merkitystä sukupuolen määrittelyssä; sukupuoli on täysin kulttuuristen normien ja diskurssien tuote.
Tämä ilmeisen absurdi näkemys on inspiroinut monia feministejä, mutta se joutuu saman tien poikkiteloin logiikan ja empiirisen todellisuuteen kanssa.
Loogiset ristiriidat: Sukupuolenvaihdosleikkauksen ongelma
Yksi Butlerin teorian suurimmista haasteista on sen kyvyttömyys selittää loogisesti sukupuolenvaihdosleikkauksen merkitystä. Jos sukupuoli on pelkästään sosiaalinen konstruktio, joka ei perustu biologiaan, miksi monet transsukupuoliset ihmiset kokevat vahvaa sukupuolidysforiaa – tunnetta siitä, että heidän biologinen kehonsa ei vastaa heidän sukupuoli-identiteettiään? Tämä kokemus osoittaa, että sukupuoli ei ole vain performatiivinen teko, vaan sillä on pakko olla biologisia ulottuvuuksia.
Ristiriidan ydin
- Teorian väite: Butlerin mukaan sukupuoli on täysin riippumaton biologiasta ja muodostuu sosiaalisten normien kautta.
- Sukupuolidysforia: Transsukupuoliset ihmiset kokevat usein kehonsa "vääränä" riippumatta siitä, miten yhteiskunta heitä kohtelee. Tämä kokemus johtaa monissa tapauksissa sukupuolenvaihdosleikkauksiin, joissa biologista kehoa muokataan vastaamaan identiteettiä.
- Kysymys: Jos sukupuoli on vain performatiivista ja sosiaalista, miksi biologisen kehon muuttaminen on niin keskeistä monille transsukupuolisille ihmisille? Eikös pelkkien performatiivisten tekojen (esim. pukeutumisen tai nimen vaihdon) pitäisi riittää?
Butlerin ontuva vastaus
Butler on yrittänyt selittää tätä ristiriitaa väittämällä, että sukupuolenvaihdosleikkaukset ovat osa sukupuolen sosiaalista rakentumista – ne heijastavat yhteiskunnan normeja siitä, millainen kehon "pitäisi" olla tietylle sukupuolelle. Tämä selitys ontuu pahan päiväisesti, sillä:
- Se ei ota huomioon sukupuolidysforian subjektiivista, usein synnynnäistä luonnetta, joka ilmenee jo ennen sosiaalisten normien täysimittaista omaksumista.
- Se ei selitä, miksi dysforiaa kokevat ihmiset raportoivat helpotusta leikkauksen jälkeen, mikä osoittaa, että kehon biologisella vastaavuudella identiteetin kanssa on konkreettinen merkitys.
Tämä looginen ristiriita yksistään on riittävä kumoamaan performatiivisen sukupuoliteorian, mutta tarkastellaan asiaa myös biologisten tieteiden näkökulmasta.
Ristiriidat biologisten tieteiden kanssa
Butlerin teoria törmää luontoäidin pystyttämään betoniseinään, kun sitä verrataan biologisten tieteiden – kuten genetiikan, endokrinologian ja neurotieteen – tuloksiin. Näillä aloilla suoritetut tutkimukset osoittavat, että sukupuoli on monisyinen ilmiö, jossa biologisilla tekijöillä on merkittävä rooli.
Biologiset erot sukupuolten välillä
- Aivojen rakenne: Tutkimukset ovat osoittaneet eroja miesten ja naisten aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Esimerkiksi miesten aivoissa on keskimäärin suurempi amygdala (liittyy aggressiivisuuteen), kun taas naisilla on vahvempi prefrontaalinen aivokuori (liittyy empatiaan).
- Hormonit: Testosteroni ja estrogeeni vaikuttavat paitsi fyysisiin ominaisuuksiin myös käyttäytymiseen ja kognitiivisiin kykyihin. Nämä biologiset tekijät muovaavat sukupuolta tavalla, jota pelkät sosiaaliset normit eivät voi selittää.
Transsukupuolisuus ja biologia
Neurotieteelliset tutkimukset ovat löytäneet todisteita siitä, että transsukupuolisten henkilöiden aivojen rakenne muistuttaa usein heidän kokemaansa sukupuolta eikä heidän syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Esimerkiksi transnaisen (syntymässä mieheksi määritellyn) aivot voivat muistuttaa enemmän cis-naisten aivoja. Tämä viittaa vahvasti siihen, että sukupuoli-identiteetillä on biologinen perusta, mikä on suorassa ristiriidassa Butlerin väitteen kanssa sukupuolen pelkästä sosiaalisuudesta.
Johtopäätös
Judith Butlerin performatiivisen sukupuoliteorian loogiset ristiriidat ja kyvyttömyys integroitua biologisten tieteiden kanssa osoittavat teorian epätodeksi.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Kommentit
Lähetä kommentti