Määrittävä arvostelukyky (Puhtaan järjen kritiikki) vs. reflektiivinen arvostelukyky (Arvostelukyvyn kritiikki)

 

Tässä kirjoituksessa käsittelen Kantin määrittävää ja reflektiivistä arvostelukykyä. Aloitan lyhyellä sanavalintaan liittyvällä huomiolla.

"Arvostelukyky" vai "arvostelmakyky"?

Kantin filosofian yhteydessä on käytetty molempia termejä: "arvostelukyky" ja "arvostelmakyky". Puhtaan järjen kritiikin suomennoksessa kohdataan "arvostelmakyky", mikä johtunee siitä, että saksankielinen termi Urteil (engl. judgement) käännetään suomen filosofisessa kielessä "arvostelmaksi". Tämä viittaa yksittäiseen arvostelmaan. "Arvostelukyky" on kuitenkin luonnollisempi valinta suomen kielessä, erityisesti Arvostelukyvyn kritiikin kontekstissa.

"Arvostelukyky" kuvaa paremmin Kantin tarkoittamaa kykyä tehdä arvostelmia, ei pelkästään yksittäisiä arvostelmia itseään. Saksan Urteil ja englannin judgment kattavat sekä arvostelman teon että siihen liittyvän kyvyn, ja suomen kielessä "arvostelukyky" vastaa tätä kokonaisvaltaista merkitystä täsmällisemmin. Näin ollen käytän tässä kirjoituksessa termiä "arvostelukyky".

Määrittävä arvostelukyky vs. reflektiivinen arvostelukyky

Kant kehitteli käsitteet määrittävästä (bestimmende Urteilskraft) ja reflektiivisestä (reflektierende Urteilskraft) arvostelukyvystä osana kriittistä filosofiaansa. Määrittävä arvostelukyky on keskeinen jo Puhtaan järjen kritiikissä (1781/1787), kun taas reflektiivinen arvostelukyky nousee merkittävään rooliin Arvostelukyvyn kritiikissä (1790), joskin Kant mainitsee sen ohimennen jo aiemmin. Näiden kahden arvostelukyvyn ero ja niiden rooli ovat Kantin ajattelun ydinkysymyksiä, joten ne ansaitsevat yksityiskohtaisen analyysin.

Määrittävä arvostelukyky (bestimmende Urteilskraft)

Määrittävä arvostelukyky soveltaa yleisiä käsitteitä, lakeja tai kategorioita yksittäisiin tapauksiin. Se siis toimii deduktiivisesti: lähtee yleisestä ja määrittää sen perusteella erityisen. Kantille tämä on keskeinen mekanismi tiedon muodostumisessa, erityisesti Puhtaan järjen kritiikissä, jossa hän tutkii, miten objektiivinen tieto maailmasta on mahdollista.

• Toimintaperiaate: Määrittävä arvostelukyky "määrittää" tai "päättää", mihin kategoriaan tai lain alaisuuteen jokin yksittäinen ilmiö kuuluu. Yleinen (kuten käsite tai laki) on ennalta annettu, ja arvostelukyky soveltaa sitä erityiseen.
• Esimerkki: Kun sanomme "tämä on tuoli", sovellamme yleistä käsitettä "tuoli" yksittäiseen esineeseen. Samoin luonnontieteissä sovellamme yleistä lakia, kuten "kaikki kappaleet putoavat painovoiman vaikutuksesta", yksittäiseen tapaukseen, kuten omenan putoamiseen.
• Rooli tiedossa: Puhtaan järjen kritiikissä määrittävä arvostelukyky yhdistää a priori -käsitteet (esim. kausaliteetti) empiirisiin havaintoihin. Esimerkiksi kun näemme, että biljardipallo liikkuu toisen pallon osuttua siihen, määrittävä arvostelukyky soveltaa kausaliteetin käsitettä ja päättelee, että liikkeen syy on osuma. Tämä mahdollistaa luonnontieteellisen tiedon objektiivisuuden ja systemaattisuuden
• Luonne: Määrittävä arvostelukyky on alisteinen ymmärrykselle (Verstand), joka tuottaa yleiset käsitteet ja lait. Se ei luo uusia lakeja, vaan käyttää olemassa olevia.

Määrittävä arvostelukyky on siis välttämätön arkipäivän havainnoissa ja tieteellisessä päättelyssä. Se tuo järjestystä kokemukseen soveltamalla ennalta annettuja sääntöjä ja kategorioita.

Reflektiivinen arvostelukyky (reflektierende Urteilskraft)

Reflektiivinen arvostelukyky toimii päinvastaisella tavalla: se etsii yleisiä lakeja tai periaatteita yksittäisistä tapauksista. Kant tuo tämän käsitteen laajasti esiin Arvostelukyvyn kritiikissä, jossa hän käsittelee estetiikkaa ja teleologiaa (luonnon tarkoituksenmukaisuutta tai päämäärähakuisuutta). Reflektiivinen arvostelukyky on luonteeltaan induktiivinen tai abduktiivinen: se pohtii erityisestä kohti yleistä.

• Toimintaperiaate: Reflektiivinen arvostelukyky "reflektoi" eli pohtii yksittäisiä tapauksia ja pyrkii löytämään niille yleisen perustan tai lain, jota ei ole ennalta annettu. Erityinen on lähtökohta, ja yleinen on etsittävä.
• Esteettiset arvostelmat: Kun koemme jonkin asian kauniiksi, emme sovella siihen ennalta annettua käsitettä (kuten "kaunis" määriteltynä sääntönä), vaan arvostelmamme on reflektiivinen. Esimerkiksi maiseman kauneus herättää mielihyvän tunteen, ja reflektiivinen arvostelukyky etsii tälle yksittäiselle kokemukselle yleisen perustan – Kantin mukaan tällainen kokemus voi olla universaali ja jaettavissa muiden kanssa. Kauneus ei ole objektin ominaisuus, vaan seuraa mielen vapaasta leikistä havainnon ja mielikuvituksen välillä.
• Teleologiset arvostelmat: Luonnon ilmiöitä tarkastellessa reflektiivinen arvostelukyky auttaa meitä näkemään ne ikään kuin ne olisivat tarkoituksenmukaisia tai päämäärähakuisia. Esimerkiksi eliön monimutkainen rakenne (kuten linnun siipi) voi vaikuttaa "suunnitellulta", vaikka emme voi tieteellisesti todistaa sen olevan sellainen. Tämä on reflektiivinen tapa jäsentää havaintoja, ei väite todellisuudesta.
• Rooli filosofiassa: Reflektiivinen arvostelukyky ei tuota tietoa samalla tavalla kuin määrittävä arvostelukyky, vaan se toimii regulatiivisena eli sääntelevänä (regulativ) periaatteena, joka auttaa meitä ymmärtämään ja tulkitsemaan kokemuksia alueilla, joilla ei ole ennalta annettuja lakeja, kuten esimerkiksi estetiikassa.
• Luonne: Reflektiivinen arvostelukyky ei ole alisteinen ymmärrykselle, vaan liittyy järkeen (Vernunft) ja mielikuvitukseen. Se on luovempaa ja subjektiivisempaa kuin määrittävä arvostelukyky.

Reflektiivinen arvostelukyky on siis keskeinen aloilla, joilla emme voi nojata valmiisiin sääntöihin, vaan joudumme pohtimaan ja tulkitsemaan kokemuksia uudella tavalla.

Vertailu: Määrittävä vs. reflektiivinen arvostelukyky

Määrittävä ja reflektiivinen arvostelukyky eroavat toisistaan suhteessa yleiseen ja erityiseen sekä niiden sovellusalueissa. Seuraavassa vertailu keskeisten erojen ja yhtäläisyyksien pohjalta.

• Suunta:
• Määrittävä: Yleisestä erityiseen (deduktiivinen).
• Reflektiivinen: Erityisestä yleiseen (induktiivinen/abduktiivinen).
• Lähtökohta:
• Määrittävä: Yleinen laki tai käsite on ennalta annettu ja sitä sovelletaan yksittäiseen tapaukseen.
• Reflektiivinen: Yksittäinen tapaus on annettu, ja yleinen laki tai periaate etsitään.
• Tavoite:
• Määrittävä: Määrittää yksittäisen tapauksen luonne tai lainalaisuus (esim. "tämä on tuoli", "omena putoaa painovoiman vuoksi").
• Reflektiivinen: Löytää yleinen perusta tai tulkinta yksittäiselle kokemukselle (esim. "tämä on kaunista", "luonto vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta").
• Sovellusalue:
• Määrittävä: Tieto ja luonnontiede (Puhtaan järjen kritiikki).
• Reflektiivinen: Estetiikka ja teleologia (Arvostelukyvyn kritiikki).
• Luonne:
• Määrittävä: Objektiivinen, systemaattinen, alisteinen ymmärrykselle.
• Reflektiivinen: Subjektiivinen, reflektoiva, regulatiivinen (ei konstitutiivinen eli todellisuutta luova).

Kantin järjestelmässä nämä kaksi muotoa täydentävät toisiaan. Määrittävä arvostelukyky on välttämätön tiedon ja kokemuksen jäsentämiselle, kun taas reflektiivinen arvostelukyky laajentaa ajatteluamme alueille, jotka ylittävät puhtaan tiedon rajat, kuten kauneuden kokemus ja luonnon tarkoituksenmukaisuuden pohdinta.

Historiallinen kehitys Kantin ajattelussa

Kant sivuaa reflektiivistä arvostelukykyä lyhyesti Puhtaan järjen kritiikissä, mutta sen täysi kehittely tapahtuu Arvostelukyvyn kritiikissä. Ensimmäisessä kritiikissä painopiste on tiedon edellytyksissä, ja määrittävä arvostelukyky dominoi, koska se liittyy a priori -käsitteiden soveltamiseen. Kolmannessa kritiikissä Kant laajentaa analyysiaan estetiikkaan ja teleologiaan, jolloin reflektiivinen arvostelukyky nousee määrittävän rinnalle. Tämä kehitys heijastaa Kantin pyrkimystä yhdistää teoreettinen järki (tieto) ja käytännöllinen järki (etiikka) arvostelukyvyn kautta, joka toimii ikään kuin siltana näiden kahden välillä.

Yhteenveto

Määrittävä arvostelukyky soveltaa yleisiä käsitteitä yksittäisiin tapauksiin ja on keskeinen tiedon muodostumisessa. Reflektiivinen arvostelukyky puolestaan etsii yleisiä periaatteita yksittäisistä kokemuksista ja on olennainen esteettisissä ja teleologisissa arvostelmissa. Nämä kaksi arvostelukyvyn muotoa eroavat suunnaltaan (yleisestä erityiseen vs. erityisestä yleiseen) ja sovellusalueiltaan, mutta yhdessä ne muodostavat Kantin filosofiassa kokonaisvaltaisen tavan jäsentää sekä objektiivista tietoa että subjektiivisia kokemuksia.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)