Pitävätkö Edward Westermarckin näkemykset yksiavioisuudesta pintansa?

 

"Totuuden salaaminen on ainoa tieteen tuntema säädyttömyys.” – Edvard Westermarck

Lueskelin juuri Otto Pipatin mielenkiintoista teosta Ihmisen sosiaalisuuden alkulähteillä – Westermarckilainen sosiologia ja sosiaaliantropologia (Vastapaino 2023). Edvard Westermarck (1862–1939), suomalainen sosiologi, antropologi ja filosofi, tunnetaan parhaiten teoksestaan The History of Human Marriage (1891), jossa hän tarkastelee avioliiton alkuperää ja kehitystä (Voit ladata em. teoksen klikkaamalla tästä). Westermarckin teorian keskiössä on väite, että monogamia eli yksiavioisuus on ihmislajille luontainen ja historiallisesti yleisin avioliittomuoto, joka juontuu evoluutiosta ja moraalitunteista. Tämä näkemys herätti laajaa keskustelua ja kritiikkiä, jota Westermarck käsitteli myöhemmissä teoksissaan, kuten laajennetussa painoksessa (1921), Three Essays on Sex and Marriage (1934) ja The Future of Marriage in Western Civilization (1936).

Westermarckin teoria avioliitosta

Westermarckin mukaan avioliitto, erityisesti monogamia, perustuu biologisiin tekijöihin, kuten seksuaaliseen kiintymykseen, isälliseen huolenpitoon ja seksuaaliseen mustasukkaisuuteen, jotka ovat kehittyneet Charles Darwinin evoluutioteorian mukaisesti. Hän näki monogamian hyödyttävän jälkeläishoivaa ja siten edistävän ihmislajin selviytymistä. Toisaalta Westermarck ei rajoittanut avioliittoa pelkästään biologiaan, vaan korosti sen sosiaalista ulottuvuutta: avioliitto on yhteisöllisesti säännelty instituutio, jota muokkaavat kulttuuriset normit ja moraaliset tunteet.

Westermarckin analyysi avioliittomuodoista – monogamiasta, polygyniasta (yksi mies, useita vaimoja) ja harvinaisemmasta polyandriasta (yksi nainen, useita miehiä) – perustui laajaan vertailevaan aineistoon. Hän totesi, että vaikka polygynia on sallittu monissa yhteiskunnissa, monogamia on käytännössä yleisin muoto, jopa polygyniaa sallivissa kulttuureissa, sillä vain harvoilla miehillä on varaa ylläpitää useita vaimoja. Persaukisten peräkammarin patejen ei kannata edes uneksia useammasta emännästä.

Queer-tutkijan vastaisku

Sukupuolentutkija Tuija Pulkkinen on arvostelleet Westermarckia siitä, että hän universalisoi ja "luonnollisti" 1800-luvun pohjoiseurooppalaisen ydinperheideaalin avioliiton perustaksi. Pulkkisen mukaan Westermarckin teoria heijastaa aikansa kulttuurisia arvoja eikä huomioi riittävästi muiden yhteiskuntien avioliittokäytäntöjä.

The History of Human Marriage -teosta on ilmeisesti tutkailtu queer-linssien läpi. Westermarck ei nimittäin väittänyt, että monogaminen ydinperhe olisi ainoa pätevä muoto, vaan tunnusti esimerkiksi suomalaisen agraariyhteiskunnan suurperheet ja analysoi avioliittoa moninaisena ilmiönä.

Avioliittomuotojen esiintyvyys ja vaikuttavat tekijät

Westermarckin havainnot avioliittomuotojen esiintyvyydestä ovat kestäneet aikaa. Hän korosti, että:

• Monogamia on yleisin muoto maailmanlaajuisesti, esiintyen kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa.
• Polygynia on sallittu muoto noin 80 %:ssa yhteiskunnista, mutta käytännössä vain pieni osa miehistä – pääsääntöisesti varakkaat tai korkea-arvoiset – harjoittaa sitä.
• Polyandria on harvinaista ja liittyy poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten taloudelliseen niukkuuteen tai epätasapainoiseen sukupuolijakaumaan.

Westermarck listasi tekijöitä, jotka muokkaavat avioliittomuotoja:

• Demografiset tekijät: Tasapainoinen sukupuolijakauma tukee monogamiaa, kun taas naisten ylitarjonta voi edistää polygyniaa.
• Taloudelliset tekijät: Polygynia kukoistaa yhteiskunnissa, joissa vauraus keskittyy harvoille, kun taas resurssien niukkuus suosii monogamiaa.
• Yhteiskunnalliset tekijät: Naisten asema ja sosiaalinen tasa-arvo vahvistavat monogamiaa.
• Psykologiset tekijät: Mustasukkaisuus ja kiintymys ohjaavat yksilöiden avioliittokäyttäytymistä.

Westermarck yhdisti polygynian nousun maanviljelyyn, joka lisäsi vaurautta ja miesten kuolleisuutta sodissa, luoden edellytyksiä monivaimoisuudelle. Lukija saattaa ihmetellä, miten maanviljely liittyy sotimiseen, mutta selitys ei ole rakettitiedettä. Maanviljely toi mukanaan pysyvän asutuksen ja mahdollisuuden kerätä omaisuutta, kuten satoa, karjaa ja viljelysmaata. Kun yhteisöillä oli konkreettista vaurautta, ne tulivat houkutteleviksi kohteiksi ryöstöretkille. Follow the money.

Avioliitto ja moraalitunteet

Westermarckin teoria kytkeytyy hänen laajempaan moraalifilosofiaansa. Hän katsoi, että avioliittokäytäntöjä säätelevät moraalitunteet – yhteisölliset hyväksynnän ja paheksunnan tunteet, jotka ohjaavat normeja. Esimerkiksi aviorikos herättää moraalista paheksuntaa monogamisissa yhteiskunnissa. Tämä näkökulma yhdistää avioliiton biologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet.

Hän ennusti myös, että modernisaatio – uskonnollisten tabujen väheneminen, suurperheiden taloudellisen merkityksen lasku ja naisten aseman paraneminen – vahvistaa monogamiaa, mikä on osin toteutunut nykypäivänä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)