Tietämättömyyttä ei ole olemassakaan

 

Lueskelin tänään akateemista kokoomateosta Tiedonhistoria, ja silmääni pisti Janne Mäkirannan mielenkiintoinen artikkeli ”Tietämättömyys historiantutkimuksen haasteena – Aukkojen paikkaajia ja epävarmuuden kaupittelijoita”.

Tehtäköön saman tien selväksi yksi asia, nimittäin se, että tietämättömyyttä ei ole olemassakaan. Tietämättömyys ei ole olio, ja ei-olio ei voi olla olemassa. Melko loogista, huh? Okei, joudun tarkentamaan, että tietämättömyys ei ole itsenäinen olio. Mitä hemmettiä tämä tarkoittaa? Kääntykäämme Tuomaan puoleen.

Tuomas Akvinolaisen metafyysinen kehys

Tuomas Akvinolainen oli keskiajan merkittävin filosofi ja teologi, joka yhdisteli Aristoteleen filosofiaa kristilliseen teologiaan. Tuomaan ajattelun keskiössä on käsitys siitä, että kaikki olemassa oleva on lähtökohtaisesti hyvää, koska se on Jumalan luomaa. Tästä seuraa hänen näkemyksensä pahuudesta: pahuus ei ole itsenäinen olio, vaan privatio boni – hyvyyden puutetta. Toisin sanoen pahuus ilmenee, kun jostakin hyvästä puuttuu osa sen täydellisyydestä tai kun se vääristyy. Esimerkiksi sokeus ei ole itsenäinen olio, vaan näkökyvyn puutetta.

Tämä ajatus ei rajoitu pelkästään pahuuteen, vaan sitä voidaan soveltaa myös muihin "negatiivisiin" käsitteisiin Tuomaan metafysiikassa. Nyt kysymys kuuluu: soveltuuko sama logiikka tietämättömyyteen? Onko tietämättömyys itsenäinen olio vai onko sekin jonkin puutetta?

Tietämättömyys Tuomaan ajattelussa

Tuomaan filosofiassa tieto, erityisesti Jumalan ja moraalisten totuuksien tunteminen, on hyvää ja ihmisen luonnollinen päämäärä. Tietämättömyys (ignorantia) taas nähdään tämän tiedon puutteena. Teoksessaan Summa theologiae Tuomas käsittelee tietämättömyyttä moraalisen vastuun kontekstissa. Hän erottaa tahattoman tietämättömyyden (esim. tiedon puute ilman omaa syytä) ja tahallisen tietämättömyyden (esim. tiedon laiminlyönti moraalisen velvollisuuden välttämiseksi). Molemmissa tapauksissa tietämättömyys on kuitenkin puutetta – se on tila, jossa henkilöltä puuttuu tietoa jostakin asiasta.

Samoin kuin pahuus on hyvyyden puutetta, tietämättömyys on tiedon puutetta. Tuomaan ajattelussa "olio" viittaa johonkin, jolla on itsenäinen olemassaolo, kuten konkreettiset esineet tai abstraktit substanssit. Tietämättömyys ei täytä tätä kriteeriä: se ei ole aktiivinen voima tai itsenäinen entiteetti, vaan passiivinen tila, joka syntyy tiedon poissaolosta. Se on kuin varjo, joka ilmestyy valon (tiedon) puuttuessa – varjo ei ole itsenäinen olio, vaan riippuvainen valosta ja sen estymisestä.

Filosofinen käsite "olio"

Jotta analyysimme olisi täsmällisempi, on syytä tarkentaa, mitä "olio" tarkoittaa. Aristoteelisessa ja Tuomaan omaksumassa metafysiikassa olio (ens) on jotakin, jolla on olemassaolo joko itsenäisesti (substanssi) tai toisen kautta (esim. ominaisuus). Pahuus ja tietämättömyys kuuluvat privaatioiden kategoriaan: ne eivät ole itsenäisiä, vaan määrittyvät suhteessa siihen, mistä ne puuttuvat. Pahuus ei ole olemassa ilman hyvyyttä, jota se vääristää, eikä tietämättömyys ilman tietoa, jota ei ole saavutettu. 

Yhteenveto

Tuomas Akvinolaisen metafyysisen ajattelun mukaan tietämättömyys ei ole itsenäinen olio, vaan tiedon puutetta. Samoin kuin pahuus on hyvyyden privaatio, tietämättömyys on tiedon privaatio – tila, joka syntyy, kun tietoa ei ole läsnä tai se on vääristynyt. Filosofisessa mielessä olio edellyttää itsenäistä olemassaoloa, mutta tietämättömyys on riippuvainen tiedosta, jota se vastustaa tai josta se puuttuu. Näin ollen Tuomaan vastaus tähän kysymykseen olisi selvä: tietämättömyys ei ole itsenäinen olio.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)