Analyysi: Ulkoisen käyttäytymisen ongelmallisuus ja polyvagaaliteorian valaisema suostumuksen tulkinta

 

Malmin tapauksessa Helsingin käräjäoikeus nojasi vahvasti odotusaulan videotallenteisiin, joissa 17-vuotias tyttö vaikutti "aktiiviselta ja iloiselta", sekä hänen itsenäiseen liikkumiseensa kolmen aikuisen miehen kanssa pusikkoon. Oikeus tulkitsi, että nämä ulkoiset merkit – kuten kahvin ostaminen ja puhelimen käyttö – viittasivat toimintakykyyn ja suostumukseen, koska tyttö ei ilmaissut kieltäytymistä tai pelkotilaa. Tämä painotus ulkoiseen käyttäytymiseen paljastaa keskeisen ongelman suostumuksen arvioinnissa: se ei välttämättä vastaa henkilön sisäistä tilaa, erityisesti traumaattisissa tai uhkaavissa tilanteissa. Polyvagaaliteoria tarjoaa tieteellisen kehyksen, joka selittää, miksi tällaiset tulkinnat voivat olla harhaanjohtavia, ja korostaa tarvetta lisätä tietoisuutta autonomisen hermoston roolista seksuaaliväkivaltatapauksissa.

Polyvagaaliteoria ja autonomisen hermoston tilat

Polyvagaaliteorian mukaan autonominen hermosto säätelee kehon reaktioita kolmeen päätilaan, jotka aktivoituvat ympäristön uhkaavuuden perusteella:

• Ventraalinen vagustila (turvallisuus ja yhteys): Tässä tilassa henkilö tuntee olonsa turvalliseksi, mikä mahdollistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen, kuten hymyilemisen tai juttelemisen. Malmin tapauksessa tytön "aktiivinen ja iloinen" käytös odotusaulassa voi heijastaa tätä tilaa, erityisesti julkisessa ja suhteellisen turvallisessa ympäristössä.
• Sympaattinen tila (taistele tai pakene): Uhkan kasvaessa keho valmistautuu toimintaan, esimerkiksi vastustamaan tai pakenemaan. Tämä tila ei välttämättä ollut aktivoitunut odotusaulassa, mutta se voi aktivoitua siirryttäessä eristäytyneempään paikkaan.
• Dorsaalinen vagustila (DVT, lamaantuminen): Kun uhka on ylivoimainen ja taistelu tai pako eivät ole mahdollisia, keho siirtyy lamaantumiseen suojautuakseen. DVT:n oireita ovat fyysinen jäätyminen, dissosiaatio (irrallisuuden tunne) ja passiivisuus, jotka ovat yleisiä seksuaaliväkivallan uhreilla – tutkimusten mukaan noin 70 % kokee jonkinasteisen jäätymisreaktion.

Polyvagaaliteoria korostaa, että siirtymät näiden tilojen välillä voivat olla nopeita ja tiedostamattomia, erityisesti uhkaavissa tilanteissa. Malmin tapauksessa tytön siirtyminen odotusaulan "turvallisuus"-tilasta pusikon lamaantumiseen on täysin mahdollinen, kun otetaan huomioon konteksti: yksin oleminen kolmen aikuisen miehen kanssa syrjäisellä alueella, voimakas päihtymys ja alaikäisyys.

Ulkoisen käyttäytymisen harha

Oikeuden painotus videotallenteisiin kuvastaa yleistä harhaa, jossa ulkoinen toimintakyky rinnastetaan kognitiiviseen ja emotionaaliseen kykyyn antaa suostumus. Päihtymys heikentää prefrontaalisen aivokuoren toimintaa, joka vastaa päätöksenteosta ja riskien arvioinnista, erityisesti 17-vuotiaalla, jonka aivot ovat vielä kehittymässä. Lisäksi päihtymys voi lisätä DVT:n todennäköisyyttä, koska se heikentää kykyä prosessoida uhkaa aktiivisesti. Näin ollen tytön passiivisuus pusikossa – hänen kuvauksensa mukaan hän oli "vastaanottajan roolissa" ilman muistikuvia vastustuksesta – sopii DVT:n oireisiin, mutta oikeus tulkitsi, että syyttäjä ei osoittanut suostumuksen puuttuneen.

Videotallenteiden ongelma on niiden rajallisuus: ne tallentavat hetken odotusaulassa, mutta eivät pusikon uhkaavaa kontekstia. Polyvagaaliteorian mukaan uhkan tunne voi laukaista DVT:n sekunneissa, erityisesti epätasapainoisessa tilanteessa (yksi vs. kolme, syrjäinen paikka). Esimerkiksi ryhmädynamiikka voi vahvistaa uhan tunnetta, mikä saa kehon siirtymään lamaantumiseen selviytymiskeinona. Tämä ei ole suostumusta vaan biologinen reaktio, jota oikeus ei huomioinut.

Miksi tämä on ongelmallista suostumuksen kannalta?

Suostumuksen edellytyksenä on vapaaehtoisuus, tietoisuus ja selkeä ilmaisu, mutta DVT estää näiden kriteerien täyttymisen. Passiivisuus tai kyvyttömyys sanoa "ei" ei ole suostumus, vaan voi olla merkki lamaantumisesta. Oikeuden tulkinta, joka nojaa ulkoiseen toimintakykyyn (esim. käveleminen miesten kanssa), ohittaa tämän biologisen realiteetin ja asettaa uhrit haavoittuvaan asemaan. Aktiivisen suostumuksen malli, joka edellyttää selkeää suostumuksen ilmaisua, voisi vähentää tällaisia virhetulkintoja, mutta Malmin tapaus osoittaa, että Suomessa passiivisuus saatetaan yhä tulkita suostumukseksi.

Lopuksi

Videotallenteiden painottaminen Malmin tapauksessa paljastaa ulkoisen käyttäytymisen ongelmallisuuden suostumuksen arvioinnissa. Polyvagaaliteoria selittää, miten 17-vuotias tyttö voi siirtyä hyvinkin nopeasti "turvallisuus"-tilasta lamaantumiseen uhkaavassa tilanteessa, kuten yksin ollessaan kolmen miehen kanssa pusikossa. Tämä biologinen reaktio – ei suostumus – korostaa tarvetta siirtyä aktiivisen suostumuksen malliin ja lisätä traumaosaamista oikeusjärjestelmässä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)