Nuoren mielen haavoittuvuus: Neurobiologia ja yhteiskunnan vastuu (Osa II)

 

Osa II: Tavallinen henkilö ja nuoren haavoittuvuuden tunnistaminen

Osa I paljasti, miten 17-vuotiaan tytön prefrontaalinen aivokuori (PFC) ja voimakas päihtymys (~2 promillea) rajoittavat hänen päätöksentekokykyään, luoden neurobiologisen haavoittuvuuden. Mutta huomaako tavallinen ihminen tämän tilan ja sen potentiaalisen hyväksikäytettävyyden? Tämä osa analysoi lyhyesti juridista objektiivista harkintaa, joka korvaa anglosaksisen "kohtuullisen henkilön" (reasonable person) standardin suomalaisessa oikeuskäytännössä.

Objektiivinen harkinta oikeuskäytännössä

Suomen oikeusjärjestelmässä (Oikeudenkäymiskaari 17:2) ei eksplisiittisesti käytetä termiä "kohtuullinen henkilö", vaan tekijän vastuu arvioidaan objektiivisen harkinnan kautta: mitä tavallinen, huolellinen ihminen olisi havainnut tai ennakoinut tietyssä tilanteessa? Tämä standardi määrittää, olisiko 17-vuotiaan tytön, joka on päihtynyt ~2 promillen tasolle, haavoittuvuus ollut ilmeinen. Objektiivinen harkinta ei edellytä neurobiologista tietämystä PFC:n kehittymättömyydestä tai päihtymyksen vaikutuksista, vaan perustuu yleisesti tunnettuihin seikkoihin:

• Päihtymyksen merkit: 2 promillen tasolla näkyy selviä oireita, kuten horjuminen, sammaltava puhe, sekavuus tai epätavallinen käytös, erityisesti nuorella, joka ei ole korkean toleranssin alkoholisti.
• Iän vaikutus: 17-vuotias on nuori, joten hänen kognitiivinen epäkypsyytensä ja riskialttius ovat yleisesti tiedossa, vaikka PFC:n neurobiologiaa ei tunnettaisikaan.

Tavallisen ihmisen odotetaan tunnistavan nämä merkit ja toimivan huolellisesti, esimerkiksi estämällä riskitilanteita, kuten yksin jääminen päihtyneenä.

Haavoittuvuus ja juridinen vastuu

Jos objektiivisen harkinnan perusteella on ilmeistä, että tyttö on niin päihtynyt, että hänen päätöksentekokykynsä on romahtanut, hänen tilansa voidaan katsoa potentiaalisesti hyväksikäytettäväksi. Neurobiologisesti PFC:n lamaantuminen estää harkittuja päätöksiä, ja tämä haavoittuvuus on nähtävissä ulkoisista merkeistä (esim. sekavuus, impulsiivisuus). Jos henkilö hyödyntää tätä tilaa, hänen toimintansa voi täyttää tahallisuuden (Rikoslaki 3:6) tai tuottamuksellisuuden (Rikoslaki 3:7) tunnusmerkit, riippuen siitä, tiedostiko hän haavoittuvuuden vai olisiko hänen yleisen huolellisuusvelvoitteen perusteella pitänyt se huomata.

Johtopäätös

On päivänselvää, että tavallinen ihminen huomaa 17-vuotiaan tytön päihtymyksen (~2 promillea) ja siihen liittyvän haavoittuvuuden näkyvien merkkien ja nuoruuden perusteella. Miksi tämä on päivänselvää? Sen vuoksi, että muunlaiset väitteet olisivat niin absurdeja, että niille nauraisivat naurismaan aidatkin.

Lisäksi neurobiologinen perustietämys vahvistaa, että tytön päätöksenteko on ollut estynyttä, joten hyväksikäytettävyys nousee juridiseen polttopisteeseen, korostaen yhteiskunnan velvollisuutta suojella nuoria.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)