Tuttuuden tunne – onko se sittenkään episodista muistia?

 

Luin juuri Charan Ranganathin teoksen Miten muisti toimii?, joka avasi kiehtovan näkökulman siihen, miten aivomme käsittelevät muistia. Yksi kirjan kiinnostavimmista pointeista liittyy tuttuuden tunteeseen – siihen, kun jokin tuntuu tutulta, mutta et tarkalleen muista, miksi. Perinteisesti on ajateltu, että tämä tunne kytkeytyy episodiseen muistiin, eli henkilökohtaisiin, ajallisesti sidottuihin muistoihimme. Uusimmat neurotieteelliset tutkimukset kuitenkin haastavat tämän näkemyksen.

Tutkimukset osoittavat, että tuttuuden tunnistaminen ei aina vaadi hippokampuksen toimintaa, joka on episodisen muistin keskus. Sen sijaan se voi liittyä perirhinaaliseen aivokuoreen ja semanttiseen muistiin, joka tallentaa yleistietoa. Esimerkiksi amnesiaa sairastavat voivat tunnistaa tuttuja kasvoja tai objekteja ilman, että he muistavat kontekstia. Tämä viittaa siihen, että tuttuuden tunne on erillinen, nopea ja automaattinen prosessi, joka ei aina tarvitse episodisen muistin tukea. Käytännössä tämä auttaa meitä reagoimaan nopeasti tuttuihin asioihin, vaikka tarkat muistot puuttuisivatkin – evolutiivisesti aika näppärä taito.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)