Purkukohteena Ylen artikkeli: Ovatko työelämän vanhat myytit todella kumottavissa?

 

Viime viikolla Yle julkaisi artikkelin, joka kääntää työelämän tutut narratiivit päälaelleen: "Sosiaalinen ja sovinnainen persoona voikin olla rasittava ja tehoton työntekijä – nyt kumotaan työelämän vanhat myytit." Kirjoituksessa väitetään, että introvertteja syrjitään työelämässä, kun taas ekstrovertit saavat epäreilua etulyöntiasemaa – ja että tämä perustuu vanhoihin, virheellisiin stereotypioihin. Akatemiatutkija Aino Saarinen Helsingin yliopistosta haastaa perinteiset käsitykset ja tuo esiin, että sosiaalisuus ei välttämättä tarkoita tehokkuutta, ja introvertit voivat olla työelämän piilotettuja työhirmuja. Mutta kannattaako tämä kaikki niellä sellaisenaan? Sukelletaan artikkelin väittämiin ja katsotaan, kestävätkö ne happotestin. 😎

Väite 1: Introvertteja syrjitään, ekstroverttejä suositaan – totuus vai trendikäs narratiivi?

Artikkeli väittää, että työhaastatteluissa sosiaaliset ekstrovertit valitaan todennäköisemmin kuin introvertit, ja että tämä syrjintä alkaa jo lapsuudesta, kun meitä "muokataan sosiaalisiksi". Saarinen korostaa, että introvertteja pidetään stereotypisesti tyhminä, kömpelöinä ja tunnekylminä, kun taas ekstroverttejä ihannoidaan älykkäiksi ja tehokkaiksi. Totta, työelämässä on pitkään arvostettu sujuvasanaisia esiintyjiä – mutta onko syrjintä niin räikeää kuin väitetään?

Kritiikki: Todellisuudessa rekrytointi ei ole pelkkä sosiaalisuuskilpailu. Monilla aloilla, kuten IT, tutkimus tai kirjoittaminen, introvertteja arvostetaan juuri hiljaisesta tarkkaavaisuudestaan. Artikkeli nojaa vahvasti stereotypioihin, joita se itse kritisoi – esimerkiksi väite, että introvertteja pidettäisiin "epärehellisinä", tuntuu liioitellulta ilman laajempaa tutkimusdataa. Lisäksi lapsuuden "sosiaalisuusmuokkaus" voi olla kulttuurista ohjausta, ei välttämättä syrjintää – yhteiskunta tarvitsee molempia tyyppejä. Onko artikkeli luonut vastakkainasettelun saadakseen huomiota vai onko introverttien syrjintä todellinen ongelma, jota ei vain aina tunnisteta?

Väite 2: Sädekehäefekti vääristää ekstroverttejä – älykkyys ja tehokkuus eivät liity sosiaalisuuteen

Artikkeli tuo esiin sädekehäefektin, ilmiön, jossa sosiaaliseen tyyppiin liitetään automaattisesti piirteitä kuten älykkyyttä ja tehokkuutta – vaikka näillä ei olisi todellista yhteyttä. Saarinen väittää, että introvertit voivat olla parempia itsenäiseen työhön ja analysoimaan ihmissuhteita, kun taas ekstrovertit ottavat riskejä ja dominoivat, mikä voi haitata tiimejä tai asiakaspalvelua.

Kritiikki: Sädekehäefekti on psykologiassa hyvin tunnettu ilmiö, ja sen vaikutus rekrytoinnissa voi olla todellinen – kukapa ei haluaisi palkata karismaattista tyyppiä? Mutta artikkelin väite ekstroverttien heikosta itsenäisestä suoriutumisesta kaipaa näyttöä. Esimerkiksi myyntialalla ekstrovertit usein loistavat juuri sosiaalisten taitojensa ansiosta, kun taas introvertit voivat kamppailla nopeassa vuorovaikutuksessa. Toisaalta introverttien analyyttisyys on kiistaton etu monimutkaisissa tehtävissä – mutta onko se aina riittävä korvaamaan sosiaalisia taitoja? Artikkeli liioittelee ekstroverttien "haittoja" (kuten kiusaamista tai onnettomuusalttiutta) ilman konkreettisia lukuja, mikä jättää väitteet höyryäväksi hypoteesiksi. Ehkä totuus on keskellä: molemmilla tyypeillä on vahvuuksia ja heikkouksia, eikä kumpikaan ole automaattisesti "huonompi".

Väite 3: Freudin vanhat käsitykset elävät yhä – introversio ei ole keskeneräisyyttä

Artikkeli kaivaa esiin Sigmund Freudin satavuotisen teorian, jonka mukaan introversio olisi merkki keskeneräisyydestä ja narsismista. Saarinen on turhautunut siitä, että nämä vanhat mielikuvat vaikuttavat yhä työhönottoon ja aiheuttavat ongelmia työelämässä.

Kritiikki: Freudin näkemykset ovat kyllä vanhentuneita – moderni psykologia ei tue ajatusta introversion patologisoimisesta. Mutta onko Freudin varjo todella niin vahva 2020-luvun rekrytoinnissa? Artikkeli ei tuo esiin, mistä tämä vaikutus juontaa juurensa – onko se rekrytoijien tiedostamatonta aivotoimintaa vai organisaatiokulttuuria? On toki mahdollista, että vanhat stereotypiat elävät, mutta niiden linkittäminen suoraan työelämän ongelmiin vaikuttaa syytökseltä ilman todisteita. Lisäksi introverttien vähättely voi johtua myös käytännön tarpeista (esim. tiimityö) eikä pelkästään Freudin haamusta. Saarisen turhautuminen on ymmärrettävää, mutta artikkeli jää kiertämään samaa kehää ilman ratkaisuehdotuksia.

Syvempi pohdinta: Onko artikkeli itse myyttiä luomassa?

Artikkeli pyrkii kumoamaan työelämän myyttejä, mutta itse se sortuu uusien myyttien rakentamiseen. Esimerkiksi väite, että ekstrovertit olisivat yleisemmin kiusaajia tai onnettomuusalttiita, tuntuu kärjistetyltä – onko tämä tutkittua vai vain provosoivaa yleistystä? Lisäksi introverttien ylistäminen analyyttisyydestä voi luoda vastakkainasettelua, joka ei hyödytä ketään. Todellisuudessa työelämä kaipaa molempia tyyppejä: ekstrovertit loistavat verkostoitumisessa, introvertit syväajattelussa. Artikkelin kritiikki sädekehäefektiä kohtaan on validi, mutta sen oma narratiivi – "introvertit ovat aliarvostettuja sankareita" – voi itsekin olla sädekehäefektiä, joka korostaa yhtä puolta liioitellusti.

Käytännön esimerkki: Miltä tämä näyttää arjessa?

Kuvittele työhaastattelu: ekstrovertti ehdokas hurmaa juttelemalla ja naurattamalla, introvertti vastaa rauhallisesti ja keskittyy sisältöön. Rekrytoija voi valita ekstrovertin, koska hän tuntuu "sopivalta", vaikka introvertti olisi teknisesti pätevämpi. Mutta jos työ on yksin tehtävää analyysia, introvertti voi päihittää ekstrovertin selvästi. Artikkeli on oikeassa, että stereotypiat ohjaavat valintoja, mutta sen ratkaisu – kumota ekstroverttien arvostus lähes tyystin – on liian mustavalkoista. Ehkä tarvitaan koulutusta tunnistamaan kummankin tyypin vahvuudet, ei vain yhden demonisointia.

Mitä tästä opimme?

Ylen artikkeli avaa tärkeän keskustelun introverttien syrjinnästä ja työelämän stereotypioista, mutta se sortuu osin samaan virheeseen, jota kritisoi: yleistämiseen ja vastakkainasetteluun. Ekstroverttien "rasittavuus" ja introverttien "tarkkuus" ovat kiinnostavia väitteitä, mutta ilman laajempaa tutkimasdataa ne jäävät lähinnä mielipiteiksi. Työelämän ongelmat eivät ratkea kumoamalla vanhoja myyttejä uusilla – tarvitaan tasapaino, jossa molempien persoonallisuuksien vahvuudet tunnistetaan. Saarisen turhautuminen on aiheellista, mutta artikkeli jättää lukijan pohtimaan: onko tämä vakavasti otettavaa journalismia vai agendavetoinen tarina?

Lopuksi: Myyttejä kumotaan, mutta varovasti

Ylen artikkeli haastaa työelämän vanhoja uskomuksia rohkeasti, mutta sen omat väitteet kaipaisivat tukevampaa pohjaa. Introverttien arvostus on tärkeää, mutta ekstroverttien demonisointi ei ole ratkaisu. Todellinen muutos tulee, kun rekrytointi keskittyy osaamiseen, ei sosiaalisuuteen – oli persoona mikä tahansa. Joten seuraavan kerran työhaastattelussa: ole oma itsesi, mutta varaudu selittämään, miksi se tekee sinusta parhaan valinnan. 

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")