Pyhät papit ja psyyken vallankumous: Kuinka psilosybiini muutti uskonnollisten johtajien sielunmaisemaa

 

Johns Hopkinsin ja N.Y.U.:n uraauurtavassa tutkimuksessa joukko uskonnollisia johtajia – kristittyjä pappeja, juutalaisia rabbeja, islamilainen tutkija ja zen-buddhalainen roshi – nautti psilosybiiniä, taikasienistä saatavaa psykoaktiivista ainetta, tutkiakseen sen vaikutusta hengelliseen elämäänsä (The New Yorker 19.5.2025). Tuloksena oli värikäs mosaiikki jumalallisia kohtaamisia, eksistentiaalisia oivalluksia ja ammatillisia uudistuksia, jotka herättävät kiusallisia kysymyksiä psykoaktiivisten aineiden ja uskonnon risteyksestä aikana, jolloin järjestäytynyt uskonto menettää otettaan. Tämä ei ole pelkkä tieteellinen koe, vaan ikkuna ihmismieleen, jossa biologia, teologia ja filosofia törmäävät ja haastavat käsityksemme pyhästä.

Hunt Priest, institutionaalisen rutinoitumisen uuvuttama episkopaalipappi, liittyi tutkimukseen etsiäkseen henkistä uudistumista. Hänen psilosybiinimatkaansa värittivät fraktaalivisiot, kehossa virtaava “sähköinen” jumalallinen läsnäolo ja kielilläpuhuminen, joka mullisti hänen uskonsa eläväksi, jopa eroottiseksi yhteydeksi Jumalaan. Toiset, kuten Sughra Ahmed, tutkimuksen ainoa muslimiosallistuja, kokivat syvällisiä oivalluksia: Ahmed tunsi Jumalan “lähempänä kuin kaulavaltimonsa” ja oivalsi rakkauden olevan kaiken ydin. Kokemukset eivät kuitenkaan olleet pelkästään hurmiollisia. Eräs pappi kohtasi “tyhjyyden”, pimeän ja muodottoman tilan, joka venytti inhimillisen kestokyvyn äärirajoilleen.

Tutkimus, vaikkakin tieteellisesti rajallinen pienen otoksen ja odotusvaikutusten vuoksi, paljasti, että 79 % osallistujista koki psilosybiinin vahvistaneen heidän rukouselämäänsä ja ammatillista kutsumustaan. Monet vertasivat kokemuksiaan historiallisten mystikoiden näkyihin, ja 96 % piti niitä elämänsä merkittävimpinä hengellisinä hetkinä. Yllättäen monet kohtasivat muiden uskontojen kuvastoa – kristitty muuttui hindujumala Shivaksi, ja Jumala ilmeni usein feminiinisenä, “äidillisenä” läsnäolona. Tämä herätti kysymyksen: ehkä kaikkien uskontojen ytimessä on sama totuus.

Tutkimus heijastaa modernin uskonnon kamppailua relevanssin kanssa. Kun kirkot tyhjenevät, voisiko psilosybiini herättää uudelleen kiinnostuksen hengellisyyteen? Osallistujat, kuten Priest, joka perusti kristillisen psykedeeliyhdistyksen Ligaren, ja Ahmed, joka lanseerasi muslimien psykedeeliretkiä järjestävän Ruhanin, uskovat näin. He näkevät psykoaktiiviset aineet siltana suoraan jumalalliseen kokemukseen, joka haastaa instituution jäykkyyden. Tutkimusten eettiset ongelmat – rahoittajien kaksoisroolit ja raportointivirheet – kuitenkin muistuttavat, että into voi sokaista objektiivisuuden.

Psilosybiini aktivoi serotoniinireseptoreita, vapauttaa dopamiinia ja hiljentää default mode networkin, mikä selittänee osallistujien kokemukset ykseydestä ja ajattomuudesta. Kuitenkin “pimeät” kokemukset, kuten tyhjyys, viittaavat siihen, että psilosybiini voi myös paljastaa mielen haurauden. Tutkimus resonoi William Jamesin mystiikan määritelmän kanssa: kokemukset ovat sanoin kuvaamattomia, yhdistäviä ja syvästi merkityksellisiä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)