SUPERANALYYSI: Miksi jotain on olemassa? – Big Bang, Dynaaminen Universumi ja Scotuksen metafyysinen majesteetti

 

Miksi jotain on olemassa eikä pelkkää tyhjää? Tämä on kysymys, joka on saanut filosofit raapimaan päätään, tiedemiehet tuijottamaan tähtiä ja tavalliset tallaajat pohtimaan elämän syvyyksiä kahvikupin äärellä. Se on kuin kosminen arvoitus, joka kieltäytyy antamasta helppoja vastauksia. Tässä analyysissä sukellamme olemassaolon mysteeriin kolmen linssin läpi: 1) modernin kosmologian kruununjalokiven, Big Bang -teorian; 2) Tuomo Suntolan vallankumouksellisen Dynaamisen Universumin (DU); ja 3) keskiaikaisen filosofian terävän tähden, Johannes Duns Scotuksen metafyysisen jumaltodistuksen. Valmistaudu siis älylliseen vuoristorataan, joka yhdistää räjähtävät tähdet, ikuiset syklit ja olemassaolon loogisen perustan.

Osa 1: Big Bang – räjähtävä alku vai metafyysinen umpikuja?

Kuvittele universumi, joka puristuu äärettömän tiheään pisteeseen – kuumempaan kuin tuhat aurinkoa, pienempään kuin atomin ydin. Sitten, noin 13,8 miljardia vuotta sitten, BUM! Kaikki räjähtää olemassaoloon: aika, avaruus, aine, energia – koko kosminen näytelmä saa alkunsa. Tämä on Big Bang -teoria, modernin kosmologian selkäranka, joka tunnetaan myös Lambda-CDM-mallina. Se on tarina universumin synnystä, joka perustuu vankkoihin havaintoihin ja matemaattiseen tarkkuuteen, mutta jättää samalla isoja kysymyksiä roikkumaan ilmaan.

Mistä Big Bangissa on kyse?

• Laajeneminen: Edwin Hubble huomasi 1920-luvulla, että galaksit loittonevat toisistaan. Universumi laajenee, ja jos kelaamme aikaa taaksepäin, kaikki tiivistyy yhteen pisteeseen. Punasiirtymä – galaksien valon venyminen – on kuin kosminen sormenjälki tästä laajenemisesta.
• Kosmisen mikroaaltotaustasäteily (CMB): Vuonna 1965 löydetty CMB on jäänne varhaisesta, kuumasta universumista – kuin kaiku alkuräjähdyksestä, joka väräjtelee yhä avaruudessa noin 2,7 kelvinin lämpötilassa.
• Alkuaineiden runsaus: Big Bang selittää, miksi universumissa on juuri oikea määrä vetyä, heliumia ja muita kevyitä alkuaineita, jotka muodostuivat alkuräjähdyksen ydinsynteesissä.
• Pimeä aine ja energia: Noin 27 % universumin massasta on pimeää ainetta, joka pitää galaksit kasassa gravitaatiollaan, ja 68 % on pimeää energiaa, joka kiihdyttää laajenemista. Loput 5 % on "tavallista" ainetta – tähdet, planeetat, sinä ja minä.

Big Bangin vahvuudet: Tämä teoria on kuin hyvin öljytty kosminen kone. Se selittää galaksien jakauman, CMB:n lämpötilavaihtelut ja alkuaineiden suhteet hämmästyttävällä tarkkuudella. Albert Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria (GR) antaa sille matemaattisen selkärangan, ja satelliitit kuten Planck ja WMAP ovat vahvistaneet sen ennusteita. Tästä syystä Big Bang on – ainakin vielä tällä hetkellä – kosmologian kuningas.

Mutta… entä heikkoudet?

• Singulariteetti: Big Bangin alkutila, singulariteetti, on matemaattinen painajainen. Fysiikan lait – aika, avaruus, kaikki – hajoavat siinä pisteessä. Mikä singulariteetti tarkalleen ottaen oli? Miksi se räjähti? Teoria vaikenee.
• Pimeä duo: Pimeää ainetta ja energiaa ei ole suoraan havaittu. Ne ovat kuin näkymättömiä käsikirjoittajia, jotka pitävät kosmisen näytelmän kasassa, mutta kukaan ei tiedä, mitä ne ovat.
• Inflaatio: Jotta universumi olisi näin tasainen ja laajamittainen, tarvitaan inflaatio – varhainen, valonnopea laajeneminen. Se on elegantti lisä, mutta vailla suoraa todistusta.
• Metafyysinen ongelma: Big Bang kuvaa, kuinka universumi alkoi, mutta ei miksi. Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Oliko aikaa? Oliko mitään? Tässä kohtaa tiede joutuu nostamaan kädet pystyyn, ja filosofia astuu lavalle.

Big Bang on kuin loistava romaani, joka selittää juonen mutkikkaat käänteet, mutta jättää ensimmäisen sivun tyhjäksi. Se on empiirisesti vakuuttava, mutta metafyysisesti vajavainen – ja juuri tähän rakoon Tuomo Suntolan Dynaaminen Universumi iskee kiilansa.

Osa 2: Dynaaminen Universumi – ikuinen tanssi ilman alkuräjähdystä

Astu nyt tyystin erilaiseen kosmiseen näytelmään, jossa ei ole räjähtävää alkua eikä singulariteetin mysteeriä. Tuomo Suntolan Dynaaminen Universumi (DU) on suomalaisessa sisulla työstetty kapinallinen, joka haastaa Big Bangin ja Einsteinin suhteellisuusteorian rohkealla visiolla: universumi on kuin ikuinen sydän, joka sykkii laajenemisen ja supistumisen rytmissä. Tämä teoria ei pelkää ravistella kosmologian perustuksia ja tarjoaa samalla yksinkertaisemman, intuitiivisemman kuvan olemassaolosta.

Mistä DU:ssa on kyse?

• Syklisyys: Universumi on neliulotteinen, pallomainen kokonaisuus, joka laajenee ja supistuu ikuisesti. Ei alkuräjähdystä, ei loppua – vain ikuinen tanssi.
• Absoluuttinen aika ja avaruus: Toisin kuin suhteellisuusteoriassa, DU palauttaa newtonilaisen absoluuttisen ajan ja avaruuden. Valon nopeus ja atomikellojen taajuus muuttuvat paikallisen energiatilan mukaan, mikä on radikaali poikkeama GR:stä.
• Energian säilyminen: DU perustuu energian säilymiseen ja yksinkertaiseen gravitaatiomalliin. Pimeää ainetta tai energiaa ei tarvita – universumi selittää itsensä omilla ehdoillaan.
• Aurinkokunnan laajeneminen: Toisin kuin Big Bang, DU väittää, että myös aurinkokunta laajenee, ja vuoden pituus kasvaa. Tämä on testattava ennuste, joka erottaa DU:n valtavirrasta.
• Havaintojen selitys: Suntola väittää, että DU selittää supernovien punasiirtymän ja magnitudin riippuvuuden tarkemmin kuin Big Bang, ilman tarvetta pimeälle energialle. CMB tulkitaan DU:ssa eri tavalla, osana syklisen universumin energiatasapainoa.

DU:n vahvuudet: Tämä teoria on kuin raikas tuulahdus kosmologiassa. Se poistaa singulariteetin ongelman ja pimeän duon tarpeen, tarjoaa yksinkertaisemman matemaattisen mallin ja ennustaa testattavia ilmiöitä, kuten aurinkokunnan laajenemisen. Filosofisesti DU:n syklisyys on kiehtova: universumi ei ala eikä lopu, vaan on ikuinen prosessi – kuin kosminen ikiliikkuja.

Heikkoudet ja haasteet

• Tiedeyhteisön vastustus: DU on marginaalissa, ja monet kosmologit kritisoivat sitä suhteellisuusteorian hylkäämisestä. GR on vahvistettu esimerkiksi GPS:llä ja gravitaatiolinsseillä, joten DU:n on ylitettävä korkea kynnys.
• Empiirinen tuki: Vaikka DU selittää tiettyjä havaintoja (esim. supernovien käyrät), sen kokonaisvaltainen testaus on vielä kesken. Kriitikoiden mukaan CMB:n ja galaksien muodostumisen selitykset eivät ole yhtä vakuuttavia kuin Big Bangissa.
• Matemaattinen rigorointi: Eräät kriitikot väittävät, että DU:n matematiikka ei ole yhtä eleganttia tai yleispätevää kuin GR:n. Suntolan on vielä näytettävä, että hänen mallinsa kestää tiedeyhteisön tulen.
• Filosofinen kysymys: Vaikka DU poistaa singulariteetin, se ei vastaa, miksi syklisyys on olemassa. Mikä pitää tämän ikuisen tanssin käynnissä? Tässä kohtaa tiede jälleen kumartaa filosofialle.

Dynaaminen Universumi on rohkea vaihtoehtoskenaario, joka haastaa Big Bangin monopolin ja tarjoaa uuden näkökulman olemassaoloon. Se on yksinkertainen, intuitiivinen ja testattavissa, mutta sen on vielä todistettava paikkansa kosmologian areenalla. Ja juuri tässä vaiheessa Johannes Duns Scotus astuu esiin, valmiina leikkaamaan olemassaolon solmut terävällä loogisella skalpellillaan.

Osa 3: Scotuksen metafyysinen linssi – Jumala olemassaolon välttämättömänä perustana

Siinä missä Big Bang ja Dynaaminen Universumi ovat tiedettä, joka kuvaa kuinka universumi toimii, Johannes Duns Scotus työsti filosofiaa, joka kysyy, miksi se on olemassa. Aiemmassa artikkelissani, ”SUPERANALYYSI: Johannes Duns Scotus – metafyysisen jumaltodistuksen arkkitehti”, sukelsin tämän keskiaikaisen neropatin älylliseen katedraaliin, jossa hän rakentaa loogisen perustan Jumalalle – ikuiselle, itsensä syynä toimivalle olennolle, joka ankkuroi koko olemassaolon. Nyt peilaamme Big Bangia ja DU:ta Scotuksen metafyysisen vision läpi ja kysymme: voiko hänen modaalilogiikkansa valaista maailman suurinta kysymystä?

Scotuksen metafyysinen jumaltodistus pähkinänkuoressa: Scotus (1266–1308), lempinimeltään Doctor Subtilis (terävä opettaja), ei nojaa empiirisiin havaintoihin kuten Tuomas Akvinolainen tai introspektioon kuten Anselm Canterburylainen. Hänen jumaltodistuksensa, esitetty teoksissa Ordinatio ja De Primo Principio, on puhdasta metafyysistä dynamiittia, joka leikkaa olemassaolon rakenteet kolmeen loogiseen säteeseen:

• Ensimmäinen syy (causa prima): Kontingentit oliot (kuten puut, planeetat, sinä) riippuvat syistään. Ääretön regressio on loogisesti mahdoton, joten tarvitaan välttämätön olento, joka on itsessään syy – Jumala.
• Korkein päämäärä (finis ultimus): Luonnon teleologinen järjestys – kasvien kurotus valoon, ihmismielen totuudenetsintä – edellyttää ylintä päämäärää, joka antaa suunnan. Tämä on Jumala, kaiken tarkoituksen lähde.
• Täydellisin olio (ens perfectissimum): Täydellisyys on hierarkkinen, ja sen huipulla on välttämätön, täydellisin olento, joka ei riipu mistään – jälleen Jumala.

Scotus sulauttaa nämä modaalilogiikan ahjossa: jos Jumalan olemassaolo on mahdollista, hänen täydellisyytensä ja riippumattomuutensa tekevät hänestä välttämättömän. Tulos? Jumala ei ole hypoteesi, vaan olemassaolon looginen perusta.

Big Bang Scotuksen linssin läpi: Big Bangin singulariteetti on metafyysinen kompastuskivi. Se kuvaa universumin alkua, mutta ei selitä, miksi singulariteetti oli olemassa tai miksi se räjähti. Scotuksen logiikka iskee tähän rakoon:

• Ensimmäinen syy: Singulariteetti on kontingentti – se ei selitä itseään. Scotus väittäisi, että tarvitaan välttämätön olento, joka on singulariteetin syy. Jumala voisi olla tämä causa prima, joka käynnisti Big Bangin.
• Korkein päämäärä: Universumin järjestys – CMB:n tasaisuus, galaksien muodostuminen – viittaa teleologiaan. Scotus näkisi Jumalan finis ultimuksena, joka ohjaa kosmista kehitystä.
• Täydellisin olio: Big Bangin harmonia ja fysiikan lakien hienosäätö viittaavat täydellisyyteen. Jumala voisi olla ens perfectissimum, joka ankkuroi tämän järjestyksen.

Big Bang ei siis yksin riitä. Se tarvitsee metafyysisen perustan, ja Scotuksen Jumala voisi olla se ikuinen syy, joka selittää alkuräjähdyksen olemassaolon. Ilman tätä teoria jää roikkumaan tyhjyyteen – tai singulariteetin äärettömään mysteeriin.

Dynaaminen Universumi Scotuksen linssin läpi: DU:n syklisyys ja singulariteetin poissulku tekevät siitä filosofisesti kiehtovan. Toisin kuin Big Bang, DU ei jätä alkusyytä auki, vaan esittää ikuisen prosessin. Miten tämä sopii Scotuksen metafysiikkaan?

• Ensimmäinen syy: Vaikka DU:n universumi on syklinen, Scotus voisi kysyä: miksi syklisyys on olemassa? Ääretön syklisyys ei selitä itseään, joten tarvitaan välttämätön olento, joka on syklisen prosessin ontologinen perusta. Jumala voisi olla tämä causa prima, joka ylläpitää ikuista tanssia.
• Korkein päämäärä: DU:n harmoninen järjestys – energian säilyminen, absoluuttinen aika – viittaa teleologiaan. Scotus näkisi Jumalan finis ultimuksena, joka antaa syklisyydelle tarkoituksen ja suunnan.
• Täydellisin olio: DU:n yksinkertaisuus ja symmetria resonoi täydellisyyden kanssa. Jumala voisi olla ens perfectissimum, joka ankkuroi universumin rakenteen välttämättömään täydellisyyteen.

DU:n syklisyys on filosofisesti yhteensopiva Scotuksen kanssa, koska ikuinen universumi ei poissulje välttämätöntä syytä. Päinvastoin, Jumala voisi olla se metafyysinen moottori, joka pitää syklit pyörimässä. DU:n absoluuttinen aika resonoi myös Scotuksen aikakauden klassisen teismin kanssa, jossa Jumala toimii absoluuttisessa viitekehyksessä.

Toisin kuin Big Bang ja DU, jotka keskittyvät fysikaaliseen kuinka-kysymykseen, Scotus vastaa miksi-kysymykseen. Hänen modaalilogiikkansa osoittaa, että kontingentti maailma – olipa se räjähtävä tai syklinen – edellyttää välttämättömän olennon. Tämä olento, Jumala, on olemassaolon perusta, joka antaa merkityksen niin Big Bangin alulle kuin DU:n ikuiselle rytmille.

Osa 4: Synteesi – kohti maailman suurimman kysymyksen vastausta

Miksi jotain on olemassa? Big Bang, Dynaaminen Universumi ja Scotuksen metafysiikka tarjoavat kukin palasen tähän kosmiseen palapeliin:

• Big Bang antaa empiirisen kuvan universumin kehityksestä, mutta kompastuu singulariteettiin ja alkusyyn mysteeriin. Se on kuin kartta, joka näyttää reitin, mutta ei selitä, miksi tie on olemassa.
• Dynaaminen Universumi poistaa singulariteetin ja tarjoaa yksinkertaisen, syklisen vision, mutta ei vastaa, miksi syklisyys on olemassa. Se on kuin kaunis tanssi, joka kaipaa koreografia.
• Scotuksen metafysiikka leikkaa solmun: olemassaolo edellyttää välttämätöntä olentoa, joka on ensimmäinen syy, korkein päämäärä ja täydellisin olento. Jumala on se looginen ankkuri, joka selittää, miksi jotain on olemassa.

Filosofinen arvio:

• Big Bang on vahva empiirisesti, mutta metafyysisesti vajavainen. Sen pimeä aine, energia ja singulariteetti jättävät tilaa vaihtoehdoille, kuten DU:lle, ja filosofisille selityksille, kuten Scotukselle.
• DU on kiehtova haastaja, joka yksinkertaistaa kosmologiaa ja resonoi ikuisuuden ja järjestyksen kanssa. Sen marginaalinen asema tiedeyhteisössä ei kumoa sen potentiaalia, mutta se tarvitsee lisätodisteita.
• Scotuksen modaalilogiikka on ajaton. Se ei nojaa fysikaalisiin teorioihin, joten se on immuuni tieteen edistymiselle. Olipa universumin takana Big Bangin räjähdys tai DU:n syklisyys, Scotuksen Jumala voi olla sen ontologinen perusta.

Kritiikkiä ja avoimia kysymyksiä:

• Big Bangin kriitikot: Jotkut, kuten Suntola, väittävät, että pimeä energia on ad hoc -olettamus. Toisaalta GR:n vahvistukset tekevät Big Bangista vaikean kumottavan.
• DU:n kriitikot: Sen hylkäämä suhteellisuusteoria on kokeellisesti vahvistettu, joten DU:n on osoitettava parempi selityskyky. Aurinkokunnan laajenemisen mittaukset voisivat olla ratkaisevia.
• Scotuksen kriitikot: Eräät filosofit ovat kyseenalaistavat äärettömän regression hylkäämisen. Scotus vastaisi, että looginen välttämättömyys ei nojaa empiirisiin premisseihin, vaan olemassaolon rakenteeseen.

Maailman suurin kysymys ei ratkea pelkällä tieteellä tai filosofialla, vaan niiden vuoropuhelulla. Big Bang ja DU tarjoavat fysikaalisia malleja, jotka selittävät universumin toimintaa, mutta Scotuksen metafysiikka antaa niille perustan. Jumala – ikuinen, itsensä syynä toimiva olento – voisi olla se välttämätön syy, joka käynnisti Big Bangin tai pitää DU:n syklit liikkeessä. Olemassaolon mysteeri on kuin sinfonia, jossa tiede soittaa melodian ja filosofia säveltää harmonian.

Lopuksi: Kohti äärettömyyttä

Miksi jotain on olemassa? Big Bang räjäyttää mielen laajuudellaan, Dynaaminen Universumi lumoaa syklisyydellään ja Scotuksen modaalilogiikka pakottaa kumartamaan välttämättömyyden edessä. Ehkä vastaus ei ole yhdessä teoriassa, vaan siinä, miten ne yhdessä valaisevat olemassaolon ääretöntä kudosta. Yksi asia on varma: tämä kysymys ei lakkaa kiehtomasta, haastamasta ja inspiroimasta. Jatkakaamme siis pohtimista, ihmettelyä ja universumin arvoitusten jahtaamista – sillä juuri siinä piilee ihmisyyden syvin kauneus.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)