Varjon koodi – Osa 6: Myrskyn silmä

 

Helsingin aamu oli harmaa, mutta X oli liekeissä. Elias istui Punavuoren bunkkerissaan, kahvimuki kädessään, monitorit täynnä dataa. Varjo-sovellus oli auki, ja sen kautta hän seurasi, miten hänen ansansa oli alkanut toimia. Kello 22.00 edellisenä iltana whistleblower-profiili oli julkaissut viestin: NeuraNest myy asiakkaidensa dataa pimeillä markkinoilla. Todisteet alla. Linkki oli johtanut Annan sähköposteihin, sopimuksiin ja rahansiirtoihin. Hashtag #NeuraNestSkandaali oli noussut trendiksi alle tunnissa.

Nyt, kello 08.17, X:llä oli jo 6 000 postausta, Redditin teknologiafoorumit kiehuivat ja Ylen aamu-uutiset olivat nostaneet asian otsikoihin: Suomalainen startup syytettynä datavuodosta – onko kyseessä seuraava Cambridge Analytica?  Elias katseli, miten hänen koodinsa – hänen kostonsa – levisi kuin kulovalkea.

Jäkä istui vastapäätä, selaillen puhelintaan. Hänen kasvonsa olivat tavallista ilmeettömämmät, mutta kulmien nosto paljasti tyytyväisyyden.
– Sä teit sen, boss, hän sanoi ja kohotti kahvimukiaan. – Anna on mennyttä.

Elias ei vastannut. Hän tuijotti monitoria, jossa Annan kasvot vilkkuivat uutisissa. Hän oli antanut lyhyen lausunnon Ylen toimittajalle Erottajan toimiston edustalla: ”Nämä syytökset ovat perättömiä. NeuraNest on sitoutunut eettiseen toimintaan.” Hänen äänensä oli värissyt, ja Elias tunsi piston sydämessään. Hän oli odottanut voitonriemua, mutta sen sijaan puseroon nousi kolkko tyhjyys.

– Hän ei näytä siltä, joka luovuttaa, Elias sanoi hiljaa.

Jäkä naurahti.
– Ei tietenkään. Mutta katoppa tätä.

Hän käänsi puhelimensa Eliasta kohti. X:llä oli alkanut levitä meemejä: Annan kasvot photoshopattuna vankila-asuun, NeuraNestin logo yhdistettynä dollarisateeseen. Sijoittajat olivat jo reagoineet – Kauppalehden mukaan NeuraNestin rahoituskierros oli jäädytetty. Annan startup oli kuin korttitalo, ja Elias oli vetänyt ensimmäisen kortin.

---

Päivä eteni ja myrsky kasvoi. Elias seurasi bunkkeristaan, miten vuoto levisi. Redditissä anonyymit käyttäjät kaivoivat lisää: joku oli löytänyt Annan vanhoja X-viestejä, joissa hän kehui “datan voimaa”, ja ne käännettiin nyt häntä vastaan. Toimittajat soittivat NeuraNestin toimistolle, mutta kukaan ei vastannut. Elias oli myös ujuttanut droonitallenteen pimeään verkkoon – kuvan Annan tapaamisesta datavälittäjän kanssa – ja se oli alkanut levitä.

Hän avasi Annan puhelimen datan, jota oli hakkeroinut edellisenä päivänä. Markukselta oli tullut lisää viestejä:

”Mitä helvettiä, Anna? Sanoit että tämä oli turvallista!”
”Älä panikoi. Me kyllä selviämme tästä. Puhu Lauran kanssa.”

Elias tunsi, miten veri kohisi hänen korvissaan. Markus ja Laura olivat osa tätä – kuten hän oli epäillytkin. Mutta jokin viesteissä sai hänet epäröimään. Anna oli kirjoittanut takaisin:

”En tiennyt että tämä menisi näin pitkälle. Minä luotin sinuun, Markus.”

Oliko Anna ollut pelinappula, kuten Elias? Vai oliko tämä vain pyrkimys pelastaa oma nahka? Elias sulki tiedoston. Hänen oli pakko keskittyä. Vuoto oli vasta alkusoittoa – seuraavaksi hän tarvitsisi jotain, mikä veisi Annan lopullisesti alas.

Jäkä oli lähtenyt tapaamaan kontaktejaan, mutta palasi iltapäivällä, mukanaan uusia tietoja.
– Anna on Katajanokalla, kotonaan, Jäkä sanoi. – Näyttää siltä, että hän on ihan huolella paniikissa. Toimittajia on hänen ovensa takana.

– Hyvä, Elias sanoi, mutta hänen äänensä oli vaisu.

Jäkä huomasi sen.
– Mikä sua vaivaa? Sä sait, mitä halusit. Hän on polvillaan.

Elias käänsi katseensa monitoriin, jossa Annan kasvot olivat jälleen uutisissa. Hän näki jotain, mitä ei ollut odottanut: pelkoa. Annan silmät olivat punaiset, hänen kätensä tärisivät. Hän ei ollut se kylmä petturi, joksi Elias oli hänet maalannut.

– Entä jos hän ei ollut se, joka veti liipaisinta? Elias kysyi. – Entä jos Markus oli se, joka lavasti minut?

Jäkä heitti kätensä ilmaan.
– So what? Hän todisti sua vastaan! Hän varasti sun koodin! Lopeta tuo, boss, tai sä menetät kaiken.

Elias tiesi, että Jäkä oli oikeassa. Mutta hänen mielensä palasi Lauraan, opettajaan, joka oli hymyillyt Bulevardilla. Hänen vilpittömyytensä oli kuin muistutus jostain, mitä Elias oli menettänyt. Oliko hänestä tulossa sama hirviö, joka oli tuhonnut hänen elämänsä?

---

Illalla Elias istui yksin bunkkerissaan. Varjo-sovellus värisi ja uusi viesti ilmestyi:

Hieno isku, Elias. Mutta peli ei ole ohi. Anna on heikko, mutta Markus ja Laura ovat vielä laudalla. Varo: he tietävät, että olet liikkeellä.

Elias sulki puhelimen. Hän avasi X:n ja näki, miten #NeuraNestSkandaali oli noussut Suomen trendien kärkeen. Mutta sitten hän huomasi jotain muuta: Annan postauksen, vain muutama minuutti vanha.

”En ole täydellinen, mutta en ole syyllinen. Totuus tulee esiin. #NeuraNest”

Hänen sydämensä löi nopeammin. Oliko Annalla jotain, mitä hän ei ollut nähnyt? Joku kortti, jota hän ei ollut odottanut? Hän avasi Annan puhelimen datan uudelleen, kaivoi syvemmälle. Ja sitten hän löysi sen: salatun tiedoston, jota hän ei ollut aiemmin huomannut. Se oli äänitallenne, Annan ja Markuksen välinen puhelu.

Elias painoi play-nappia. Annan ääni oli hiljainen, mutta selvä:

”Sanoit, että Elias oli vaarallinen. Että hän oli se, joka vuoti datan. Minä luotin sinuun, Markus!”

Markuksen ääni oli kylmä:

”Ja sinä teit, mitä pyysin. Pysy hiljaa, Anna. Me selviämme tästä.”

Elias tunsi, miten hänen kätensä puristuivat nyrkkiin. Markus. Hän oli ollut oikeassa. Mutta ennen kuin hän ehti prosessoida löytöään, hänen puhelimensa värisi jälleen. Tekstiviesti, ei Varjo-sovelluksesta, vaan suoraan hänen numeroonsa:

”Tiedän mitä teit, Elias. Tavataan huomenna. – Anna”

Elias tuijotti viestiä. Hänen sydämensä hakkasi. Anna tiesi. Peli oli muuttumassa ja hän ei ollut varma, oliko hän valmis siihen, mitä oli tulossa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)