Insuliinisankarit: Banting, Best ja taistelu diabeteksen voittamiseksi

 

Kun puhutaan lääketieteen mullistuksista, insuliinin löytö vuonna 1921 on tarina, joka yhdistää nerokkuuden, sinnikkyyden ja draaman. Kanadalaiset tutkijat Frederick Banting ja Charles Best, yhdessä kollegoidensa John Macleodin ja James Collipin kanssa, toivat toivon miljoonille diabeetikoille – mutta matka oli kaikkea muuta kuin mutkaton.

Diabeteksen synkkä varjo 

1900-luvun alussa diabetes oli kuolemantuomio. Tyypin 1 diabetesta sairastavat, usein lapset, kuihtuivat pois, kun heidän kehonsa ei kyennyt käsittelemään sokeria. Lääkärit olivat voimattomia, ja ainoa hoito oli nälkäkuuri, joka pitkitti kärsimystä muttei pelastanut. Sitten astui esiin Frederick Banting, nuori kirurgi, jolla oli idea: haimassa piili avain diabeteksen selättämiseen.

Banting, joka ei ollut varsinainen tutkija, sai luvan käyttää Toronton yliopiston laboratoriota kesällä 1921. Apunaan hänellä oli lääketieteen opiskelija Charles Best. Kaksikko alkoi tutkia haiman erittämää ainetta, jota he kutsuivat "insuliiniksi" (latinan insula, saari, viitaten haiman Langerhansin saarekkeisiin). He uuttivat ainetta koirien haimoista ja testasivat sitä diabeetikoilla koirilla – ja tulokset olivat hämmästyttäviä. Verensokeri laski ja koirat virkosivat!

Läpimurto ja kitkerä kiista 

Banting ja Best saivat apua biokemisti James Collipilta, joka puhdisti insuliinin turvalliseksi ihmisille. Tammikuussa 1922 14-vuotias Leonard Thompson, joka oli kuoleman partaalla, sai maailman ensimmäisen insuliini-injektion. Aluksi tulos oli pettymys, mutta Collipin parannetun insuliinin ansiosta poika alkoi toipua. Tämä oli käännekohta: insuliini muutti diabeteksen kuolemantuomiosta hallittavaksi sairaudeksi.

Mutta menestys toi mukanaan draamaa. Banting ja hänen esimiehensä, fysiologian professori John Macleod, ajautuivat katkeraan kiistaan. Banting koki, että Macleod, joka oli tarjonnut laboratorion ja ohjausta, vei liikaa kunniaa. Kun Nobel-palkinto myönnettiin vuonna 1923 Bantingille ja Macleodille, Banting raivostui ja jakoi palkintorahansa Bestin kanssa. Collip jäi varjoon, vaikka hänen työnsä oli ratkaisevaa.

Traaginen lento-onnettomuus 

Tarina sai traagisen käänteen vuonna 1936, kun Banting, vasta 44-vuotiaana, menehtyi lento-onnettomuudessa Newfoundlandin yllä. Hän oli matkalla Englantiin toisen maailmansodan lääketieteellisiin konsultaatioihin, kun hänen koneensa syöksyi maahan lumimyrskyssä. Bantingin kuolema oli valtava menetys, mutta hänen perintönsä elää: insuliini pelastaa yhä miljoonia ihmishenkiä päivittäin.

Ikuinen perintö 

Bantingin, Bestin, Collipin ja Macleodin työ muutti lääketieteen historiaa. Heidän löytönsä oli paitsi tieteellinen voitto, myös osoitus siitä, miten intohimo, rohkeus ja tiimityö voivat selättää näennäisesti ylitsepääsemättömät esteet – vaikka matkalla olisi riitoja ja tragedioita. Joten kun seuraavan kerran näet diabeetikon pistävän insuliinia, muista: se on kunnianosoitus näille pioneereille, jotka taistelivat pimeyttä vastaan ja voittivat.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)