Kynsisalonkitutkimus ansaitsee paikkansa – ihminen on enemmän kuin materia

 

Viime aikoina otsikoissa on vilahtanut kynsisalonkitutkimukseen liittyvä tutkimusrahoitus, joka on herättänyt monissa kulmien kohottelua. "Miksi tällaiseen käytetään aikaa ja rahaa?" kysytään. Vielä kymmenen vuotta sitten olisin saattanut nyökytellä mukana – taustani pääasiassa luonnontieteissä sai minut arvostamaan ensisijaisesti "kovia" faktoja. Mutta laaja perehtyminen humanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin on avannut silmäni: ihminen ei ole pelkkää biologiaa tai fysiikkaa, vaan myös kulttuuria, tunteita ja yhteisöllisyyttä.

Kynsisalongeissa ei ole kyse vain kynsien viilaamisesta. Ne ovat tiloja, joissa ihmiset kohtaavat, rakentavat identiteettiään ja jakavat tarinoitaan. Tutkimus, joka pureutuu tällaiseen arjen ilmiöön, valottaa yhteiskuntamme arvoja, sukupuolirooleja ja jopa taloudellisia rakenteita. Kynsisalonkien kautta voidaan tarkastella muun muassa kauneuskäsitysten muutosta, pienyrittäjyyden haasteita tai vaikkapa maahanmuuttajien integraatiota. Tällaiset oivallukset eivät synny laboratoriomittauksilla, mutta ne ovat yhtä lailla arvokkaita.

Kovien tieteiden tavoin humanistiset tutkimukset vaativat tarkkuutta ja kriittisyyttä, mutta niiden tulokset eivät aina kiteydy numeroiksi. Ne tarjoavat jotain muuta: ymmärrystä siitä, keitä olemme ja miten elämme yhdessä. Ihminen tarvitsee ruokaa ja vettä, mutta myös merkityksiä ja yhteyksiä.

This is what I know.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)