Mahahaavan mullistajat: Marshallin ja Warrenin Nobel-urotyö

 

Vuonna 2005 lääketieteen Nobel-palkinto löi ällikällä tiedemaailman, kun australialaiset tutkijat Barry Marshall ja J. Robin Warren palkittiin vallankumouksellisesta löydöstään: Helicobacter pylori -bakteerin yhteydestä mahahaavaan. Tämä kaksikko ei vain kaivanut esiin uutta tietoa – he suorastaan räjäyttivät vanhat käsitykset mahahaavan synnystä.

Bakteeri, joka muutti kaiken 

1980-luvun alussa mahahaavaa pidettiin stressin, mausteisen ruoan ja kiireisen elämän aiheuttamana vaivana. Lääkärit määräsivät maitoa, antasideja ja lepoa, mutta potilaat kärsivät yhä. Sitten astuivat kuvaan Warren ja Marshall. Warren, patologian erikoistutkija, huomasi vuonna 1979 mahan limakalvolla kummallisia spiraalimaisia bakteereja. Hän ei tyytynyt pelkkään mikroskoopin tuijotteluun, vaan kutsui kollegansa Marshallin mukaan selvittämään, mikä tämä mystinen mikrobi oli.

Kaksikko osoitti, että Helicobacter pylori ei ainoastaan elä mahan happamissa oloissa – se suorastaan viihtyy siellä! Heidän tutkimuksensa paljasti, että tämä sitkeä bakteeri aiheuttaa kroonista tulehdusta, joka voi johtaa mahahaavaan ja jopa mahasyöpään. Tämä oli tieteellinen pommi: mahahaava ei ollutkaan pelkkä elämäntapasairaus, vaan bakteeri-infektion seuraus.

Rohkea koe, joka teki historiaa

Kun tiedeyhteisö suhtautui hyvin epäilevästi, Marshall päätti laittaa itsensä likoon – kirjaimellisesti. Vuonna 1984 hän nielaisi petrimaljallisen *H. pylori* -bakteereja ja sai aikaan itselleen mahatulehduksen. Tämä hurja itsekoe osoitti, että bakteeri todella voi aiheuttaa taudin. Antibioottihoidolla Marshall paransi itsensä, ja samalla aukesi tie uudelle hoitomuodolle: nykyään mahahaavaa hoidetaan tehokkaasti antibiooteilla, ei pelkällä stressinhallinnalla.

Nobelin arvoinen perintö 

Warrenin ja Marshallin työ muutti lääketieteen käsitystä mahahaavasta ja pelasti miljoonia ihmisiä krooniselta kivulta. Heidän löytönsä on esimerkki siitä, miten sinnikkyys, uteliaisuus ja ripaus hulluutta voivat kääntää tieteen suunnan. Vuoden 2005 Nobel-palkinto oli kunnianosoitus paitsi heidän tutkimukselleen, myös rohkeudelle haastaa vallitsevat dogmit.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)