Marlen Haushoferin Seinä – yksilön selviytyminen ja eksistentialistinen pohdinta eristyksessä

 

Marlen Haushoferin Seinä (1964, suomennos Eila Pennanen) on noussut uudelleen ajankohtaiseksi teokseksi, mistä kertoo pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen jopa 17 vuoden varausjono. WSOY:n päätös julkaista uusintapainos syksyllä 2025 Helsingin kirjamessuille vastaa tähän valtavaan kiinnostukseen, joka kumpuaa romaanin ajattomista teemoista ja sen kyvystä resonoida nykyajan lukijoiden kanssa. Tässä kirjoituksessa tarjoan analyysin Seinän keskeisistä teemoista, sen narratiivisista ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista sekä syistä, miksi teos on noussut feministiseksi klassikoksi ja ekologiseksi kannanotoksi. Mennäänpäs asiaan. 😎

Juoni ja narratiivinen rakenne

Seinä kertoo naisesta, joka jää yksin Alppien vuoristomajaan, kun näkymätön lasiseinä eristää hänet muusta maailmasta. Seinän toisella puolella elämä näyttää kuolleen, ja kertoja jää selviytymään yksin eläinten – koiran, kissan ja lehmän – kanssa. Romaani on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, mikä korostaa introspektiota ja subjektiivista kokemusta. Kertomus etenee kronologisesti, mutta sen ydin on psykologinen: se tutkii yksilön suhdetta itseensä, luontoon ja sivilisaation poissaoloon.

Narratiivin minimalistinen rakenne tukee teoksen filosofista syvyyttä. Haushofer käyttää niukkaa kieltä ja keskittyy arkipäiväisiin selviytymistoimiin – kuten ruoan hankintaan, eläinten hoitoon ja päivittäiseen rytmiin – jotka kuitenkin kantavat syvällisiä eksistentialistisia ja feministisiä merkityksiä. Tämä yksinkertaisuus muistuttaa Albert Camus’n ja Jean-Paul Sartren eksistentialistisia teoksia, joissa yksilön on luotava merkitys absurdissa tai tyhjässä maailmassa.

Eksistentialistinen ulottuvuus

Seinä on pohjimmiltaan eksistentialistinen tutkielma. Näkymätön seinä symboloi äärimmäistä eristystä, joka pakottaa kertojan kohtaamaan oman olemassaolonsa ilman yhteiskunnan tarjoamia rakenteita. Filosofisesti seinä voidaan tulkita metaforaksi yksilön ja maailman väliselle vieraantumiselle, kuten Sartren Inhoon tai Camus’n Sisyfoksen myyttiin liittyvissä teemoissa. Kertoja ei kuitenkaan vajoa nihilismiin, vaan löytää tarkoituksen arkisista teoista ja yhteydestä luontoon. Tämä resonoi Martin Heideggerin ajatuksen kanssa olemisen (Dasein) aitoudesta, jossa ihminen kohtaa olemassaolonsa rajallisuuden ja luo merkityksen omien valintojensa kautta.

Kertojan selviytyminen ilman teknologisia apukeinoja ja ulkoisia pelastajahahmoja korostaa yksilön autonomiaa ja kykyä määritellä itsensä vastoinkäymisten edessä. Toisin kuin perinteisissä selviytymistarinoissa, kuten Daniel Defoen Robinson Crusoe, joka on usein vertailukohta, Seinä ei glorifioi valloitusta tai luonnon kesyttämistä, vaan korostaa harmoniaa ja keskinäistä riippuvuutta luonnon kanssa.

Feministinen tulkinta

Seinää on kuvattu feministiseksi versioksi Robinson Crusoesta, ja tämä näkökulma on keskeinen sen uudelleenlöydetyssä suosiossa. Toisin kuin Crusoe, joka edustaa maskuliinista valloitusmentaliteettia, Haushoferin naiskertoja ei pyri hallitsemaan ympäristöään, vaan sopeutuu siihen empaattisesti ja hoivaavasti. Hänen suhteensa eläimiin – erityisesti lehmään, joka symboloi elämän jatkumista ja hoivan merkitystä – korostaa perinteisesti feminiinisiä arvoja, kuten huolenpitoa ja yhteisöllisyyttä, joita patriarkaalinen yhteiskunta on usein väheksynyt.

Feministisestä näkökulmasta Seinä haastaa sukupuolittuneet selviytymisnarratiivit. Kertojan yksinäisyys ja itsenäisyys voidaan nähdä Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli -teoksen hengessä yrityksenä määritellä itsensä subjektina, ei objektina. Hänen päiväkirjansa on tapa jäsentää omaa kokemusta ja lunastaa ääni, joka on historiallisesti usein vaiennettu. Malin Kivelän essee Suurteoksia-kokoelmassa (2021) on ollut merkittävä tekijä Seinän uudelleenlöytämisessä, sillä se korostaa teoksen relevanssia modernin feminismin kontekstissa.

Ekologinen ja yhteiskuntakriittinen ulottuvuus

Seinän uudelleennousu suosioon liittyy myös sen ekologisiin teemoihin. Romaani kritisoi modernia sivilisaatiota, joka on vieraantunut luonnosta ja kuluttanut sen resurssit kestämättömästi. Seinän eristämä maailma, jossa luonto on ainoa elämän lähde, pakottaa kertojan palaamaan perusasioiden äärelle: ravinnon, suojan ja yhteisön merkitykseen. Tämä resonoi nykyajan huolen kanssa ilmastonmuutoksesta ja luontosuhteen uudelleenmäärittelystä. Teoksen voidaan nähdä ennakoivan ekofeministisiä teorioita, kuten Carolyn Merchantin tai Val Plumwoodin kirjoituksia, joissa korostetaan ihmisen ja luonnon välistä keskinäisriippuvuutta ja kritiikkiä dualistiselle ihminen-luonto-jaottelulle.

Tieteellisesti tarkasteltuna Seinä tarjoaa myös pohdittavaa resilienssin ja selviytymisen psykologiasta. Kertojan kyky ylläpitää henkistä hyvinvointia eristyksissä viittaa kognitiivisen käyttäytymistieteen käsitteeseen posttraumaattisesta kasvusta, jossa yksilö löytää merkityksen ja voimaantumisen vastoinkäymisistä. Hänen rutiininsa ja suhteensa eläimiin tarjoavat emotionaalista tukea, mikä on linjassa tutkimusten kanssa, jotka korostavat luontoyhteyden ja eläinkontaktien merkitystä mielenterveydelle.

Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen konteksti

Seinän alkuperäinen ilmestyminen vuonna 1963 osui aikaan, jolloin toisen aallon feminismi alkoi nostaa päätään, ja sen teemat yksilön vapaudesta ja luontosuhteesta heijastavat 1960-luvun yhteiskunnallisia murroksia. Teoksen uudelleenlöytäminen 2020-luvulla, erityisesti Malin Kivelän esseen myötä, osoittaa sen universaalia vetovoimaa aikana, jolloin ilmastokriisi, sukupuolten tasa-arvo ja yksilön hyvinvointi ovat keskeisiä keskustelunaiheita. Pääkaupunkiseudun kirjastojen pitkä varausjono – jopa 17 vuotta, kuten Helsingin Sanomat raportoi – osoittaa, että teos puhuttelee laajaa yleisöä, joka etsii merkitystä ja vastauksia nykyajan epävarmuuksiin.

Lopuksi

Marlen Haushoferin Seinä on monikerroksinen teos, joka yhdistää eksistentialistisen pohdinnan, feministisen kritiikin ja ekologisen tietoisuuden. Sen narratiivinen minimalismi ja päiväkirjamuoto luovat intiimin tilan, jossa lukija voi pohtia ihmisyyden peruskysymyksiä: Miten löytää merkitys eristyksissä? Kuinka rakentaa harmoninen suhde luontoon? Miten määritellä itsensä yhteiskunnan ulkopuolella? WSOY:n päätös julkaista uusintapainos syksyllä 2025 on osoitus teoksen ajankohtaisuudesta ja sen kyvystä puhutella uusia sukupolvia.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)