Pahan ongelma: Teologinen, filosofinen ja tieteellinen superanalyysi

 

Pahan ongelma eli teodikean ongelma on yksi teologian ja filosofian ikivihreistä kysymyksistä, joka on haastanut ajattelijoita vuosisatojen ajan. Ateistit ja skeptikot käyttävät sitä usein lyömäaseena Jumalan olemassaoloa vastaan: jos Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä ja pahuutta? Kysymys on painava, mutta siihen on myös syvällisiä vastauksia, jotka kestävät tarkastelun teologisesti, filosofisesti ja jopa tieteellisesti. Turvavyöt päälle – lähdetään lennolle tähtien taa. 😎

1. Pahan ongelman ydin: Looginen ja kokemuksellinen haaste

Pahan ongelma voidaan jakaa kahteen muotoon: loogiseen ja kokemukselliseen. Looginen versio väittää, että Jumalan olemassaolo on loogisesti ristiriidassa pahan olemassaolon kanssa. Kokemuksellinen versio taas keskittyy siihen, että pahan määrä ja laatu maailmassa tuntuu intuitiivisesti sopimattomalta hyvän Jumalan olemassaolon kanssa. Kumpikin versio ansaitsee huolellisen tarkastelun.

Looginen ongelma

Loogisen ongelman esitti klassisesti filosofi Epikuros, ja sitä on myöhemmin jalostanut mm. J.L. Mackie. Argumentti menee näin:

1. Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi poistaa kaiken pahan.

2. Jos Jumala on kaikkitietävä, hän tietää kaiken pahan olemassaolosta.

3. Jos Jumala on täydellisen hyvä, hän haluaa poistaa kaiken pahan.

4. Silti pahaa on olemassa.

5. Siksi kaikkivaltiasta, kaikkitietävää ja täydellisen hyvää Jumalaa ei voi olla olemassa.

Tämä argumentti vaikuttaa ensi silmäyksellä vedenpitävältä, mutta syvempi tarkastelu paljastaa sen heikkoudet. Nykyfilosofit, kuten Alvin Plantinga, ovat osoittaneet, että looginen ongelma ei ole aukoton. Plantinga esittää vapaan tahdon puolustuksen, joka on yksi vakuuttavimmista vastauksista tähän haasteeseen.

Vapaan tahdon puolustus väittää, että Jumala on luonut maailman, jossa on vapaa tahto, koska se on moraalisesti arvokas asia. Vapaa tahto tarkoittaa, että ihmisillä on kyky valita hyvän ja pahan välillä. Jos Jumala olisi luonut olentoja, jotka voivat tehdä vain hyvää, he eivät olisi aidosti vapaita – he olisivat robotteja. Mutta vapaus tuo mukanaan riskin: ihmiset voivat valita pahan. Suuri osa maailman pahuudesta – sotien, väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden – voidaan jäljittää ihmisten vapaisiin valintoihin.

Plantinga argumentoi, että on loogisesti mahdollista, että Jumalalla on hyvä syy sallia pahuus, vaikka emme aina ymmärtäisi sitä syytä. Tärkeää on, että looginen ongelma kaatuu, koska Jumalan olemassaolo ja pahan olemassaolo eivät ole loogisesti ristiriidassa keskenään. Jumala voi olla kaikkivaltias, kaikkitietävä ja hyvä, mutta sallii pahan vapaan tahdon tai jonkin muun korkeamman päämäärän vuoksi.

Kokemuksellinen ongelma

Kokemuksellinen ongelma on tunteisiin vetoava: miksi maailmassa on niin paljon järjetöntä kärsimystä? Miksi lapset sairastuvat syöpään? Miksi luonnonkatastrofit tappavat tuhansia? Tämä on monille se kovempi pähkinä, koska se ei ole pelkkä abstrakti looginen pulma, vaan koskettaa syvästi ihmisen elämää.

Tähän ongelmaan vastaaminen vaatii paitsi logiikkaa myös myötätuntoa. Teologisesti ja filosofisesti voidaan esittää useita näkökulmia, jotka auttavat ymmärtämään kärsimyksen ja Jumalan suhteen.

2. Teologisia vastauksia: Miksi Jumala sallii pahan?

Teologia tarjoaa useita näkökulmia pahan ongelmaan, jotka perustuvat Jumalan luonteeseen ja hänen suhteeseensa maailmaan. Tässä muutama keskeinen lähestymistapa:

Vapaa tahto ja moraalinen pahuus

Kuten Plantinga esittää, vapaa tahto on keskeinen teologinen selitys moraaliselle pahuudelle (ihmisten aiheuttamalle kärsimykselle). Kristillisen teologian mukaan Jumala loi ihmiset kuvakseen, mikä sisältää kyvyn tehdä moraalisia valintoja. Tämä vapaus on arvokasta, koska se mahdollistaa aidon rakkauden, hyvyyden ja moraalisen kasvun. Ilman vapautta ei voisi olla aitoa suhdetta Jumalaan tai toisiin ihmisiin.

Mutta vapaus tuo mukanaan varjon: mahdollisuuden valita paha. Esimerkiksi Raamatun syntiinlankeemuskertomus (1. Moos. 3) kuvaa, miten ihmisen kapina Jumalaa vastaan toi pahuuden ja kärsimyksen maailmaan. Tämä ei tarkoita, että Jumala olisi pahan luoja, vaan että hän antoi ihmisille vapauden, jota he käyttivät väärin.

Luonnollinen pahuus ja luomakunnan järjestys

Entä sitten luonnollinen pahuus, kuten maanjäristykset ja muut ei-ihmisen aiheuttamat kärsimykset? Tähän teologia tarjoaa muutamia näkökulmia:

1. Luomakunnan rikkoutuneisuus: Kristillisen teologian mukaan syntiinlankeemus vaikutti koko luomakuntaan, ei vain ihmisiin (Room. 8:19–22). Maailma on "rikkinäinen", ja luonnonkatastrofit voivat olla seurausta tästä rikkoutuneisuudesta. Tämä ei tarkoita, että Jumala aktiivisesti lähettää tsunameja rankaisemaan ihmisiä, vaan että maailma toimii nyt epätäydellisessä tilassa.

2. Luonnon järjestys: Toinen näkökulma on, että luonnollinen pahuus on seurausta maailman fysikaalisista laeista. Esimerkiksi maanjäristykset johtuvat mannerlaattojen liikkeistä, jotka ovat välttämättömiä maapallon elinkelpoisuudelle (esim. magneettikentän ylläpitämiseksi). Jos Jumala puuttuisi jatkuvasti näihin lakeihin, maailma menettäisi ennustettavuutensa ja järjestyksensä, mikä voisi tehdä elämästä mahdotonta.

3. Kärsimyksen mysteeri: Teologiassa myönnetään myös, että kaikkia kärsimyksen muotoja ei voida täysin selittää. Esimerkiksi Jobin kirja Raamatussa kuvaa, miten Job kärsii ilman selvää syytä, mutta hänen kokemuksensa kautta hän oppii luottamaan Jumalaan syvemmin. Kärsimys voi joskus olla mysteeri, joka palvelee tarkoitusta, jota emme täysin ymmärrä.

Sielun kehitys ja suurempi hyvä

Toinen teologinen näkökulma on ns. sielun kehitysteodikea, jota on kehittänyt mm. John Hick. Tämän mukaan maailma on suunniteltu "sielun kehityspajaksi", jossa kärsimys ja haasteet muovaavat ihmisiä kohti moraalista ja hengellistä kypsyyttä. Ilman vastustusta ja kärsimystä ihmiset eivät voisi kehittää hyveitä kuten rohkeutta, myötätuntoa tai kärsivällisyyttä.

Hick vertaa maailmaa eräänlaiseen kouluun: jos kaikki olisi täydellistä ja helppoa, emme kasvaisi ihmisinä. Kärsimys voi siis palvella suurempaa hyvää, vaikka se tuntuukin meistä julmalta.

3. Filosofisia näkökulmia: Pahuus ja Jumalan tarkoitukset

Filosofia tuo pahan ongelmaan oman lisänsä, erityisesti pohtimalla, mitä pahuus ylipäätään on ja miten se suhteutuu Jumalan olemassaoloon.

Pahuus ei ole itsenäinen entiteetti

Monet filosofi-teologit, kuten Tuomas Akvinolainen, ovat väittäneet, että pahuus ei ole itsenäinen entiteetti, vaan hyvyyden puutetta (privatio boni). Tämä ajatus juontaa juurensa platonilaisesta ja kristillisestä perinteestä. Pahuus on kuin pimeys: se ei ole jotain, mitä on, vaan valon puuttumista. Samoin pahuus on hyvyyden, järjestyksen tai tarkoituksen puutetta.

Tämä näkökulma auttaa ymmärtämään, että Jumala ei ole luonut "pahuutta" sellaisenaan, vaan pahuus on seurausta siitä, että luodut olennot (ihmiset, enkelit) ovat poikenneet Jumalan suunnitelmasta.

Skeptinen teismi

Toinen filosofinen vastaus on skeptinen teismi, joka korostaa ihmisen tiedollisia rajoituksia. Emme voi tietää kaikkia Jumalan syitä sallia pahuus, koska hänen näkökulmansa on äärettömän paljon laajempi kuin meidän. Filosofi William Lane Craig on verrannut tätä shakkipeliin: amatööri ei ehkä ymmärrä mestarin siirtoja, mutta se ei tarkoita, että siirrot olisivat järjettömiä. Samoin Jumalalla voi olla syitä sallia kärsimys, jotka ovat meiltä piilossa.

Skeptinen teismi ei väitä, että meidän pitäisi sivuuttaa kärsimys tai lakata kysymästä kysymyksiä. Sen sijaan se muistuttaa, että meidän rajallinen näkemyksemme ei välttämättä riitä tuomitsemaan Jumalan toimintaa.

4. Tieteellinen näkökulma: Kärsimys ja maailman rakenne

Tiede ei suoraan vastaa teologisiin kysymyksiin, mutta se voi valaista pahan ongelmaa tarkastelemalla maailman luonnollista järjestystä ja ihmisen evoluutiota.

Evoluutio ja kärsimys

Evoluutiobiologia osoittaa, että kärsimys on osa elämän prosessia. Luonnonvalinta toimii kilpailun ja selviytymisen kautta, mikä väistämättä tuo mukanaan kipua, sairautta ja kuolemaa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa. Monet tutkijat, kuten lääkäri-geneetikko Francis Collins, väittävät, että Jumala on voinut käyttää evoluutiota välineenä luodakseen monimuotoisen ja dynaamisen maailman.

Kärsimys ei siis välttämättä ole "pahuutta" biologisessa mielessä, vaan osa elämän prosessia, joka mahdollistaa kehityksen ja monimuotoisuuden. Esimerkiksi kipu on biologisesti hyödyllinen mekanismi, joka varoittaa vaaroista ja auttaa selviytymään.

Kosmologinen näkökulma

Kosmisesta näkökulmasta katsottuna maailmankaikkeus on hämmästyttävän tarkasti viritetty elämän mahdollistamiseksi (ns. fine-tuning-argumentti). Fysikaaliset vakiot, kuten gravitaatiovoima ja sähkömagneettinen vuorovaikutus, ovat juuri oikeita elämän kannalta. Tämä viittaa siihen, että maailmankaikkeus on suunniteltu tarkoituksella, vaikka se sisältääkin kärsimystä.

Luonnonkatastrofit, kuten maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset, ovat osa planeetan geologisia prosesseja, jotka ovat välttämättömiä elämän ylläpitämiseksi. Ilman näitä prosesseja maapallo ei olisi elinkelpoinen. Tämä ei poista kärsimyksen tragediaa, mutta osoittaa, että se on osa suurempaa järjestelmää, joka mahdollistaa elämän.

5. Käytännöllinen vastaus: Mitä pahan ongelma merkitsee meille?

Vaikka teologiset, filosofiset ja tieteelliset argumentit tarjoavat älyllisiä vastauksia, pahan ongelma on myös syvästi henkilökohtainen. Kärsimys ei ole pelkkä abstrakti konsepti, vaan jotain, mitä kohtaamme omassa elämässämme. Kuinka voimme elää pahan ongelman kanssa?

Kristillinen toivo

Kristillinen teologia korostaa, että Jumala ei ole välinpitämätön kärsimykselle. Jeesuksen risti on kristinuskon keskeinen symboli, joka osoittaa, että Jumala itse on osallistunut ihmisen kärsimykseen. Kristillisen uskon mukaan Jumala ei vain katso kärsimystämme kaukaa, vaan on itse kokenut sen. Tämä antaa toivoa, että kärsimys ei ole viimeinen sana, vaan Jumala voi muuttaa sen voitoksi (esim. ylösnousemus).

Raamattu lupaa myös, että lopulta Jumala luo uuden taivaan ja maan, jossa "ei ole enää kuolemaa eikä murhetta, ei valitusta eikä vaivaa" (Ilm. 21:4). Kärsimys on siis väliaikaista, vaikka se tuntuukin meistä loputtomalta.

Kärsimyksen merkitys

Käytännössä pahan ongelma haastaa meidät toimimaan. Jos uskomme, että Jumala on hyvä, meitä kutsutaan lievittämään kärsimystä ja taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Filosofi Nicholas Wolterstorff on kirjoittanut, että kärsimys muistuttaa meitä siitä, että maailma ei ole sellainen kuin sen pitäisi olla, ja se kutsuu meitä osallistumaan Jumalan työhön maailman parantamiseksi.

6. Yhteenveto: Pahan ongelma ei kaada Jumalaa

Pahan ongelma on eittämättä yksi vaikeimmista kysymyksistä, joita teologia ja filosofia kohtaavat. Silti siihen on olemassa vakuuttavia vastauksia:

- Teologisesti: Vapaa tahto, luomakunnan rikkoutuneisuus ja sielun kehitys tarjoavat selityksiä sille, miksi Jumala sallii pahan.

- Filosofisesti: Pahuus ei ole loogisesti ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa, ja skeptinen teismi muistuttaa meitä tiedollisista rajoistamme.

- Tieteellisesti: Kärsimys on osa maailman luonnollista järjestystä, joka mahdollistaa elämän ja kehityksen.

Vaikka emme voi selittää jokaista yksittäistä kärsimystä, voimme luottaa siihen, että Jumalalla on suurempi suunnitelma, joka ylittää meidän käsityskykymme. Pahan ongelma ei ole vain älyllinen haaste, vaan myös kutsu toimia: lievittää kärsimystä, rakastaa lähimmäisiämme ja pitää kiinni toivosta, että lopulta hyvyys voittaa. 😊

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)