Eläin- ja kasviproteiinin saannin yhteys kuolleisuuteen – NHANES III -tutkimuksen tulokset

 

Proteiinin vaikutukset terveyteen ja kuolleisuuteen ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Vastikään julkaistussa tutkimuksessa hyödynnettiin Yhdysvaltain NHANES III -aineistoa (1988–1994), joka kattoi 15 937 aikuista ja seurasi kuolleisuutta vuoteen 2006, jolloin rekisteröitiin 3 843 kuolemantapausta. Proteiinin saanti arvioitiin Markov-ketjun Monte Carlo -menetelmällä, joka korjaa ruokavalion arvioinnissa esiintyviä virheitä mallintamalla ravintoaineiden saantia tarkemmin. Menetelmä huomioi esimerkiksi päivittäiset vaihtelut ja muistivirheet ravintoraportoinnissa. Tutkimuksessa analysoitiin eläin- ja kasviproteiinin saannin sekä insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 (IGF-1) yhteyttä kuolleisuuteen, ottaen huomioon iän, sukupuolen, liikunnan, tupakoinnin ja energiansaannin vaikutukset.

Tutkimus ei löytänyt merkitsevää yhteyttä eläin- tai kasviproteiinin saannin ja kokonaiskuolleisuuden, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden tai syöpäkuolleisuuden välillä. Itse asiassa eläinproteiinin saanti oli lievästi yhteydessä pienentyneeseen syöpäkuolleisuuteen (HR = 0.95; 95 % CI: 0.91–1.00; P = 0.04), erityisesti 5 ja 10 gramman lisäyksissä. Kasviproteiinin saannilla ei havaittu vastaavaa vaikutusta. IGF-1-pitoisuuksilla ei ollut yhteyttä kuolleisuuteen missään ikäryhmässä, mikä kyseenalaistaa aiemmat oletukset IGF-1:n roolista terveysriskien ennustajana.

Tulokset olivat yhteneväiset eri ikäryhmissä (19–65-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat) ja erosivat aiemmasta tutkimuksesta (Levine et al. 2014), joka raportoi eläinproteiinin lisäävän merkitsevästi kuolleisuutta 50–65-vuotiailla. Erot voivat johtua aiemman tutkimuksen epätasaisista ryhmäjaoista ja ravinnon mittausvirheistä, joita Markov-ketjun Monte Carlo -menetelmä tässä tutkimuksessa korjasi.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)