Haisulin kosto? Muumilaakson kriisi (Helsingin Sanomien pääkirjoitus)

 

(Kuvituskuva. Ei liity tapaukseen.) 

Muumilaakso, tuo harmonian ja inklusiivisuuden kehto, on järkyttynyt ennennäkemättömästä kaaoksesta. Eräänä aamuna Muumitalon ovet eivät auenneet, ja lauma turisteja – joukossa monimuotoisia perheitä ja ilmastotietoisia matkailijoita – jäi jumiin oven taakse. Tapahtumaa on kuvattu "valitettavaksi häiriöksi", mutta emme tietenkään spekuloi syyllisen henkilöllisyydestä, sillä se voisi vahvistaa haitallisia stereotypioita. HS:n lähteiden mukaan ovet oli liimattu kiinni, mutta emme mainitse epäillyn ulkonäköä, kuten mahdollista karvaisuutta tai tummempaa sävyä, sillä se voisi marginalisoida jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä.

Tapahtumat eskaloituivat, kun Muumimamman tunnettu pannukakkutaikina sabotoitiin lisäämällä siihen "erästä maustetta", joka sai vieraat yskimään ja kyseenalaistamaan laakson turvallisen tilan. "Tämä oli selvästi hyökkäys Muumilaakson yhteisöllisiä arvoja vastaan", toteaa Muumimamma, joka on tunnettu intersektionaalisen vieraanvaraisuuden esikuvana. Emme raportoi huhuja, joiden mukaan tekijä olisi saattanut olla tietty Muumilaakson asukas, sillä tällainen leimaaminen voisi vahvistaa yhteisön sisäisiä jännitteitä.

Seuraavaksi Muumipapan muistelmat, jotka edustavat Muumilaakson narratiivista perintöä, vandalisoitiin korvaamalla teksti toistuvilla ilmauksilla, joita emme toista tässä, sillä ne saattavat trigata lukijoita. Nipsun, laakson yrittäjähenkisen jäsenen, omaisuus katosi mystisesti viemäriin, mutta emme spekuloi, kuka voisi hyötyä tällaisesta teosta, sillä se voisi johtaa syrjiviin narratiiveihin. Samaan aikaan Muumilaakson sähköt katkesivat, ja huhut "sähköisistä hahmoista" kiertävät, mutta HS pidättäytyy mainitsemasta tiettyjä ryhmiä, kuten Hattivatteja, jotta vältämme stigmatisoinnin.

X:ssä kiertää huhuja, että tapahtumien takana olisi "eräs tunnettu kepposguru", mutta HS korostaa, että tällaiset väitteet ovat ongelmallisia ja voivat vahvistaa haitallisia ennakkoluuloja. Sen sijaan keskitymme rakenteellisiin kysymyksiin: onko Muumilaakson harmonia rakentunut epätasa-arvoisille valtarakenteille? Ovatko tietyt yhteisön jäsenet, kuten Mörkö, jääneet marginalisoiduiksi, mikä voisi selittää tällaisen protestin? Emme tietenkään vihjaa, että Mörkö olisi osallinen, sillä se voisi vahvistaa pelkoa herättäviä stereotypioita.

Lopulta Muumimamma, tuo yhteisöllisyyden ikoni, ratkaisi kriisin tarjoamalla väitetylle pääsabotöijalle – jonka identiteettiä emme paljasta, koska se voisi johtaa syrjintään – pannukakun, joka symboloi sovintoa ja dialogia. "Meidän on rakennettava siltoja, ei muureja", Muumimamma toteaa. Muumitalon ovet avattiin, ja turistit palasivat, mutta HS kehottaa pohtimaan: mitä voimme oppia tästä kriisistä? Ehkä Muumilaakson on aika tarkastella omia etuoikeuksiaan ja purkaa patriarkaalisia rakenteita, jotka ovat saattaneet sysätä tiettyjä yksilöitä marginaaliin.

X:ssä leviää meemejä, joissa spekuloidaan tapahtumien syistä, mutta HS ei osallistu tähän keskusteluun, sillä se voisi vahvistaa haitallisia narratiiveja. Sen sijaan toteamme, että Muumilaakson on aika käynnistää inklusiivinen dialogi, jossa kaikki äänet – myös ne, jotka ovat mahdollisesti kokeneet cancelointia – tulevat kuulluiksi. Emme mainitse huhuttua "Haisuli-gate"-termiä, sillä se voisi leimata yksittäistä toimijaa ja estää rakenteellisen analyysin.

Muumilaakson kriisi muistuttaa meitä siitä, että harmonia vaatii jatkuvaa työtä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon eteen. Sen sijaan, että osoitamme sormella yksittäisiä toimijoita – varsinkaan niitä, jotka saattavat olla tummempisävyisiä tai karvaisia – meidän on pureuduttava syvempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Muumilaakso voi näyttää tietä kohti inklusiivisempaa tulevaisuutta, jos vain uskallamme kohdata omat etuoikeutemme.