Ison Veljen digitaalinen varjo: Kriittinen analyysi Britannian verkkoturvallisuuslaista ja sen orwellilaisista vaikutuksista

 

”Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa." – George Orwell, Vuonna 1984

Johdanto: Jalo tavoite vai liukas rinne?

Heinäkuun 25. päivänä 2025 Yhdistynyt kuningaskunta otti käyttöön seitsemän vuotta valmistellun Online Safety Act -lain (OSA), joka pyrkii tekemään internetistä "maailman turvallisimman paikan". Lain ytimessä on tavoite suojella käyttäjiä, erityisesti lapsia, laittomalta ja haitalliselta verkkosisällöltä asettamalla tiukkoja velvoitteita alustoille aina somejättiläisistä pieniin foorumeihin. Kuitenkin lain käyttöönoton jälkimainingeissa se on herättänyt kiivasta vastustusta: yli puoli miljoonaa allekirjoitusta vaatii sen kumoamista. Kriitikot, kuten Electronic Frontier Finlandin toiminnanjohtaja Tapani Tarvainen, varoittavat, että lain epämääräiset muotoilut ja laajat valtuudet uhkaavat luoda orwellilaisen dystopian, jossa valtio ja yritykset murentavat yksityisyyttä ja sananvapautta. Tämä analyysi purkaa OSA:n mekanismit, sen filosofiset jännitteet ja sen potentiaalin muokata digitaalista maisemaa yhdistämällä teknistä tarkastelua ja laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Kontrollin mekanismit: Mitä verkkoturvallisuuslaki pitää sisällään?

OSA asettaa alustoille kaksoisvelvoitteen: poistaa laiton sisältö ja estää lapsia näkemästä haitallista materiaalia. Laiton sisältö kattaa laajan kirjon, mukaan lukien lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, ääriporno, petokset, viharikokset, väkivaltaan yllyttäminen ja terrorismi. Lapsille haitallinen sisältö sisältää esimerkiksi pornon, itsetuhoisuuteen kannustavan materiaalin, kiusaamisen ja vaarallisiin temppuihin tai haasteisiin rohkaisevan sisällön. Alustojen on otettava käyttöön "erittäin tehokkaita" ikävarmistusjärjestelmiä ja suoritettava riskiarviointeja, ja valvonnasta vastaa viestintävirasto Ofcom, jolla on valtuudet langettaa sakkoja jopa 18 miljoonaa puntaa tai 10 % yrityksen globaalista liikevaihdosta.

Lain soveltamisala on valtava, kattaen hakukoneet, sosiaalisen median, viestisovellukset, pilvipalvelut ja jopa deittialustat. Velvoitteet on jaettu vaiheisiin: laittoman sisällön säännöt astuivat voimaan maaliskuussa 2025, lasten turvallisuuteen liittyvät toimet heinäkuussa 2025, ja korkean riskin alustoille asetettavat lisävelvoitteet odottavat vuotta 2026. Ofcom on jo käynnistänyt tutkimuksia sääntöjä rikkovista alustoista, kuten pornografia- ja itsemurhakeskustelufoorumeista.

Epämääräisyys ja vallan keskittyminen: Lain ongelmat

Epätäsmällinen muotoilu ja valikoiva vallankäyttö

Tapani Tarvainen korostaa lain suurinta ongelmaa: sen epämääräistä sanamuotoa. Esimerkiksi "haitallinen sisältö" ja "laiton toiminta" määritellään niin löyhästi, että tulkinta jää viranomaisten ja alustojen harteille. Tämä avaa oven valikoivalle vallankäytölle, jossa hallitus tai Ofcom voi painostaa poistamaan sisältöä, joka ei välttämättä riko lakia mutta on poliittisesti epäkorrektia. Esimerkiksi Manchesterin mielenosoituksista (2.8.2025) otetut kuvat, joissa poliisi käytti väkivaltaa, sensuroitiin alustoilla lain nojalla. Tämä herättää kysymyksen: estääkö laki kansalaisten pääsyn yhteiskunnallisesti merkittävään tietoon?

Yksityisyys vaarassa

Lain vaatimus ikävarmistuksesta on erityisen kiistanalainen. Tarvainen huomauttaa, että tehokkaita, yksityisyyttä kunnioittavia ratkaisuja ei juuri ole. Useimmat ikävarmistusmenetelmät, kuten kasvontunnistus tai henkilötietojen luovuttaminen, keräävät arkaluontoista dataa, joka voi vuotaa tai joutua väärinkäytöksiin. Esimerkiksi Pornhubin kaltaiset alustat vaativat nyt vahvaa tunnistautumista, mikä voi normalisoida lasten tottumusta jakaa henkilötietojaan verkossa – skenaario, joka altistaa heidät kiristykselle tai jäljittämiselle.

Valtion ja yritysten vallan kasvu

Laki siirtää merkittävää valtaa sekä hallitukselle että alustoille. Ofcomin rooli valvojana antaa sille lähes rajattomat mahdollisuudet tulkita ja soveltaa lakia, mikä muistuttaa George Orwellin Vuonna 1984 -teoksen "Iso Veljeä". Lisäksi alustat, pelätessään sakkoja, saattavat ylisensuroida sisältöä varmuuden vuoksi, mikä rajoittaa sananvapautta. Tarvainen varoittaa myös yritysten kasvavasta datankeruusta: kun alustoille asetetaan vastuu lain noudattamisesta, ne keräävät enemmän tietoa käyttäjistään, usein ilman perusteltua syytä.

Filosofiset jännitteet: Turvallisuus vastaan vapaus

Utilitaristinen turvallisuus vs. liberaali vapaus

Filosofisesti OSA asettaa vastakkain utilitaristisen turvallisuusperiaatteen ja liberaalin vapauden ihanteen. Lain kannattajat vetoavat utilitaristiseen argumenttiin: haitallisen sisällön poistaminen ja lasten suojeleminen lisäävät yhteiskunnan hyvinvointia. Kuitenkin, kuten John Stuart Mill korosti, yksilön vapaus – erityisesti sananvapaus – on demokratian kulmakivi. OSA:n epämääräiset määritelmät ja laajat valtuudet uhkaavat tätä vapautta, sillä ne voivat johtaa ennakosensuuriin ja kansalaisten itsesensuuriin sanktioiden pelossa.

Valvontayhteiskunnan varjo

Orwellin Vuonna 1984 -teoksen dystooppinen visio resonoi vahvasti lain kriitikoiden huolissa. Orwell varoitti yhteiskunnasta, jossa valtio valvoo kansalaisten jokaista liikettä ja kontrolloi tiedonvälitystä. OSA:n vaatimus skannata yksityisviestejä (vaikkakin lievennetty teknisten rajoitteiden vuoksi) ja alustojen lisääntynyt datankeruu luovat perustan tällaiselle valvontajärjestelmälle. Tarvainen huomauttaa, että autoritäärisissä maissa (esim. Venäjällä) vastaavat mekanismit ovat arkipäivää, mutta länsimaiden mallinotto samankaltaisista käytännöistä on hälyttävää.

Teknologinen determinismi

Laki heijastaa myös teknologista determinismia: uskoa, että teknologia voidaan valjastaa ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten haitallista sisältöä. Kuitenkin, kuten Tarvainen korostaa, tekniset ratkaisut, kuten tekoälypohjainen sisällönvalvonta, ovat usein epätarkkoja ja voivat johtaa virheelliseen sensuuriin. Tämä haastaa teknoutopistisen näkemyksen ja muistuttaa, että teknologia ei ole neutraali työkalu vaan heijastaa sitä ohjaavia arvoja ja intressejä.

Kansainvälinen konteksti: Länsimaat autoritäärisellä polulla?

Britannian OSA ei ole yksittäistapaus. EU:n digipalveluasetus (DSA), joka astui voimaan helmikuussa 2024, jakaa samankaltaisia tavoitteita mutta on Tarvaisen mukaan muotoiltu tarkemmin. DSA pyrkii anonymisoimaan käyttäjätiedot ja delegoimaan tunnistautumisen kolmansille osapuolille, mikä vähentää yksityisyysriskejä. Kuitenkin myös DSA:n toimeenpano riippuu jäsenmaista, ja jotkin valtiot voivat käyttää sitä väärin kansalaisten valvontaan.

Globaalisti tarkasteltuna länsimaiden siirtyminen kohti tiukempaa internetin sääntelyä heijastaa autoritäärisistä maista tuttua kehitystä. Tarvainen varoittaa, että vaikka Britannian hallitus ei välttämättä tavoittele diktatuuria, lain luomat valvontatyökalut ovat alttiita väärinkäytölle, erityisesti jos poliittinen ilmapiiri muuttuu autoritäärisemmäksi.

Johtopäätökset: Taistelu digitaalisesta vapaudesta

Britannian Online Safety Act on ilmeisen ristiriitainen yritys tasapainottaa turvallisuutta ja vapautta digitaalisella aikakaudella. Vaikka sen tavoite – lasten suojeleminen ja laittoman sisällön kitkeminen – on sinänsä tietysti kannatettava, sen epämääräinen muotoilu, laajat valtuudet ja tekniset puutteet herättävät perusteltuja huolia. Laki ei ainoastaan uhkaa sananvapautta ja yksityisyyttä vaan myös luo perustan valvontayhteiskunnalle, jossa valtio ja yritykset keräävät ennennäkemättömän määrän tietoa kansalaisten toiminnasta.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)