Litiumin puute voi laukaista Alzheimerin taudin: Uusi löytö avaa oven hoitomahdollisuuksille

 

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus, joka heikentää muistia, kognitiivisia kykyjä ja itsenäisyyttä. Vaikka sen syitä on tutkittu vuosikymmeniä, taudin varhaiset molekyylitason muutokset ovat pysyneet arvoituksena. Tuore Nature-lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa, että litiumin puute aivoissa voi olla keskeinen tekijä Alzheimerin taudin synnyssä – ja sen korjaaminen voisi avata uusia hoitomahdollisuuksia.

Tutkimuksen ydin

Harvardin lääkiksen tutkijat osoittivat ensimmäistä kertaa, että litium on luonnollisesti läsnä aivoissa ja sillä on tärkeä rooli kognitiivisten kykyjen ylläpitämisessä ikääntyessä. Tutkimuksessa analysoitiin aivojen ja veren litiumpitoisuuksia terveillä henkilöillä, lievästä kognitiivisesta heikentymisestä (MCI) kärsivillä ja Alzheimerin tautia sairastavilla. Tulokset osoittivat, että litiumpitoisuudet olivat merkitsevästi alhaisemmat Alzheimer-potilaiden ja MCI-potilaiden aivojen etuotsalohkossa, mutta eivät veressä tai pikkuaivoissa. Amyloidikertymät, Alzheimerin taudin tunnusmerkki, sitoivat litiumia, vähentäen sen saatavuutta aivotoiminnoille. Hiirikokeissa litiumin puute lisäsi amyloidikertymiä, tau-proteiinimuodostumia ja tulehdusta, mikä kiihdytti muistiongelmia. Toisaalta litiumorotaatti-nimisen yhdisteen antaminen palautti litiumtasoja, vähensi aivovaurioita ja paransi muistia ilman myrkyllisyyttä.

Mitä tämä tarkoittaa?

Löydös viittaa siihen, että litiumin puute voi olla yksi Alzheimerin taudin varhaisimmista laukaisijoista, mahdollisesti vuosia ennen oireiden ilmaantumista. Litiumorotaatin käyttö matalilla annoksilla saattaa estää taudin etenemistä ja jopa palauttaa aivojen toimintaa, toisin kuin aiemmin käytetty litiumkarbonaatti, joka jää helposti amyloidikertymiin. Tämä tarjoaa toivoa paitsi Alzheimerin taudin ehkäisyyn myös terveiden aivojen ikääntymisen tukemiseen, sillä litiumin korkeammat tasot korreloivat parempien muistitestitulosten kanssa terveilläkin henkilöillä.

Miksi tämä on merkittävää?

Nykyiset Alzheimerin hoidot, kuten amyloidivasta-aineet, hidastavat hieman taudin etenemistä, mutta eivät palauta menetettyjä toimintoja. Litiumorotaatti vaikuttaa laajasti aivojen terveyteen, vähentäen amyloidikertymiä, tulehdusta ja tau-patologiaa sekä suojaten synapseja ja myeliiniä. Lisäksi se vaikuttaa geenien säätelyyn, mukaan lukien Alzheimerin tautiin liittyvään APOE-geeniin. Tämä monivaikutteinen lähestymistapa erottaa sen muista hoidoista ja voisi johtaa mullistaviin hoitomuotoihin.

Tulevaisuuden näkymät

Vaikka tulokset ovat lupaavia, ne perustuvat hiirikokeisiin ja ihmisten aivokudosanalyyseihin. Kliiniset tutkimukset ihmisillä ovat välttämättömiä litiumorotaatin turvallisuuden ja tehon varmistamiseksi. Tutkijat ehdottavat, että rutiininomainen litiumtason seuranta verikokeilla voisi tulevaisuudessa auttaa tunnistamaan Alzheimerin taudin riskiryhmiä varhaisessa vaiheessa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)