Martin Lutherin Juutalaisista ja heidän valheistaan ja sen historiallinen vaikutus

 

”Uutta Luther on saanut aikaan vain vähän. Mutta tämä ei olekaan suuren miehen tehtävä tässä maailmassa. Henkisissä asioissa ei koskaan ole ratkaisevaa ”mikä”, vaan aina pelkästään ”miten”. Nero suorittaa viimeisen lapionpiston: tämä, ei enempää eikä vähempää, on hänen jumalallinen tehtävänsä. – Egon Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria I

Johdanto: Kuka oli Martin Luther?

Martin Luther (1483–1546) oli saksalainen teologi, pappi ja uskonpuhdistaja, jonka teokset ja toiminta käynnistivät protestanttisen reformaation 1500-luvulla. Hänen tunnetuimpia saavutuksiaan ovat 95 teesiä (1517) ja Raamatun kääntäminen saksaksi, mutta hänen myöhemmät kirjoituksensa, kuten Juutalaisista ja heidän valheistaan (1543), ovat herättäneet kiistaa niiden antisemitistisen sisällön vuoksi. Tässä artikkelissa tarkastelen Lutherin teoksen historiallista kontekstia, sen sisältöä ja sen mahdollista vaikutusta antisemitistisiin asenteisiin, erityisesti suhteessa 1900-luvun holokaustiin. (Voit ladata Juutalaisista ja heidän valheistaan -teoksen PDF-tiedostona klikkaamalla tästä.)

Lutherin teoksen konteksti ja sisältö

Juutalaisista ja heidän valheistaan on Lutherin myöhäistuotannon teos, joka julkaistiin aikana, jolloin hän oli yhä turhautuneempi uskonpuhdistuksen vastustajiin. Teoksessa Luther kritisoi juutalaisia yhteisöjä, erityisesti heidän kieltäytymistään kääntymästä kristinuskoon. Hänen argumenttinsa ovat teologisia, mutta ne sisältävät myös voimakasta polemiikkia ja loukkaavaa kieltä. Luther esimerkiksi kehottaa tuhoamaan juutalaisten synagogia ja kieltämään heidän uskonnonharjoituksensa, väittäen heidän levittävän "valheita" kristinuskosta.

On tärkeää ymmärtää teoksen historiallinen konteksti. 1500-luvun Euroopassa antisemitismi oli laajalle levinnyttä, ja juutalaisia syrjittiin monin tavoin, kuten gettoihin eristämällä ja taloudellisin rajoituksin. Lutherin näkemykset eivät syntyneet tyhjiöstä, vaan ne heijastivat aikansa asenteita. Hänen varhaisemmat kirjoituksensa, kuten Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen (1523), olivat huomattavasti myötämielisempiä juutalaisia kohtaan, mutta hänen asenteensa koventuivat myöhemmin, mahdollisesti pettymyksestä siihen, että juutalaiset eivät kääntyneet protestantismiin odotetusti.

Antisemitismi Lutherin teologiassa

Lutherin antisemitismi oli ensisijaisesti teologista, ei rodullista. Hän näki juutalaiset kristinuskon vastustajina, jotka hylkäsivät Jeesuksen Messiaana. Tämä eroaa 1900-luvun natsien antisemitismistä, joka perustui pseudotieteellisiin rotuoppeihin ja biologistiseen maailmankuvaan. Lutherin retoriikka oli kuitenkin poikkeuksellisen jyrkkää jopa hänen aikansa standardeilla, ja hänen kirjoituksensa tarjosivat myöhemmille sukupolville materiaalia, jota voitiin käyttää antisemitististen asenteiden oikeuttamiseen.

Historiantutkijat, kuten Heiko Oberman (Luther: Man Between God and the Devil, 1989), ovat korostaneet, että Lutherin antisemitismi oli osa hänen apokalyptistä maailmankuvaansa, jossa hän näki maailman jakautuvan jyrkästi Jumalan ja Saatanan joukkoihin. Juutalaiset, jotka eivät hyväksyneet kristinuskoa, olivat tässä jaossa Lutherille symboli Jumalan vastustuksesta. Tämä teologinen perusta erottaa Lutherin antisemitismin modernista, sekulaarista antisemitismistä, mutta hänen kirjoitustensa vaikutus ei rajoittunut pelkästään teologiseen keskusteluun.

Teoksen vastaanotto ja käyttö ennen 1900-lukua

Lutherin teos sai ilmestyessään vaihtelevaa vastaanottoa. Jotkut hänen aikalaisensa, kuten reformoidut teologit Sveitsissä, kritisoivat sen jyrkkyyttä, kun taas toiset näkivät sen osana laajempaa kristillistä polemiikkia. Teos ei kuitenkaan johtanut välittömiin laajamittaisiin juutalaisvastaisiin toimiin Saksassa, osin koska juutalaisia oli monin paikoin jo karkotettu tai heidän oikeutensa oli jo rajattu minimiin.

Seuraavien vuosisatojen aikana Lutherin antisemitistiset kirjoitukset jäivät vähemmälle huomiolle, kun uskonpuhdistuksen teologiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset dominoivat keskustelua. Kuitenkin Saksan kansallismielisyyden noustessa 1800-luvulla Lutherin hahmoa alettiin käyttää saksalaisen identiteetin symbolina, ja hänen antisemitistiset tekstinsä nousivat uudelleen esiin nationalististen ja konservatiivisten piirien keskuudessa.

Lutherin teos ja natsien propaganda

1900-luvulla, erityisesti natsi-Saksassa (1933–1945), Lutherin Juutalaisista ja heidän valheistaan sai uutta huomiota. Natsien propaganda, erityisesti Joseph Goebbelsin ja Julius Streicherin kaltaisten toimijoiden kautta, hyödynsi Lutherin tekstejä legitimoidakseen juutalaisvastaista politiikkaansa. Esimerkiksi Streicherin toimittama Der Stürmer -lehti viittasi Lutheriin osoittaakseen, että juutalaisvastaisuus oli osa saksalaista perinnettä. Vuonna 1938 Kristalliyön aikaan natsit sitoivat Lutherin nimeä juutalaisvastaisiin väkivaltaisuuksiin, vaikka Lutherin tekstit eivät suoranaisesti kehottaneetkaan fyysiseen väkivaltaan samalla tavalla kuin natsien politiikka.

On kuitenkin tärkeää huomata, että natsien antisemitismi oli luonteeltaan erilainen kuin Lutherin. Natsien ideologia perustui rodulliseen hierarkiaan ja darwinistiseen kilpailuun, kun taas Lutherin näkemykset olivat teologisia ja keskittyivät uskonnon harjoittamiseen. Historioitsija Robert Michael (Holy Hatred: Christianity, Antisemitism, and the Holocaust, 2006) on kuitenkin argumentoinut, että Lutherin kirjoitukset vahvistivat olemassa olevia ennakkoluuloja, jotka loivat pohjaa myöhemmälle antisemitistiselle väkivallalle.

Vaikutus holokaustiin: Epäsuora vai merkittävä?

Kysymys Lutherin teoksen vaikutuksesta holokaustiin on monimutkainen ja kiistanalainen. Holokausti oli seurausta useista historiallisista, poliittisista ja yhteiskunnallisista tekijöistä, kuten ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä talouskriisistä, Versailles’n rauhansopimuksen aiheuttamasta katkeruudesta, natsien totalitaarisesta ideologiasta ja modernin valtion tehokkaasta byrokratiasta. Lutherin teos ei tietenkään yksinään "aiheuttanut" holokaustia, mutta sen roolia ei voida täysin sivuuttaakaan.

Lutherin kirjoitukset tarjosivat natsien käyttöön historiallista ja kulttuurista auktoriteettia, erityisesti Saksassa, jossa Luther oli kansallinen ikoni. Hänen tekstinsä vahvistivat narratiivia, jossa juutalaiset nähtiin uhkana kristilliselle yhteiskunnalle, mikä resonoi natsien propagandassa. Toisaalta holokaustin toteuttaminen vaati modernia infrastruktuuria, kuten keskitysleirejä ja teollista tuhoamiskoneistoa, joita ei luonnollisesti voida johtaa Lutherin 1500-luvun kirjoituksista.

Tutkijat, kuten Richard Steigmann-Gall (The Holy Reich, 2003), ovat korostaneet, että natsien ideologia oli sekulaari ja hyödynsi kristillisiä elementtejä valikoivasti. Lutherin teos oli yksi monista lähteistä, joita natsit käyttivät, mutta se ei ollut keskeinen tekijä heidän politiikkansa muotoutumisessa. Sen sijaan Lutherin vaikutus oli epäsuora, vahvistaen kulttuurisia ennakkoluuloja, jotka helpottivat natsien propagandan hyväksymistä osassa väestöä.

Johtopäätös

Martin Lutherin Juutalaisista ja heidän valheistaan on historiallisesti merkittävä teos, joka heijastaa 1500-luvun teologista antisemitismiä ja on myöhemmin toiminut osana antisemitististen asenteiden jatkumoa. Vaikka teos ei suoranaisesti aiheuttanut holokaustia, se tarjosi natsien propagandalle historiallista materiaalia, joka vahvisti juutalaisvastaisia ennakkoluuloja Saksassa. Sen vaikutus oli epäsuora mutta ei merkityksetön, sillä se oli osa laajempaa antisemitismin historiaa, joka ulottuu keskiajalta 1900-luvulle.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)