Onko 1. Korinttilaiskirje 14:34–35 myöhempi lisäys? Tekstikriittinen sukellus Raamatun arvoitukseen

 

Tarkoitukseni oli jatkaa aiempaa kirjoitusta samaan tyyliin, mutta game plääniä täytyi hieman muuttaa. Tsekataan alkuun Kirkkoraamatusta 1992 (KR92), mitä otsikossa mainitussa kohdassa sanotaan:

”Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.”

Tämä kohta on saanut feministit ja konservatiivit törmäyskurssille. Se vaikuttaa jyrkältä kiellolta naisille puhua seurakunnassa, mutta tämä saattaa olla myöhempi lisäys, sillä se katkaisee tekstivirran. Mitä tämä tarkoittaa? Onko Raamatun tekstiin livahtanut jotain, mitä Paavali ei kirjoittanut? Heivataan keissi happotestiin. 😎

Mitä tarkoittaa “myöhempi lisäys”?

Tekstikritiikki tutkii Raamatun käsikirjoituksia selvittääkseen, mikä on alkuperäistä tekstiä ja mikä mahdollisesti lisättyä. Uuden testamentin osalta on saatavilla noin 5 800 kreikankielistä käsikirjoitusta, mutta kopioinnissa tapahtuu virheitä, muokkauksia tai lisäyksiä. 1. Kor. 14:34–35 saattaa olla lisäys, koska:

- Tekstivirran katkeaminen: Kohta vaikuttaa irralliselta 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvun kontekstissa, joka käsittelee kielillä puhumista ja profetoimista seurakunnan kokouksissa. Luku keskittyy järjestykseen, mutta 14:34–35 siirtyy yllättäen naisten vaientamiseen, ilman selkeää kytköstä edeltäviin tai seuraaviin jakeisiin. 

- Käsikirjoitusten vaihtelu: Joissakin varhaisissa käsikirjoituksissa (esim. Codex Vaticanus, 300-luku) tämä kohta esiintyy eri paikassa, kuten luvun lopussa (jakeiden 14:40 jälkeen), mikä viittaa siihen, että kopioijat saattoivat siirtää sen. Toiset käsikirjoitukset, kuten Codex Bezae, sisältävät marginaalimerkintöjä, jotka kyseenalaistavat kohdan aitouden. 

- Sisäinen ristiriita: Paavali sallii naisten profetoida ja rukoilla seurakunnassa, joten miksi hän kieltäisi puhumisen kokonaan? Tämä ristiriita tukee lisäyshypoteesia.

Historiallinen konteksti: Miksi lisäys olisi tehty?

Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeen noin 54–55 jKr. Korintin seurakunnalle, joka oli sekava mikstuura juutalaisia ja pakanoita. Korintti oli vapaamielinen satamakaupunki, ja seurakunnan kokouksissa oli kaaosta – kielillä puhumista, kilpailevia profeettoja ja sosiaalisia jännitteitä. Paavali pyrki tuomaan pirttiin järjestystä, mikä on täysin ymmärrettävää, sillä kristinusko oli kovassa nosteessa. Nasaretin miehen maine oli rakettimaisessa nousukiidossa – kuten tunnettua, hän ruumiinsa oli kadonnut kuin tuhka tuulee. Anyways, mutta miksi naiset singled out?

- Antiikin patriarkaatti: Antiikin Kreikassa ja Roomassa naisten julkinen puhuminen oli usein paheksuttavaa, erityisesti juutalaisissa ja varhaiskristillisissä yhteisöissä. Jos kohta on lisäys, se saattoi heijastaa myöhempää (100–200-luku) konservatiivista reaktiota, kun kirkko institutionalisoitui ja naiset, kuten Prisca ja Febe, menettivät johtoroolinsa.

- Efesoksen vaikutus? Vaikka kirje on Korinttiin, lisäys saattoi inspiroitua 1. Tim. 2:11–15:n Efesoksen kontekstista, jossa Artemis-kultin vaikutusvaltaiset naispapit haastoivat kristillistä järjestystä. Tämä voisi selittää, miksi “laki” mainitaan (1. Kor. 14:34), vaikka Vanha testamentti ei kiellä naisten puhumista.

- Kopioijien motiivit: Varhaiset kopioijat, usein munkit, saattoivat lisätä kohdan marginaaliin kommenttina, joka myöhemmin sulautui tekstiin. Tämä oli kohtuullisen yleistä, kun kirkko tiukensi hierarkioita 200-luvulla.

- Filosofinen pohdinta: Jos kohta on lisäys, kuka päättää, mikä Raamatun teksti on “aitoa”? Tekstikritiikki muistuttaa meitä, että Raamattu on ihmisten kopioima, mutta sen ydin on kestänyt vuosisadat.

Kielellinen tarkastelu: Mitä “vaiti” ja “laki” tarkoittavat?

Kreikan alkuteksti tarjoaa vihjeitä lisäysepäilyyn ja kohdan merkitykseen:

- Sigatōsan (“olkoot vaiti”): Samaa verbiä käytetään kielillä puhujista (1. Kor. 14:28) ja profeetoista (1. Kor. 14:30), joten se ei välttämättä tarkoita absoluuttista mykkyyttä, vaan järjestystä kokouksessa. Jos kohta on aito, Paavali saattoi kieltää häiritsevän puhumisen (esim. kysymykset kesken kokouksen), ei kaikkea puhetta.

- "Laki sanoo”: Kreikan nomos viittaa yleensä Vanhan testamentin lakiin, mutta mikään selkeä laki (esim. 3. Moos.) ei kiellä naisten puhumista seurakunnassa. Tämä viittaa joko juutalaiseen tapaan (esim. synagogan hierarkia) tai lisäykseen, joka imitoi 1. Tim. 2:11–12:n tyyliä.

- Aischros (“häpeällistä”): Heijastaa antiikin kunnia-häpeä-kulttuuria, jossa naisen julkinen esiintyminen saattoi häpäistä perheen. Tämä tukee kontekstisidonnaisuutta, mutta ei selitä, miksi profetoiminen oli sallittua (1. Kor. 11:5).

Miksi epäily lisäyksestä on merkittävä?

Jos 1. Kor. 14:34–35 on lisäys, sillä on suuria teologisia ja eettisiä vaikutuksia:

- Tasa-arvon puolesta: Jos kohta ei ole Paavalin, se poistaa keskeisen perustelun naisten vaientamiselle seurakunnissa. Tämä tukee Gal. 3:28:n tasa-arvoa ja naisten johtoroolien hyväksymistä (esim. Febe)

- Suomen konteksti: Suomessa naispappeus on jakanut kirkkoa, ja konservatiivit vetoavat tähän kohtaan. Jos se on lisäys, naispappeuden vastustus menettää Raamatullisen perustan.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)